Kolmannen adventin kantaatin kohdalla voi toistaa toisen adventin tarinan: Weimarissa Bach sävelsi kantaatin (BWV 186a), jonka musiikki on kadonnut - paitsi että Bach muokkasi materiaalista Leipzigissa uuden kantaatin (BWV 186).
Tästä piäsöö jotennii kärrylöille, että minkämoinen oli tämä kantaatti. Erittäinkin alkukuoro on kyllä upea.
Bach-Werke-Verzeichnis (BWV)-numeron (141) on saanut myös kantaatti, joka luetaan nykyisin Georg Philipp Telemannin (1681-1767) tuotantoon. Otetaan sekin tähän, ihan vain näytteeksi Bachin ystävän ja hänen poikansa kummisedän tyylistä. Pohjoissaksalainen myöhäisbarokki kuulostaa paljossa samalta, olivatpa säveltäjän nimikirjaimet sitten JSB tai GPT. Kysymys on pitkälti siitä, että molemmat säveltäjät käyttävät yleisesti tunnettuja ja varsin vakiintuneita harmonisia, rytmisiä, melodisia ja yleensä musiikin retorisia kuvioita.
Mutta tietenkin silti on vain yksi Bach.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Olen syksyn aikana pitänyt Itä-Suomen yliopistolla musiikkitieteen luentoja. Se on ollut oiva syy harrastaa pitkästä aikaa esimerkiksi musiikkianalyysia. Bachista tuskin voi pitää ellei ole fuugan ystävä, joten puhutaan Das Wohltemperierte Klavierin ykkösvihon c-molli-fuugasta sen verran, mitä tunnin aikaikkunassa ennättää.
Otetaan avuksi ja pohjaksi valmis analyysi youtubesta:
Fuugan teema esitellään aluksi (tahdit 1-2) alttoäänessä muodossa, jota kutsun nimellä dux (lat. johtaja). Tahdeissa 3-4 teema esitellään sopraanossa comes-muodossa (lat. seuraaja, hieman erilaiset intervallisuhteet duxiin nähden) ja altossa kuullaan aihe, jonka nimeän ensimmäiseksi vasta-aiheeksi eli kontrasubjektiksi (CS1).
Tahdista 5 alkaa siirtymä, jossa sopraanossa kuullaan fuugan alussa esitelty motiivi (ti-ti ta ta ta), jonka nimeän motiiviksi yksi (M1). Alton sävelkulku on johdettu CS1:n alusta (-ka-ti-ka-ti-ka-ti-ka) kääntämällä se eli tekemällä siitä inversio. Kutsun tätä motiiviksi kaksi (M2).
Tahdeissa 7-8 dux esitellään bassossa, CS1 on sopraanossa ja altossa esitellään kontrasubjekti kaksi (CS2), jonka alkupuoli on johdettu CS1:n toisesta neljänneksestä (-ta ta ta) - kutsun sitä motiiviksi kolme (M3) - ja loppuna kuullaan muunnelma M1:stä.
Sitten siirrytään kohti duurisävellajia. Tahtien 9-10 basson kuudestoistaosakuvioiden pohjana on M2, sopraano ja altto keskustelevat M1-aiheilla.
Tahdeissa 11-12 kuullaan rinnakkaisessa duurisävellajissa (Es-duuri) dux sopraanossa, CS1 bassossa ja CS 2 altossa. Parin tahdin siirtymän - jossa sopraano on tahtien 9-10 bassokuvion inversio - jälkeen ollaan g-mollissa, ja nyt comes on altossa, CS1 sopraanossa ja CS2 bassossa.
Tahdista 17 lähdetään siirtymään kohti pääsävellajia. Siirtymä muistuttaa tahtien 5-6 siirtymää, mutta nyt ääniä on kolme.
