perjantai 5. huhtikuuta 2024

Bachin jalanjäljissä 25.-29.3.2024

Olin keväisessä Thüringenissä ja Saksissa oppaana Bach-reissulla, jonka järjesti Kalajoen kristillinen opisto. Tässä postauksessa kerron reissun päävaiheet omasta näkövinkkelistäni.

Leipzigin Tuomaskirkko.

Vaikeuksia menomatkalla

Aloimme suunnitella reissua hyvissä ajoin, mutta silti aikataulua jouduttiin loppusyksystä 2023 muuttamaan. Leipzigin kirjamessut sattuivat juuri palmusunnuntain viikonlopulle ja päätimme siirtää retken piinaviikolle.

Muu seurue, 22 henkeä, lensi Berliiniin maanantaina, mutta halusin ekologisista ja periaatteellisista syistä matkustaa maita pitkin. Ensin menin junalla Joensuusta Helsinkiin, missä olin yötä. Sieltä nousin laivaan sunnuntaiaamuna ja Tallinnasta matka jatkui Ecolinesin bussilla. Vilnaan asti kaikki sujui hyvin, mutta siellä sössin käsittämättömällä tavalla ja päästin bussin lähtemään Berliiniin ilman minua. Jäin iltaöiseen Vilnaan mukanani vain passi, kännykkä ja pankkikortti.

Bussi Tallinnan bussiasemalla.

Jouduin yöpymään Vilnassa. Jatkoin matkaa aamulla Flixbus-yhtiön autolla. Ostin lipun Berliiniin, mutta matkassa oli epäonnea: juutuimme Liettuan ja Puolan rajalle yli tunniksi, minkä jälkeen poliisi vielä pysäytti bussin. Ehkä kuljettaja yritti kuroa aikataulua umpeen ajamalla ylinopeutta. En ehtinyt Varsovasta lähtevään bussiin. Ecolinesin kanssa sovin, että haen matkatavarat perjantaina.

Jatkoin matkaa junalla, mutta taas kohtalo puuttui peliin: Poznanissa oli onnettomuus, minkä vuoksi jouduimme siirtymään yhden asemanvälin busseilla. Ystävällinen puolalaispariskunta antoi minulle villapaidan, kun palelin ilman takkia. Juna myöhästyi kolme ja puoli tuntia ja olin Berliinissä vasta puoli kahden jälkeen aamuyöllä.

Viiden jälkeen aamulla lähdin IC:llä Eisenachiin ja tavoitin muun seurueen hotelliaamiaiselta.

Bachin synnyinkaupunki

Ensimmäisenä kohteena oli Bachhaus, museo, joka on rakennettu Bachin syntymäkotina pidetyn rakennuksen yhteyteen. Nykyisin tiedetään, ettei Bach syntynyt juuri tuossa talossa, mutta ei se mitään, talo on silti samantyyppinen kuin Bachin synnyinkoti.

Eisenachin Bachhausin vanha osa.

Museo oli monipuolinen ja opas erinomainen. Talossa oli soittimia, Bachin ajan esineistöä ja muun muassa Bachin teologinen kirjasto. Kello yhdentoista konsertissa toinen opas soitti historiallisia kosketinsoittimia. Erityisen upeasti soi Johann Heinrich Silbermannin rakentama spinetti vuodelta 1765.

Silbermannin rakentama spinetti.

Puolilta päivin lähdimme bussilla kohti Leipzigia. Puolimatkassa pysähdyimme Weimariin syömään. Bach oli muusikkona Weimarin hovissa vuosina 1708-17. Weimarin linna on yhä olemassa, mutta linnankirkko taivaaseen kipuavine parvineen tuhoutui tulipalossa vuonna 1774.

Ennen Leipzigia pistäydyimme vielä Lützenissä. Tasaisten peltojen keskellä seisoo kappeli ja muistomerkki, joka on rakennettu Kustaa II Adolfin muistolle. Paikka oli kiinni, mutta ilmeisesti lähiaikoina sinne on aukeamassa isompi museo.

Museoita ja musiikkia Leipzigissa

Tiistai-iltana osa porukastamme kävi kuuntelemassa oppilaskonserttia Leipzigin Peterskirchessä. Ohjelma oli pitkä ja tasokas. Erityisesti mieleen painui James MacMillanin orkesteriteos Larghetto.

Koska matkatavarani olivat Berliinissä, ostin muutaman vaatekappaleen ja hygieniatarvikkeita. Takkia sain lainaan matkanjohtaja Nikolta.

Keskiviikkona käppäilimme soitinmuseolle. Matkalla pysähdyttiin paikalle, jossa oli kirkko vuoteen 60-luvulle saakka. 1200-luvulta peräisin ollut Paulinerkirche selviytyi toisen maailmansodan pommituksista, mutta ei enää DDR:n ajasta. Kirkko räjäytettiin parkkipaikan ja sosialistisen edistyksen tieltä toukokuussa 1968.

