Ylienkeli Mikaelille omistettua Mikkelinpäivää on vietetty 400-luvulta. Ilmestyskirja (Ilm. 12) tietää kertoa Mikaelin kähinöineen lohikäärmettä ja tämän enkeleitä vastaan ja syösseen sen alas taivaasta, huh huh! Lohikäärmeestä tuli myöhemmin Saatana, tietää Ilmestyskirja edelleen.
Mikkelinpäivä on sittemmin laajentunut yleisesti enkelten päiväksi. Kun yhä useammat uskovat enkeleihin, veikkaan tämän pyhän olevan nousussa pyhäpörssissä. Alla ovat mikkelinpäivän kantaatit yhtenä pakettina John Eliot Gardinerin johtamana.
Kantaatista Nun ist das Heil und die Kraft BWV 50 on säilynyt vain yksi osa. Kantaatti on vuodelta 1723, mutta sen esitysajankohtaa ei tiedetä. Sen on arveltu olleen mikkelinpäivälle tarkoitettu.
Leipzigin kirkollisessa vuodenkierrossa mikkelinpäivä oli miltei jouluun verrattava juhla. Niinpä ei ole ihme, että koraalikantaatissa Herr Gott, dich loben alle wir BWV 130 (1724) on trumpetit ja patarummut. Tämä on yksi juhlallisimmista ellei juhlallisin koraalikantaattivuosikerran alkukuoroista. Koraalin sanat ovat Paul Eberin (1554) eikä sitä löydy meidän virsikirjasta, mutta Louis Bourgeois'n (1551) koraalisävelmä on peräti neljässä virressä (229, 266, 472b ja 597). Ja voihan sillä sävelmällä laulaa lisäksi vaikkapa virren Enkeli taivaan, jos haluaa.
Kantaatin kuvasto liittyy läheisesti Ilmestyskirjan kahakkaan. Puhutaan sankareista, kerubien ruhtinaasta, enkelparvesta, Saatanasta ja kolmannen osan bassoaariassa mainitaan der alte Drache, vanha lohikäärme. Eikö muuten vain olekin motetin Jesu, meine Freude BWV 227 viidennessä osassa sama vanha lohikäärme? Neljännen osan duettoresitatiivissa viitataan vanhan testamentin kohtaan, jossa Daniel on heitetty leijonien luolaan, mutta enkeli sulki leijonien suut (Dan. 6).
Samaa teemaa pyöritellään kantaatissa Es erhub sich ein Streit BWV 19 (1726), jonka ilmaisuvoimaisin osa lienee viides osa, tenoriaaria Bleibt, ihr Engel, bleibt bei mir, viipykää, enkelit, vierelläni. Albert Schweitzer kuvaa tämäntyyppistä sicilianoa enkelirytmiksi.
Vuoden 1728 kantaattivuosikerrassa tälle pyhälle on Man singet mit Freuden vom Sieg BWV 149, jonka libreton on kirjoittanut Picander. Alkukuoron, jonka musiikki on johdettu Metsästyskantaatista (1713), sanat on otettu Psalmista: "Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!" (Ps. 118:15-16)
Varsinkin kantaatin alkupuolessa on Bachilla jotenkin sellaista rutinoitumista, väsymistä kantaattiin. Ehkäpä muoto oli kaluttu tyhjäksi? Voi myös olla, ettei säveltäjä jaksanut myöskään innostua tämäntyyppisistä teksteistä. Tai sitten välit seurakunnan isokenkäisiin olivat heikentyneet. Tällaisesta muistan lukeneeni.
Kuudennen osan duetto on hieno pomppivine fagotteineen. Ja tietysti loppukoraali: Ach Herr, laß dein lieb Engelein, jonka muistamme Johannes-passion lopusta. Tämä säkeistöhän löytyy suomalaisesta virsikirjasta (VK 376:3) ja se kuuluu seuraavasti:
Kun päättyy kerran matkani,
lähetä, Herra, enkeli
luoksesi minut tuomaan.
Ruumiini kerran kätköön maan
nimeesi, Jeesus, siunataan,
se ota armon huomaan.
Kun herätät sen kuolleista,
suo minun taivaan riemussa
katsella kirkkauttasi
ja nähdä rakkaat kasvosi.