Tahdissa 20 palataan c-molliin. Sopraanossa kuullaan dux, altossa CS1 ja bassossa CS2. Vielä ei fuugaa kuitenkaan lopeteta, vaan tahdeissa 22-25 kuullaan tahteja 9-10 muistuttava siirymäjakso, mutta sopraanossa ja altossa kuullaan loppua enteilevä 16-osakuvio, jonka voi tulkita olevan M1-johdannainen.
Tahdeissa 26-28 dux on bassossa ja teeman alku on siirretty tahdin kolmannelle neljännekselle. CS1 vaeltaa sopraanosta alttoon ja tahdista 27 sopraanossa tulee CS2. Sitten lyhyt kenraalipaussi, puolen tahdin lopuke ja jykevä c-urkupiste, jonka päällä dux vielä soi sopraanoäänessä. Teeman viimeisellä esiintymiskerralla tekstuuri on homofonista ja leviää paikoin kuusiääniseksi. Kuulijalle vakuutetaan, että fuugan pääväittämä - dux - on pysyväinen ja tosi.
Tehdään vielä yhteenveto tästä kolmiäänisestä fuugasta.
Tällainen tykitys. Mitä opin? Opin, että vaikka olen soittanut tätä fuugaa teini-iästä, en ole hahmottanut, kuinka täysin Bach johtaa fuugan musiikillisen materiaalin kahdesta aiheesta, teemasta ja sen vasta-aiheesta.
Adventtipaasto, joka tunnetaan myös luterilaisessa kirkossa, on valmistautumista jouluun. Lihasta kieltäytymisen lisäksi paastoon kuului Bachin ajan Leipzigissa myös musiikillinen askeesi, mitä me joululaulujen kyllästämät toisaalta oudoksumme. Toisaalta siinä ei ole mitään kummallista: voisin heti luetella kolmisenkymmentä joululaulua, jotka aivan mielelläni kuulisin aikaisintaan joulupäivänä.
Tämän musiikillisen kieltäymyksen tähden Bachilta on säilynyt vain yksi toiselle adventtisunnuntaille osoitettu teos. Se on sävelletty Weimarissa 1716.
Ikävä kyllä kantaatin BWV 70a musiikki on kadonnut - tai olisi, ellei Bach olisi ottanut ja muokannut siitä kantaatin 26. kolminaisuuden päivän jälkeiselle sunnuntaille 1723. Itävää musiikillista siemenviljaa ei pidä heittää hukkaan.
Seuraavan levytyksen johtaa Helmuth Rilling, joka muuten ensimmäisenä kapellimestarina levytti kaikki Bachin hengelliset kantaatit 1970-85. Hattu päästä: tämä 85-vuotias mies taitaa johtaa Bachia yhä tänäkin päivänä.
Kantaatin teema kytkeytyy päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 21:25-36), joka koskee Jeesuksen toista tulemista. "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä...", muistuttaa evankelista meitä pikkujoulujen ja jouluvalmistelustressin painamia nykysieluja.
En tiedä, miten teistä, mutta minusta tämä kantaatti on miltei sellainen, jonka olisi voinut säveltää joku muu, sanotaan vaikka Telemann, Zelenka tai joku Bachin pojista.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Nyt blogi ottaa uuden suunnan: pyrin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja ottamaan haltuun Bachin kirkkokantaatit. Esittelen kantaattisykli-sarjassa Bachin kutakuinkin kaikki kirkkokantaatit kirkkovuoden mukaan.
Katsotaan, kestävätkö selkä ja niska.
Kantaattien sanoja en aio kopioida näihin postauksiin, vaan nostan niistä asioita, joita satun sillä hetkellä pitämään tärkeänä. Sarjan lopulla kokoan yhteen teemaan liittyviä linkkejä, havaintoja ja muuta sellaista, jos muistan.
