Teemaltaan kantaatti muistuttaa edellisen pyhän kantaatteja, sillä tässäkin yksi avainsana on Heucher, tekopyhä. Kolmannen osan alttoaaria viittaa selkeimmin päivän evankeliumitekstiin, joka on Vuorisaarnan kohdasta, jossa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista (Matt. 7:15-23). Se päivä on tulossa, jolloin ihmisen salaisuudet tuomitaan, ja jonka edessä tekopyhät vapisevat, laulaa altto. Oboe d'amore ja fis-molli pehmentävät sanoja Bachille tyypilliseen tapaan niin että kuulija - sen sijaan että alkaisi pelätä viimeistä tuomiota - rakastaakin musiikkia ja ihmistä.
Tämän ja kantaatin Siehe zu, dass deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei ("katso, ettei jumalanpelkosi ole tekopyhyyttä") BWV 179 (elokuulta 1723) kohdalla John Eliot Gardiner ounastelee, että Bachilla olisi näillä halunnut välittää jotakin henkilökohtaista viestiä esimiehilleen. Tiedä sitten, mutta Bach tuntuu tosiaan inhonneen tekopyhyyttä.
Loppukoraalin sävelmä on tuttu virrestä Auf meinen lieben Gott, Mun hyvään Herraani, joka on meidän virsikirjassa numerona 297.
Vuoden 1724 koraalikantaatti Wo Gott der Herr nicht bei uns hält BWV 178 pohjautuu virteen, jonka Justus Jonas (1524) muotoili Psalmin 124 pohjalta. Virsi on pitkä, mutta Psalmi lyhyt, lainaan sen tähän kokonaan:
1. Ellei Herra olisi ollut puolellamme -- näin sanokoon Israel --
2. ellei Herra olisi ollut puolellamme, kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
3. meidät olisi nielty elävältä. Kun heidän vihansa myrsky nousi,
4. vedet olisivat meidät vieneet, tulvan aallot peittäneet,
5. vyöryvät vedet hukuttaneet.
6. Ylistetty olkoon Herra! Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.
7. Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
8. Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan.Kantaatti varoittaa Kristusta vastustavista voimista ja on sellaisena helposti yhdistettävissä päivän evankeliumiin. Bassoaaria Gleichwie die wilden Meerenswellen liittyy jakeisiin kolme ja neljä. Jouset piirtävät Saatanan valtakunnan aaltokuvioita, joissa kristityn pursi keinuu villisti.
Kuudes osa on aaria tenorille ja siinä kehotetaan ailahtelevaa (joka on oivallisesti kuvattu musiikissa) järkeä vaikenemaan. Ollaan aika etäällä Psalmista, mutta hyvinkin lähellä valistuksen ajatuksia, jotka noihin aikoihin tunkeutuivat jo Saksan provinsseihinkin. Bachin rationalismissa Raamatun ihmeet (ylösnousemusta lukuunottamatta) näyttelevät varsin vähäistä roolia, mutta milloinkaan säveltäjä ei näytä kyseenalaistavan kristinuskon peruskysymyksiä.
Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist BWV 45 on neljänneltä Leipzigin kesältä 1726. Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Avauskuoro lainaa sanat Vanhan testamentin puolelta: "Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen." (Miika 6:8) Alfred Dürr pitää kuoro-osaa loistavana esimerkkinä kypsään ikään ehtineen Bachin kyvystä johtaa musiikkia yksittäisestä teemasta.
Vaikka kantaatti on vain 7-osainen, se jakautuu kahteen puoliskoon, joista ensimmäinen kuultiin ennen saarnaa ja toinen saarnan jälkeen. Jälkimmäinen puolisko alkaa Jeesuksen sanoilla: "Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'" (Matt. 7:22-23) Harvoin Bach koristelee Jeesuksen sanat näin konserttomaisin värein; osa on kuin Vivaldin viulukonserton Allegro.
Bassoariosolle vastakkainen on sitä seuraava aaria Wer Gott bekennt, joka on lempeä triosonaatti altolle, huilulle ja basso continuolle. A-taite kertoo niistä, jotka oikeasti sydämessään tuntevat Jumalan. Sen sijaan ne, jotka vain suullaan toistavat Herran nimeä, täytyy palaa ikuisesti, sanoo B-taite. Huh huh!
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti