Bach sävelsi arviolta 300 kantaattia, joista kolmannes on kadonnut. Valtaosa kantaateista on kirkkokantaatteja eli teoksia, jotka esitettiin osana jumalanpalvelusta. Nämä kirkkokantaatit mahtuvat 50 CD-levylle - satun tietämään, koska omistan sellaisen boksin.
Kuinka tällaisen musiikkikokonaisuuden voi ottaa haltuun? Siitä tässä postauksessa jokunen sana, mutta ei viimeistä sanaa, koska sitä minulla ei aiheesta ole.
1. Seuraa kirkkovuotta
Yksi tapa hahmottaa Bachin kantaattipaljoutta on jaotella se kirkkovuoteen. Bachin kirkkokalenterissa oli suunnilleen samat pyhäpäivät kuin meillä eli lähes jokaiselle kalenterin punaisella merkitylle päivälle on vähintään yksi kantaatti. Ei kuitenkaan vapulle eikä itsenäisyyspäivälle.
Bachin kantaatit liittyvät usein, mutta eivät aina, sen pyhän evankeliumitekstiin, jolle ne on sävelletty. Ne ovat ikään kuin musiikillisia saarnoja.
Kantaattikattaus-kirjan loppuun kokosin taulukon, josta näkee, mitä kantaatteja kullekin pyhälle on sävelletty. Pääsiäistä edeltävien ja sitä seuraavien pyhäpäivien nimet ovat vähän konstikkaita, mutta nekin selviävät, kun hakee niitä esimerkiksi Wikipediasta tai Kirkkovuosikalenterista.
Helluntain jälkeen on oltava tarkkana. Me laskemme pyhiä helluntaista, mutta Bach lähtee laskemaan niitä kolminaisuudenpäivästä, joka on viikko helluntain jälkeen. Eli vaikkapa Bachin kantaatti BWV 56 on sävelletty 19. sunnuntaille kolminaisuudesta, mikä vastaa meidän kalenterissa 20. sunnuntaita helluntaista.
Muutamia poikkeuksia Bachin ja meidän kirkkovuosien välillä on. Jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina oli Bachin aikaan esimerkiksi kolme pyhää peräkkäin.
2. Etsi kantaatin sanat
Kantaatit ovat tekstilähtöisiä teoksia. Teksti on musiikin lähtökohta. Barokkisäveltäjä "kääntää" sanat musiikin kielelle, ja kuten tiedämme, Bach on kääntäjänä todella hyvä.
Kantaattien sanat ja käännökset löytyvät vaikkapa Bach Cantatas -nettisivuilta. Sieltä löytyvät käännökset englanniksi ja usein myös monille muille kielille - ei kuitenkaan suomeksi.
Jos pidät paksuista kirjoista, suosittelen lämpimästi Alfred Dürrin melkein tuhatsivuista teosta Bachin kantaateista. Kirja on olemassa ainakin saksan ja englannin kielellä (esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Joensuun kirjastolta kirja löytyy englanniksi).
Jos tykkäät seurata partituuria, niin IMSLP-nuottikirjastosta löytyy pdf-muodossa epäilemättä kaikki mahdolliset kantaatit.
Suomennoksia löytyy melko huonosti. Kantaattikattaus-kirjaan olen laatinut käännökset reilusta 20 kantaatista, jotka sijoittuvat eri puolille kirkkovuotta.
3. Käy läpi kantaattivuosikertoja
Kantaatteja voi käydä läpi myös vuosikerroittain. Se auttaa hahmottamaan Bachin tyylin kehitystä täysbarokin motettityylistä melkeinpä galanttiin tyyliin. Hahmotan vaiheet suurin piirtein näin:
Varhaiset (n. 1707-09) kantaatit kuten BWV 4 ja BWV 106.
Weimarin kauden (1714-17) kantaatit, joita ovat mm. BWV 61, BWV 12, BWV 21 ja BWV 161.
Leipzigin ensimmäinen vuosikerta (1723-24). Tähän kuuluu mm. kantaatti BWV 81.
Leipzigin toisen vuosikerta (1724-25), koraalikantaattivuosikerta. Tässä on sellaisia kantaatteja kuin BWV 2 ja BWV 1.
Leipzigin kolmas vuosikerta (1725-27), johon kuuluu mm. BWV 82, BWV 56 ja BWV 39.
Leipzigin neljäs ja viides vuosikerta (1727-29), johon voi lukea kantaatin BWV 198.
Myöhemmät (1729-) kantaatit kuten BWV 140 ja Jouluoratorio BWV 248.
Kaikki tässä mainitut kantaatit löytyvät käännöksineen Kantaattikattauksesta.
4. Kuuntele, kuuntele, kuuntele
Olen kuunnellut Bachin kantaatit läpi useampaan kertaan, mutta en voi väittää niitä vielä kovin hyvin tuntevani. Materiaalia on vaan niin paljon.
Mutta jotakin sieltä aina jää mieleen: upeita kuorofantasioita, tuttuja virsisävelmiä cantus firmuksena, puhuttelevia aarioita, puhdistavan yksinkertaisia neliäänisiä loppukoraaleita.
***
Mitkä ovat sinun vinkkisi? Täydennä listaa!
Miksi kuuntelisin kantaatteja?
Jokainen Bachin musiikkia rakastava ymmärtää, että kysymys on retorinen, mutta avaan tätä silti.
Kantaatteja voi kuunnella monella tavalla: iloksi, viihdykkeeksi, lohduksi ja niin edelleen.
Ne ovat myös mainiota oppimateriaalia. Bachin suhde musiikkiin on läpeensä retorinen. Musiikkiteos on kuin puhe: mietitään, millaisia vaikutuksia kuulijassa halutaan saada aikaan ja käytetään retorisia keinoja tämän päämäärän saavuttamiseksi.
Bachin musiikissa retoriikka ulottuu sen kaikille tasoille. Se näkyy rakenteessa, sävellajeissa, tempoissa, tekstuurissa, soitinnuksessa, tahtilajeissa, melodioissa, tauoissa, intervalleissa. Kaikki tämä alkaa avautua, kun kuuntelee Bachin vokaaliteoksia. Bach maalaa sanoja ja musiikillistaa niiden sisältöjä ja tunnetiloja hyvin monitasoisesti.
Retoriikka on siis keskeistä, kun pyritään ymmärtämään Bachin musiikkia. Siksi annan aiheelle paljon tilaa kolmessa Bach-kirjassani.
Soitinmusiikissa Bach tekee samoja asioita kuin vokaalimusiikissa. Nyt vain sanat puuttuvat. Kun tuntee kantaatteja ja passioita, tuntee paremmin myös soitinmusiikin keinoja. Otan tästä vain yhden esimerkin: Bachin b-molli-fuugan (WTK I) lopussa bassossa on noonin hyppy alas. Selvä viittaus kuolemaan.