Kirkkovuosi pyörähtää käyntiin ensimmäisestä adventista, jolle sävelletty kantaatti BWV 61 on varhaista Bachia, Weimarin kaudelta vuodelta 1714. Alkukuorosta Bach tekee nerokkaasti ranskalaisen alkusoiton, jota soitettiin Ludwig XIV:n hovissa silloin, kun kuningas saapui aitioonsa. Majesteettiset pisteelliset nuotit marssittavat esiin kuninkaan, pakanoiden pelastajan: Nun komm, der Heiden Heiland. Kolmannessa säkeessä "koko maailma hämmästyy" ja silloin tullaankin yllättäen ranskalaisen alkusoiton fuugamaiseen taitteeseen. Viimeinen fraasi mennään taas pisteellisin nuotein.
Koraalin sävelmä pohjaa gregoriaaniseen hymniin Veni redemptor gentium. Alun pitäen johtosävel on ollut alennettu, kuten tästä saksofonille ja munkkiveljille sovitetusta versiosta voi huomata, mutta Bach ylentää johtosävelen, jotta se istuu paremmin mollisävellajiin. Koraalilla on myös yhteytensä Matteus-passion Laß ihn kreuzigen -aiheeseen sekä Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman ensimmäisen vihkon cis-molli-fuugaan, kuten joskus aiemmin taisin kirjoittaa.
Kovin toisenlainen tunnelma - hiljainen ja resignoitunut - on koraalialkusoitossa Nun komm, der Heiden HeilandBWV 659, josta Wilhelm Kempff on tehnyt laatuunkäyvän pianotranskription. Myös tässä koraalissa on mielestäni pääsiäiskantaatin tyyppistä pietististä iloa.
No niin. Kantaatin neljännen osan resitatiivin sanat ovat Ilmestyskirjasta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." (Ilm. 3:20) Basso on Jeesus, vox Christi, jonka kanssa orkesteri on siellä ovella koputtelemassa.
Valitsen tämän Nikolaus Harnoncourtin johtaman taltioinnin, koska tenori Ian Bostridge tuo mieleen laulavaisen Hannu-serkkuni. Niin tämän kuin muidenkin kantaattien sanat löytyvät sekä saksaksi että englanniksi vaikkapa Emmanuel Music -sivulta.
***
[Seuraavat kantaatin BWV 61 sanat ja linkki J. S. Bach Foundationin tulkintaan lisätty postaukseen adventtina 2019]
1. Chorus (SATB, violino I/II, viola I/II, fagotto, continuo) Nun komm, der Heiden Heiland, Der Jungfrauen Kind erkannt, Des sich wundert alle Welt, Gott solch Geburt ihm bestellt.
1. Saavu nyt, pakanoiden vapahtaja, joka tunnetaan neitseen lapsena, jota koko maailma hämmästelee, kun Jumala säätää sellaisen syntymän.
2. Recitativo (T, continuo) Der Heiland ist gekommen, Hat unser armes Fleisch und Blut An sich genommen Und nimmet uns zu Blutverwandten an. O allerhöchstes Gut, Was hast du nicht an uns getan? Was tust du nicht Noch täglich an den Deinen? Du kömmst und läßt dein Licht Mit vollem Segen scheinen.
2. Vapahtaja on tullut,
on meidän onnettoman lihan ja veren
ottanut päälleen
ja hyväksyy meidät verisukulaisikseen.
Oi korkein hyvä,
mitä et ole tehnyt hyväksemme?
Mitä et tee
päivittäin omiesi puolesta?
Tulkoon valosi ja loistakoon
täysi siunauksesi.
3. Aria (T, violino I/II, viola I/II, continuo) Komm, Jesu, komm zu deiner Kirche Und gib ein selig neues Jahr! Befördre deines Namens Ehre, Erhalte die gesunde Lehre Und segne Kanzel und Altar!
3. Tule, Jeesus, tule kirkkoosi
ja anna siunattu uusi vuosi!
Välitä nimesi kunniaa
säilytä terve opetus
ja siunaa saarnatuoli ja alttari!