Oi Herrani,
suot autuuden, suot autuuden,
ylistys Herran ikuinen!
Viidennentoista kolminaisuuden (eli kuudennentoista helluntain) jälkeisen sunnuntain evankeliumiteksti on vuorisaarnasta, jossa Jeesus kehottaa olemaan murehtimatta huomisesta. Vuoden 1723 kantaatti tälle pyhälle on Warum betrübst du dich, mein Herz BWV 138, miksi murehdit, sydämeni.
Kantaatin rakenne on erikoinen: siinä on vain yksi aaria, ja se on koraalikantaatti, vaikka ei kuulukaan koraalikantaattivuosikertaan. Ehkäpä Bach sai idean vuosikertaan juuri tätä kantaattia säveltäessään?
Koraalista Warum betrübst du dich, mein Herz löytyy kovin vähän tietoa. Siitä kuitenkin oli puhetta aiemmin motetin Ich lasse dich nicht BWV Anh. 159 yhteydessä.
Varsinaisen koraalikantaatin pohjaksi Bach valitsi tälle pyhälle koraalin Was Gott tut, das ist wohlgetan BWV 99. Koraalin, joka on suomalaisessa virsikirjassa numero 387, taustasta oli puhetta muutama viikko sitten.
Virsi, jonka jokainen säkeistö alkaa samoin sanoin "mitä Jumala tekee, on hyvää", näyttää todella olleen Bachille läheinen. Se kuullaan BWV 99:n lisäksi kantaateissa BWV 12, BWV 69a, BWV 75, BWV 98 ja BWV 144.
Näiden lisäksi Bach sävelsi koraalista 1730-luvun alkupuolella toisen koraalikantaatin BWV 100 ja muokkasi sitä myöhemmin pariinkin otteeseen. Kantaatti Was Gott tut, das ist wohlgetan BWV 100 on sävelletty Rodigastin koraalitekstiin ja Alfred Dürr pitää todennäköisenä, että kantaatti on alunperin sävelletty häihin. Bach on lainannut alkukuoron kantaatista BWV 99, mutta muuttanut soitinnusta: pumppuun on lisätty patarummut, jolloin sävy on heti astetta juhlavampi.
Kantaatti BWV 99 on allaolevalla tallenteella ensimmäisenä. On kiinnostavaa, että Koopmanin valitsema alkukuoron tempo - joka ei kuitenkaan mielestäni kuulostaa liian hätäiseltä, kun ajattelee, millaista vauhtia koraalin cantus firmus etenee - on erittäin paljon nopeampi kuin tässä 60-luvulla tehdyssä äänitteessä. Koopmanilla alkukuoroon menee 4'20, vanhassa tallenteessa kaksi minuuttia kauemmin.
Kantaatti BWV 100, josta oli yllä puhetta, löytyy alta Masaaki Suzukin johtamana.
Juhlava sopraanokantaatti Jauchzet Gott in allen Landen BWV 51 esitettiin ensi kerran 15. kolminaisuuden jälkeisenä sunnuntaina 1730. Kantaatilla on tuskin minkäänlaisia yhteyksiä päivän raamatunteksteihin, ja näyttääkin todennäköiseltä, että kantaatti on suunniteltu alun perin johonkin toiseen tilaisuuteen.
Kantaatin kokoonpano on yksinkertainen: vain sopraano, jouset, trumpetti ja basso continuo. Bachilla näyttää olleen käytettävissään erittäin kyvykäs (poika)sopraano, sillä tekstuuri on virtuoosista ja kipuaa 3-viivaiseen c:hen. Myöskään trumpettisoolot eivät ole aivan helppoja. Ehkä Bach saattoi tälläkin kertaa turvautua kaupunginmuusikko Gottfried Reicheen (1667-1734), joka oli poikkeuksellisen lahjakas trumpetisti.
Kantaatissa Bach käyttää Dürrin mukaan viittä tyypillistä barokkimusiikin periaatetta: ensimmäinen osa on konsertto, toinen monodia, kolmas ostinato-muunnelma, neljäs koraalityöstelmä ja viides fuuga.
No ehkä tässä nyt on kantaatteja yhdelle pyhäpäivälle riittämiin.
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa