Olo on kuin olisi laskenut maailmalle rakkaan lapsen, ja nyt sitä vähän huolestuneenakin miettii, että mitenkähän maailma häntä kohtelee.
Kannessa on Hans Holbein nuoremman realistinen, melkein makaaberi taulu Der Leichnam Christi im Grabe (1521/22), Kristuksen ruumis haudassa. Baselin taidemuseossa esillä olevan teoksen mittasuhteet hämmästyttävät: taulun leveys on 200 cm, mutta korkeus vain 30,5 cm. Ristin ja ylösnousemuksen välillä Kristus on ahtaassa tilassa. Dostojevski joutui pois tolaltaan taulun nähdessään ja antoi ruhtinas Myshkinin huudahtaa Idiootissa, että tuon maalauksen takia moni saattaa menettää uskonsa.
Näen taulussa analogian omaan kokemukseeni kristinuskosta. Uskon tila on matala. Myös (vai etenkin) kuollut Kristus ja Jumalan poissaolo ovat totta. Kirjoitan passiokirjan lopussa näin (s. 89):
"Kuolevan Jumalan viesti voi olla se, että mitään jumalallista interventiota ei ole odotettavissa. Olkaa ihmisiksi, löytäkää pelastus ja Jumalan valtakunta itsestänne. Kristinuskon suuri kertomus voi olla vastauksen sijaan kysymys..."
Kirjan esipuheessa kerron, mikä on kirjan henkilökohtainen kimmoke. Kirjan kirjoittamiseen liittyi surutyö, kuoleman välttämättömyyden ja moraalisen hämmennyksen hyväksyminen. Kuuntelin passiota, kun olin menettänyt äitini 11-vuotiaana, palasin sen pariin, kun menetimme ensimmäisen lapsemme. Ja taas 2016, kun ystäväni menehtyi syöpään, kuuntelin passiota, mutta myös Schubertia, Beethovenia, Shostakovitsia, Georg Harrisonia, Eric Claptonia, BB Kingiä.
Yhä vahvemmin olen tullut siihen päätelmään, että olen katsomukseltani muusikko. Musiikki lohduttaa, se kertoo ihmisyyden syvimmistä puolista, pyhästä, todellisuudesta, jonka voi aavistaa. Sanat synnyttävät helposti hierarkioita ja valtarakenteita. Missä on valtaa, siellä on myös väkivaltaa. Sanat ovat lakia, mutta musiikki on evankeliumia.
Kirjassa kuskin paikalla - jos vertaus sallitaan - on toki musiikkitieteilijä. Apukuskina istuvat teologi ja historioitsija, ja vasta takapenkillä istuu kirjoittajan ego valmiina tuomaan esille omaa keskeneräisyyttään.
Matka Matteus-passioon on ensi sijassa käsikirja passion kuulijalle ja esittäjälle. Lopun rakennetaulukko, joka ei tyhjene yhteen lukukertaan, toimii myös hakemistona.
Kirja ilmestyy laskiaistiistaina 25.2. ja julkkarit pidetään Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa. Tarjolla pientä syötävää ja hieman musiikkia. Tervetuloa!
Keväällä on tulossa muutamia muitakin passioaiheisia tilaisuuksia, joissa olen mukana.
- Luentokonsertti Matka Matteus-passioon Huopalahden kirkossa Helsingissä ke 11.3. klo 18:30. Otteita passiosta esittävät Oulunkylän kamarikuoro Chorus sine nomine ja mukana on sopraano Meri Metsomäki, altto Nea Meriranta ja viulisti Liisa Koivuranta. Uruissa on Hanna Autio.
- Alajärvellä musiikkiluento Alajärvi-salissa to 2.4. klo 18.
- Ylivieskan seurakuntakoti Mariassa musiikkiluento Matka Matteus-passioon pe 3.4. klo 17.
- Raahen seurakuntakodilla on luento Matteus-passiosta la 4.4. klo 18. Topi kertoo passiosta.
- Musiikkia ja puhetta Karjasillan kirkossa Oulussa su 5.4. klo 15. Cantio Laudis -kuoro ja solistit laulavat otteita passiosta.
- Joensuun kaupunginkirjaston Muikku-salissa tutustutaan ma 6.4. klo 18 Johannes-passioon, joka kuullaan Joensuun kirkossa ke 8.4. klo 19. Tuolloin kapellimestarina on Matias Häkkinen, orkesterina Joensuun kaupunginorkesteri ja kuorona Canzonetta. Solisteina ovat Henna-Mari Luolamo, Sari Nordqvist, Jussi Salonen, Juha Eskelinen ja Kristjan Mõisnik. Lisätietoja konsertista löytyy esimerkiksi täältä.
- Joensuun seurakuntakeskuksella on ti 7.4. klo 18 passiotilaisuus, jossa painopiste on koraaleissa.
Topi Linjama