4. Recitativo (B, violino I/II, viola I/II, continuo) Siehe, ich stehe vor der Tür und klopfe an. So jemand meine Stimme hören wird und die Tür auftun, zu dem werde ich eingehen und das Abendmahl mit ihm halten und er mit mir. (Ilm. 3:20)
4. Katso, minä seison ovessa ja kolkutan:
jos joku minun ääneni kuulee
ja avaa oven,
sen tykö minä tahdon mennä sisälle,
ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani. (Biblia 1776)
5. Aria (S, violoncelli, continuo) Öffne dich, mein ganzes Herze, Jesus kömmt und ziehet ein. Bin ich gleich nur Staub und Erde, Will er mich doch nicht verschmähn, Seine Lust an mir zu sehn, Daß ich seine Wohnung werde. O wie selig werd ich sein!
5. Avaudu, koko sydämeni,
Jeesus saapuu ja tulee sisään.
Vaikka olen pelkkää tomua ja maata,
hän ei halua väheksyä minua,
hän tekee ilonsa nähtäväkseni,
että olisin hänen asuntonsa.
Oi kuinka onnelliseksi tulen!
6. Choral (SATB, viola I coll' Alto, viola II col Tenore, fagotto col Basso, violino I/II all' unisono, continuo) Amen, amen! Komm, du schöne Freudenkrone, bleib nicht lange! Deiner wart ich mit Verlangen.
Bachin varhaisista kantaateista tulee usein sellainen vaikutelma, että niitä on tehty ajan ja ajatuksen kanssa. Leipzigin vuosina Bach sävelsi ja harjoitutti muiden hommiensa ohessa kantaatin viikossa ja jälki on joskus rutiininomaisempaa. Ensimmäisen adventin 1724 kantaatti BWV 62, joka on myös nimeltään Nun komm, der Heiden Heiland, on oikein hieno, mutta omassa rankkauksessani se ei tällä hetkellä nouse edellisen tasolle. Ja loppukoraalissahan johtosävel jätetään korottamatta.
Myös vuonna 1731 sävelletty Schwingt freudig euch empor BWV 36 kuuluu ensimmäiselle adventille sävellettyihin kantaatteihin. Tässä vaiheessa Bach oli jo saanut kylläkseen kantaattien säveltämisestä ja niinpä kantaatti on pitkälti parodia. Mestariteos, jonka onnistuneista osista onnistunein on mielestäni noin kohdasta 9' alkava tenoriaaria. Sen lempeän unettava oboe d'amore vie ajatukset Betlehemin seimelle.
Kantaatin ensimmäisen osan lopussa kuullaan säkeistö Philipp Nicolain virrestä Wie schön leuchtet der Morgenstern. Aamutähti loistaa, valoa kohti mennään, hoosianna!
Alokasaikanani loppukesällä 1997 tulin ensimmäisille lomilleni kasarmilta. Illalla halusin varmistua, että jos herään yöllä, tiedän heti olevani kotona. Laitoin stereot toistamaan hiljaa koko yöksi Bachin urkuteoksia.
Yksi kappaleista oli urkupartita Sei gegrüßet, Jesu gütig BWV 768. Ole tervehditty, ystävällinen Jeesus, sanoo lauluntekijä.
Kun laitoin sen soimaan parin vuosikymmenen jälkeen, mittava déjà vu hyökyi lävitseni: näen mustan kaiuttimen vaatekaapin päällä, haistan viileän kesäyön, jota virtaa huoneeseen raollaan olevasta ikkunasta, ja tunnen helpotusta siitä, että lomakuljetus lähtee takaisin vasta ylihuomenna.
Minulle on yllätys, että tämä on sävelletty jo vuonna 1705. Tai kun teoksen kuuntelee ajatuksen kanssa, ei se niin yllättävää ole: se aika simppeli, jos vertaa vaikkapa c-molli-passacagliaan - joka myös oli nuoruudessa levylautasellani - ja siinä mielestäni kuuluu Dietrich Buxtehuden vaikutus.
En tiedä, oliko Bach partitan säveltäessään vielä ehtinyt kuulla Buxtehuden soittoa Lyypekin Marian kirkossa. Luulen, että ei; luulen, että Buxtehuden kuunteleminen ja hänen johdollaan opiskeleminen auttoi häntä etääntymään esikuvastaan ja huomaamaan, että hänelle on annettu talentteja vielä enemmän kuin Lyypekin mestarille.