Soitinmuseossa saimme oppaaksi kitaransoittoa opiskelevan Jakobin. Hän esitteli meille museon laajaa kokoelmaa, jossa oli soittimia renessanssin ajalta aina 1900-luvun alkuun. Museossa on myös Heinrich Schützistä, jonka kasvot ovat nähneet 30-vuotisen sodan kurjuuden.

Surusilmäinen Heinrich Schütz. Edessä oikealla sinkkejä.

Museolta palatessa pistäydyimme Nikolainkirkossa. Siellä oli meneillään Tuomaskuoron ja Leipzigin Gewandhausin Johannes-passion harjoitukset.

Iltapäivälle olimme tilanneet urkuesittelyn Tuomaskirkkoon. Tuomaskirkon urkuri Johannes Lang, jonka soittoa voi kuulla vaikkapa täältä, esitteli meille ensin kirkon sivuparven barokkityyliset urut. Urkujen dispositio on otettu Eisenachin Georgenkirchen uruista, jossa kirkossa muuten palveli peräti neljä Bach-nimistä kanttoria peräjälkeen.

Retkellä mukana ollut konserttiurkuri Pauliina Hyry pääsi kokeilemaan sivuparven 61-äänikertaisia Woehl-urkuja ja soitti niillä meidän ja paikalle sattuneiden turistien iloksi Bachin fantasian g-molli. Sitten Lang esitteli vielä kirkon länsiparven romanttiset Sauer-urut ja soitti niillä improvisaation.

Tuomaskirkon urkuri Johannes Lang barokkityylisten Woehl-urkujen ääressä.

Keskiviikkona nautimme illallista Auerbachs Keller -nimisessä ravintolassa. Paikka oli tuttu niin Lutherille, Bachille kuin Goethelle, joka antaa Mefistoteleen ja Faustin lähteä maailmaa kiertämään juuri tästä viinikellarista.

Auerbachin kellari.

Torstaina oli vuorossa Bach-Museum, jossa muun muassa tutkitaan Bachin käsikirjoituksia. Saimme oppaaksi suomea puhuvan Joachimin, jonka suvulla oli jonkinlaiset yhteydet museon paikalla asuneisiin ihmisiin eli Bachien naapureihin. Suosittelen häntä oppaaksi, jos käytte Leipzigissa!

Ilta ja koko retki huipentui Johannes-passioon täpötäydessä Tuomaskirkossa. Tuomaskuoroa ja Gewandhausin muusikoita johti tuomaskanttori Andreas Reize. Lopussa ei kuultu aplodeja, vaan Tuomaskirkon kellojen soitto.

Tuomaskirkko. Johannes-passio on alkamassa.

Paluumatka sujui ilman ongelmia. Sain matkatavarat Berliinin Zentraler Omnibusbanhhofilta. Siellä olivat luentomuistiinpanot, silmälasit, takki ja muut kamppeet.

Olin ensimmäistä kertaa oppaana tällaisella matkalla. Kokemus oli (menomatkan sähläilyjä lukuun ottamatta) erittäin myönteinen. Porukka oli mukavaa, uteliasta ja omatoimista. Opin paljon Bachin ajasta ja elinympäristöstä ja reissu jäi sopivalla tavalla pintaraapaisuksi: näille seuduille täytyy joskus palata.

Jousisoittimia Eisenachin Bachhausissa.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen tietokirjailija

maanantai 8. tammikuuta 2024

Mieli, kieli ja Goldberg-muunnelmat - luennot & konsertit Joensuussa tammikuussa

Kaksi kiinnostavaa luentoa ja konserttia on tulossa Joensuuhun tammikuussa.

La 20.1.24 Mieli, kieli ja musiikki
Luento klo 17, konsertti klo 18:30
Joensuun konservatorion suuri sali, Yliopistonkatu 4

Millaisia yhteyksiä musiikilla on kieleen, kommunikaatioon, tunteisiin sekä terveyteen, erityisesti mielenterveyteen? Näistä kertovat lääkäri-viulisti Matias Lahti ja puheterapeutti-pianisti Tiina Linjama.

Konsertissa luennon jälkeen duo esittää Mozartia, Ralph Vaughan Williamsia ja Edward Griegiä. Su 21.1. luentokonsertti kuullaan Kontiolahden seurakuntatalolla klo 15. Jyväskylässä luento ja konsertti kuullaan pe 12.1. klo 16 Hannikaissalissa (pääsymaksullinen, lisätietoja soivakeskisuomi.fi -sivuilta).

Tiina Linjama on puheterapeutti ja pianisti. Kuva: Roosa Tarvonen

Lääkäri Matias Lahti soittaa viulua. Kuva: Saima Myllärinen

La 27.1.24 Bach: Goldberg-muunnelmat
Luento klo 17, konsertti klo 18:30
Joensuun konservatorion suuri sali, Yliopistonkatu 4

Luennolla kerron, mistä Bachin Goldberg-muunnelmissa on kysymys ja oikaisen sen väärinkäsityksen, jonka mukaan teos olisi unimusiikkia. Myöhemmin tässä postauksessa kerron teoksesta muutaman sanan.

