"Mateus-passio"

Sibelius-Akatemian suomennostietokannasta löytyy kolme eri käännöstä Matteus-passiosta. Reijo Norion (ja ilmeisesti myös Hilkka Norkamon) käännös on tehty suomenkielistä esitystä silmällä pitäen, Erkki Pullisen suomennos vaikuttaa käsiohjelmaa varten tehdyltä.

Vanhinta, Heikki Klemetin 1921 kääntämää tekstiä tietokannasta ei löydy, mutta sattumalta se löytyi Itä-Suomen yliopiston kokoemista. Klemetti teki käännöksen Suomen laululle, joka on esittänyt pääsiäisen alla Matteus-passiota pian sadan vuoden ajan. Eiköhän varata heti liput kiirastorstaille!

Klemetti oli paitsi rautainen kuoromies, myös tuottelias ja monipuolinen kirjoittaja. Tällä tallenteella mieskuoro Finlandia esittää Klemetin johtamana hänen sanoittamansa laulun Oi kallis Suomenmaa. Säveltäjäsetäni Jouko Linjama asui (luutavasti 50-luvulla) Klemetin lesken Armi Klemetin asunnossa ja toimitti tämän kanssa 1966 kirjan Sata arvostelua ja muita musiikkikirjoituksia. Kriitikkona Klemetti niin sanoaksemme jakoi seurakuntaa.

Matteus-passion "Esteettisessä johdannossa" Heikki Klemetti kuvailee alkukuoroa seuraavin sanankääntein:

"Kohtaus on draamallisesti värikäs, vaikuttavin korostein toiseltapuolen, ja taas toisaalta kaunein, lapsekkaasti luottavaisin säepäättein. Se on laatuaan harvinainen oratorion alkusinfonia, kuorouvertyyri, joka kuin haaveellisesti liehuva soihtu luo valoaan raamatun kertomuksen niin elävästi kuvaamain tapausten sarjaan."

Täytyy tunnustaa, että en löydä alkukuorosta lapsekkaita säepäätteitä enkä haaveellisesti liehuvaa soihtua, mutta siitä olemme yksimielisiä, että passion alkukuoro on draamallisesti värikäs ja ylipäänsä teoksena harvinaislaatuinen.

Alkukuoroa Klemetti kääntelee seuraavaan tapaan:

Ah, mua neidot auttakaatte
ja itkein valittakaatte:
kuin teuras Ylkä on,
tuo nöyrä, nuhteeton!
Vuoks' synteimme
käy ristille,
kärsein, saakka kuolohon,
syyttä aivan
pilkan, vaivan.

Kuorokohtauksen Sind Blitze, jota sivusimme eräässä aiemmassa merkinnässä, käännös on rikasta suomea:

Miks' iske, miks' pauhaa ei pauanne taivaan?
Siis uumentes aueta anna, sä horna!
Maan järkkein,
yön säihkein
sun leimus
suo lyödä
ja liekkihin sen
mies langeta katala,
petollinen!

Alku- ja loppukuorojen väliin sisältyy "ihmeellinen kuvasarja elämää: heikkoutta, horjuvaisuutta, pettuutta ja mielen mataluutta...", kirjoittaa Klemetti. "Mielen mataluus" on kieltämättä osuva ilmaus monille niistä hahmoista, jotka Matteuksen evankeliumin 26-27 luvuissa seikkailevat. Ainut, jota voi kutsua sankariksi, teloitetaan häpeällisellä tavalla.

Bachin kuoltua passio jäi unohduksiin, mutta sen jälkeen, kun Mendelssohn esitti sen 1829, "on oratoriota siitämisin kaikkialla esitetty, jaloksi nautinnoksi kaikille Bachin vakavan, pettämättömiä arvoja kätkevän musiikin ystäville".

Topi Linjama