Katsokaapa muuten tätä verratonta reliefiä Marienkirchestä: siinä Buxtehude, vanha peruukki, istuu uruissa ja Bach, pojankloppi, ujostelee että sehr geehrter Herr Kapellmeister saisinko minäkin koettaa. Kyllähän se poika pääsi puikkoihin. Kaksikymppinen Bach oli ollut jo pari vuotta Arnstadtissa urkurina. 1707 Bach valittiin Blasius-kirkon urkuriksi Mühlhauseniin, ja pian sen jälkeen hän siirtyi urkujen ääreen Weimariin.
Kuva on otettu viime kesän Bach-pyhiinvaellusmatkaltamme, jonka pääkohteena oli Leipzigin Bachfest ja Tuomas-kirkko. Joku nokkela selvittäköön, kenen tekemä ja miltä vuodelta tuo Mariankirkon reliefi on, itse en sitä nopealla googletuxella löydä.
Palaan vielä inttiaikaan. Koraalin sanomasta en tiennyt noihin aikoihin mitään, mutta nyt kun sitä luen, mietin, olisiko osa teoksen rauhasta peräisin sen sanoista?
Lass mich deine Liebe erben und darinnen selig sterben
Anna minun periä rakkautesi
ja siinä kuolla autuaana
Topi Linjama
PS. Blogi on ollut viime aikoinen hiljainen siitä syystä, että aion käydä blogissa tulevan kirkkovuoden aikana läpi Bachin kirkkokantaatit. Adventtia odotellessa!
Pidän useista Bachin nuoruuden kantaateista: niissä on rohkeutta, itseluottamusta ja kokeilunhalua. Ei merkkiäkään kiireestä tai rutiiniratkaisuista, joita voi nähdä joissakin Leipzigin kantaateissa.
Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit BWV 106 on yksi varhaisimmista (1707/08) ja omaperäisimmistä Bachin kantaateista. Hautajaiskantaatin lisänimi Actus tragicus (onko se "traaginen toimi" tai jotain) ei välttämättä ole Bachin itsensä antama.
Esittäjistö on simppeli: kaksi viola da gambaa, kaksi alttonokkahuilua, basso continuo ja neliääninen kuoro, josta sitten tarvittaessa poimitaan myös solistit. Teos alkaa hitaalla soitinjohdannolla, minkä jälkeen kuoro julistaa reippaasti, että Jumalan aika on paras aika.
In ihm ... weben, laulaa kuoro, ja Bach säveltää sanalle pitkän, liikkuvan melisman. Sanaa solange venytetään ja verbiin sterben suhtaudutaan asiaankuuluvalla hartaudella.
Seuraavassa osassa (2.b) tenori pyytää oppia kuolevaisuudessa. Ars morendi, kuolemisen taito, muodosti katolisessa kirkossa kokonaisen kirjallisen genren. Psalminkirjoittaja tietää, että oman kuolevaisuuden tunnistaminen lisää ymmärrystä. Se auttaa fokusoimaan, kuten elämäntaito-opas saattaisi sanoa. Ymmärrys on Es-duurissa.
Ilman tauoitta saapuu basso (2.c) kertomaan, että toimita talos, sinun pitää kuoleman! Dramaattinen, rohkea käänne! Nokkahuilut pomppivat levottomina: mitähän tästä oikein seuraa? Sanalle sterben Bach kirjoittaa niin sanotun chiasmus-kuvion eli musiikillisen ristinmerkin. Sanalla lebendig on eloisa melisma, mutta fraasi suuntautuu vääjäämättä alas kohti hautaa.