Ehkä kerron luennolla pari sanaa myös ensi kesän pyöräretkestä: aion tehdä Goldberg-muunnelmien muotoisen pyöräretken Suomessa. Teoshan on äärimmilleen venytetty ABA-muoto, aaria, 30 muunnelmaa ja taas aaria, eli pyöräilevälle musiikkitieteilijälle lähtö kotoa, 30 päivän pyöräretki ja paluu kotiin. Voit seurata matkavalmisteluita instagramissa @goldberg_pyorailyntaito

Pianisti Hannu Alasaarela soittaa muunnelmat konservatorion uudella Steinwaylla. Puhe oli, että teos kuullaan kaikkine kertauksineen. Alasaarela on levyttänyt teoksen ALBA-levymerkille. Pidän Alasaarelan soiton keveydestä ja elävästä agogiikasta.

Topi Linjama on tutkinut Bachia. Kuva: Toini Lahtinen

Hannu Alasaarela on levyttänyt Bachin Goldberg-muunnelmat. Kuva: Ville Hautakangas

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Aino ja Olla Teräsvuoren säätiö sekä Joensuun konservatorio ovat tukeneet tilaisuuksien järjestämistä. Luennot ovat osa Kriittisen korkeakoulun toimintaa. Luentojen ja konserttien välissä on kahviväliaika.

Bachin Goldberg-muunnelmista


Leipzigiin muuton jälkeen 1723 Bachin työskenteli etenkin kirkkokantaattien parissa. Vuosikymmenen lopulla painopiste siirtyi collegium musicumiin, jossa hän johti muiden teoksia. 1730-luvulla syntyi vielä sellaisia teoksia kuin Jouluoratorio, mutta Bachin kiinnostus luterilaista kirkkomusiikkia kohtaan oli selvästi hiipunut. Yhtenä syynä saattoi olla hankaukset työnantajien kanssa: Bach ei saanut käyttöönsä riittävää määrää riittävän laadukkaita muusikoita.

1740-luvulla Bachia näyttää kiinnostaneen abstrakti musiikki ja erityisesti polyfonia. Myöhäisteoksissaan hän tutki kaanonia ja fuugaa (Goldberg-muunnelmat, kanoniset variaatiot, Die Kunst der Fuge, Musikalisches Opfer).

Goldberg-muunnelmat on sävelletty kaksisormioiselle cembalolle. Teos on eräänlainen barokin klaveerimusiikin ensyklopedia: mukana on vanhaa kontrapunktia joka tuo mieleen Henry Purcellin ja Dietrich Buxtehuden, koristeellisia ja virtuoosisia osia, jotka tuovat mieleen François Couperinin ja Domenico Scarlattin sekä barokkitansseja eri puolilta Eurooppaa.

Teoksen teema, Aria, on yksinkertainen 32-tahtinen aaria, jota on verrattu italialaisen Girolamo Frescobaldin tyyliin. Vaikka aariassa huomio kiinnittyy melodiaan, silti bassokulku on se, mikä yhdistää muunnelmat toisiinsa. Tässä mielessä Goldberg-muunnelmat ovat aika etäällä jostain romantiikan ajan muunntelmateoksesta, jossa työstön kohteena on nimenomaan melodia.

Muunnelmien rakenne näyttää paperilla melko kankealta, etten sanoisi paperinmakuiselta: joka kolmas muunnelma on kaanon, ensin priimi, sitten sekunti-, terssikaanon ja niin edelleen. Mutta kun teosta kuuntelee, asiaa ei tule ajatelleeksi ehkä senkin takia, koska kaanoneita ei heti tunnista kaanoneiksi. Niissä on noonikaanonia lukuun ottamatta kaanonääniin liittymätön bassoääni. Lisäksi kaksi kaanonia, kvartti- ja kvinttikaanon, ovat peilikaanoneita (en tiedä, onko sanalle Spiegelkanon olemassa jokin vakiintunut suomennos), jossa toinen ääni on ensimmäiseen nähden peilikuva.

Rakennetta sekoittaa sekin, että teos jakautuu kahteen osaan, sillä puolivälissä kuullaan ranskalainen alkusoitto. Samoin esimerkiksi se, että 25. muunnelma on hidas ja pitkä.

Kaanonia edeltää usein virtuoosinen osa, jossa on näyttäviä käsien ristiinmenoja. Monet osista ovat barokkitansseja (sarabande, passepied, gigue, siciliano, ranskalainen alkusoitto). Viimeinen, 30. muunnelma, olisi loogisesti desiimikaanon, mutta Bach kirjoittaakin siihen quodlibetin, polyfonisen osan, johon hän on ympännyt kaksi oman aikansa kansanlaulurenkutusta.

Tähän teokseen siis sukellamme la 27.1. klo 17 Joensuun konservatoriolla. Tuskin maltan odottaa!

Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä ja tietokirjailija

Bachin jalanjäljissä 25.-29.3.2024

Olin keväisessä Thüringenissä ja Saksissa oppaana Bach-reissulla, jonka järjesti Kalajoen kristillinen opisto . Tässä postauksessa kerron re...