Myös seuraavaan osaan (2.d) siirrytään ilman taukoa. Der alte Bund, vanha liitto, on tämä: ihmisen tulee kuolla. Bach kirjoittaa aiheesta vanhanaikaisen fuugan. Tästä teemasta Bach näyttää muokanneen ensimmäiseen Das Wohltemperierte Klavier -kokoelmaan fuugan g-mollissa. Tässä upeassa taltioinnissafuga pathetica alkaa kohdasta 2'10. Sopraano on kuin enkeli taivaalla, joka kutsuu Jeesusta ja uutta liittoa paikalle. Jouset soittavat teemaa virrestä Ich hab mein Sach Gott heimgestellt (olen jättänyt asiani Jumalalle).
Osa loppuu täysin poikkeuksellisesti: kuoro ja kaikki soittajat vaikenevat, vain sopraano jatkaa loppuun - eikä edes päädy toonikasoinnun pohjasävelelle vaan terssille.
Altto laulaa Bachin kantaateissa usein ihmisen osaa. Tässä surullisessa osassa (3.a) hän antaa henkensä Herran käsiin, mutta basso, vox Christi, lupaa, että tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa. Sanojen vakuudeksi altot laulavat hitaissa aika-arvoissa Lutherin koraalia: "Mit Fried und Freud ich fahr dahin ... Der Tod ist mein Schlaf worden", poistun rauhassa ja iloiten... kuolemasta on tullut uneni. Ollaan c-mollissa, unen sävellajissa, ja sana Schlaf lauletaan hyvin hiljaa.
Viimeisessä osassa soi säkeistö Adam Reusnerin koraalista. Sanalle "aamen" Bach kirjoittaa nopean kaksoisfuugan. Teos loppuu eleettömästi kahden nokkahuilun mordenttiin - tällaista itsevarmuutta edes Bach ei kovin usein osoita! Bach-tutkija Alfred Dürrin sanoin: tässä meillä nerokas teos, "jonka tasoa edes suuret mestarit harvoin tavoittavat".
Alla on kantaatin sanat ja lopussa linkki Netherlands Bach Societyn esitykseen, jossa laulavat muiden muassa sopraano Dorothee Mields ja kontratenori Alex Potter. Tulkinta alkaa lähestyä tasoa, minkä tämänilmaisissa voi ylipäänsä saavuttaa.
1. Sonatina 2.a Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit. ”In ihm leben, weben und sind wir”, solange er will. In ihm sterben wir zur rechter Zeit, wenn er will.
2.a Jumalan aika on paras aika. ”Hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme”, (Apt 17:28) niin kauan kuin hän tahtoo. Hänessä me kuolemme oikealla hetkellä, kun hän tahtoo.
2.b Ach, Herr, ”lehre uns bedenken, daß wir sterben müssen, auf daß wir klug werden.” 2.b Ah, Herra, ”Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.” (Ps 90:12)
2.c ”Bestelle dein Haus; denn du wirst sterben und nicht lebendig bleiben! Bestelle dein Haus!” 2.c ”Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän.” (Jes 38:1)
2.d ”Es ist der alte Bund: ’Mensch, du mußt sterben!’” ”Ja, komm, Herr Jesu!”
2.d ”Se on vanha liitto: ’sinun pitää kuoleman.'” (Sir 14:18) ”Niin tule, Herra Jeesus!” (Ilm 22:20) 3.a ”In deine Hände befehl ich meinen Geist; du hast mich erlöset, Herr, du getreuer Gott.”
3.a ”Sinun käsiis annan minä henkeni, sinä olet minun lunastanut, Herra, sinä totinen Jumala.” (Ps 31:5) 3.b ”Heute wirst du mit mir im Paradies sein.” Mit Fried und Freud ich fahr dahin
in Gottes Willen,
getrost ist mir mein Herz und Sinn,
sanft und stille,
wie Gott mir verheißen hat:
Der Tod ist mein Schlaf worden.
3.b ”Tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk 23:43) Rauhalla ja ilolla seuraan Jumalan tahtoa, luottavaisia ovat sydämeni ja sieluni, keveitä ja hiljaisia. Niin on Jumala minulle luvannut: kuolemasta on tullut uni. (Martti Luther: ”Mit Fried und Freud”, 1. säkeistö) 4. Choral:
Glorie, Lob, Ehr und Herrlichkeit
sei dir, Gott Vater und Sohn bereit,
dem Heilgen Geist mit Namen!
Die göttlich Kraft
macht uns sieghaft
durch Jesum Christum, amen.
4. Koraali:
Loisto, ylistys, kunnia ja loisto olet sinä, Isä ja Poikasi valmistaneet
Pyhän Hengen nimessä!
Kuninkaallinen voima
tekee meistä voitokkaita
Jeesuksen Kristuksen kautta, aamen.
Olin aamupäivän laittamassa puutarhapalstaa talviteloille. Korvamatona pyörivän Bachin kantaatin BWV 39 Brich dem Hungrigen dein Brot alkukuoron keskeytti tuon tuosta etelään lentävien valkoposkihanhien parvet. Suurimman parven - arviolta 700-800 lintua - rupatteleva kälkätys kuului hienosti stereolähetyksenä taivaalta.
Kantaatin alkukuoron teksti on Jesajan kirjasta (Jes. 58:7-8).
Brich dem Hungrigen dein Brot und die, so im Elend sind, führe ins Haus! So du einen nacket siehest, so kleide ihn
und entzeuch dich nicht von deinem Fleisch. Alsdenn wird dein Licht herfür brechen
wie die Morgenröte,
und deine Besserung wird schnell wachsen,
und deine Gerechtigkeit wird für dir hergehen,
und die Herrlichkeit des Herrn
wird dich zu sich nehmen.
[M]urrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Miksi kantaatin alkukuoro tarttui korvaan - luulen sen liittyvän sanan ja musiikin yhteisvaikutukseen. Kuoron huokaukset, laskevat kromaattiset sävelkulut, riipaisevat pidätykset ja vähennetyt soinnut vetoavat kuulijaan: auta nälkäistä ja koditonta, ole hänelle lähimmäinen, sillä hän on itsesi kaltainen ja sinä voisit olla hänen asemassaan. Älä välttele apua tarvitsevaa ystävää tai sukulaista. Muista Indonesian tsunamin uhreja ja Jemenin lapsia.
Sitten kuoro, kuten tekstikin, kääntyy valoisampiin sävyihin. Valo tulee Herralta ja Bach säveltää taitteen kurinalaiseksi fuugaksi, "sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen [vaan rauhan] Jumala", kuten apostoli Paavali epäilemättä tässä kohden sanoisi (1. Kor. 14:33).
Kantaatti, jota on kutsuttu myös "pakolaiskantaatiksi", on tutusti seitsenosainen: kuoro-osat alussa ja lopussa (koraali), niiden "sisäpuolella" resitatiivit, sitten aariat ja kantaatin keskuksena uuden testamentin tekstin laulava bassosoolo. "Wohlzutun und mitzuteilen vergesset nicht; denn solche Opfer gefallen Gott wohl." "Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen", sanoo heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr. 13:16)
Sen verran olen vieraantunut kirkkovuodesta, että ihan mielissäni tätä nyt kuuntelen, vaikka oikeastaanhan BWV 39 - kuten myös kantaatit Die Elenden sollen essen, BWV 75, joka on ensimmäisen Leipzigin vuosikerran kantaatti, ja O Ewigkeit, du Donnerwort, BWV 20, toista vuosikertaa - kuuluu ensimmäiseen kolminaisuuden jälkeiseen sunnuntaihin ja näin ollen aloittaa luterilaisen kirkkovuoden jälkimmäisen puoliskon.
Loppukoraalin melodian on säveltänyt ranskalainen kalvinisti Louis Bourgeois ja se löytyy virsikirjasta numerolla 348.
Mutta nyt täytyy käydä palstalta nostamieni puna-, kelta- ja raitajuurikkaiden kimppuun. Ajattelin keittää ne ja tarjota niitä päivälliseksi sienikastikkeen kanssa.
