Tekstissä valitetaan Jerusalemin hävitystä ja kuoron musiikki on surun murtamaa. Mollissa hitaasti etenevä kolmijakoinen kuoro huokauskuvioineen ja napolilaisine sointuineen on puhdaspiirteinen barokin lamento. (Oho, tulipas paljon määreitä tuohon virkkeeseen.) Tekstin jälkimmäinen virke on sävelletty fuugaksi. Sanalla Jammern, piinat, on kromaattinen kulku.
Alkukuoroa seuraavassa resitatiivissa tenori kehottaa raunioitettua Jumalan kaupunkia valittamaan. Nokkahuilut tuovat säestykseen haurautta.
Bassoaaria Dein Wetter zog sich auf von weiten (alkaa allaolevassa linkissä kohdasta 8'47) on kuusiosaisen kantaatin draamallinen huippukohta. Tremolot ja pisteelliset rytmit varoittavat lähestyvästä myrskystä. Sanalle Strahl, säde, Bach kirjoittaa pitkän melisman.
Alttoaariasta Doch Jesus will auch bei der Strafe (12'50) puuttuu continuo - temppu, jonka Bach teki myös viikkoa aiemmin esitetyssä kantaatissa BWV 105. Alttoa säestää kaksi nokkahuilua ja kaksi oboe da cacciaa. Teksti puhuu rakastavasta Jeesuksesta, kuten puhutaan myös Matteus-passion continuottomassa aariassa Aus Liebe will mein Heiland sterben.
Kantaatti on kesältä 1723. Jos ihmettelet, miksi alkukuoro kuulostaa tutulta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet kuullut h-molli-messun, jonka Glorian osaksi Qui tollis peccata mundi tämän kuoro-osan myöhempinä vuosinaan muokkasi.
Loppukoraalissa puhutaan Kristuksen kärsimyksestä ja nokkahuilujen obligatot kiertelevät koraalin yllä.
Kantaatin Nimm von uns, Herr, du treuer Gott BWV 101 (alkaa kohdasta 19') alkukuoro on tyypillinen vuoden 1724 koraalikantaatin avausosa. Koraalimelodia on sopraanolla ja muiden äänien aiheet on johdettu koraalin sävelmästä. Fraasien välissä on soitinjaksot.
Kantaatin pohjana oleva Martin Mollerin virsi (1541) tuskin on tuttu suomalaiselle perusluterilaiselle. Sen sijaan sävelmä on tuttu virrestä 208, joka tunnetaan saksaksi nimellä Vater unser im Himmelreich ja josta Bach on tehnyt äärimmäisen kauniin koraalialkusoiton (tai oikeampi nimitys olisi Choralbearbeitung, joka voisi kääntyä vaikkapa sanalla "koraalityöstämys"). Laulussa pyydetään, että uskollinen Jumala ottaisi raskaan syyn niskoiltani eikä antaisi minun tuhoutua niin kuin Jerusalemin. Päivän evankeliumiteksti on Jeesuksen ennustus Jerusalemin tuhosta - siksi nämä kaikki tuhopuheet.
Tenoriaariassa Handle nicht nach deinem Rechten (kohdasta 24'30) on korviinpistävää matalan jousisoittimen pizzicatot. Bach viittaa tällä efektillä esimerkiksi koputukseen (vaikkapa adventtikantaatissa BWV 61) tai kuolinkelloihin (vaikkapa kantaatin BWV 95 aariassa, jonka Mark Padmore laulaa aivan järkyttävän hienosti), mutta tässä kyse ei ole kummastakaan. Vielä en ole edistynyt Bach-tieteissä niin pitkälle, että osaisin sanoa, mikä sana tai asia tässä aariassa (tai aariassa Erbarme dich) on se, joka on saanut Bachin turvautumaan pizzicatoihin, mutta aina voi arvata. Arvaan, että avainsana on katumus, mutta kysymys ei ole lapsellisesta "omatunto kolkuttaa" -efektistä, jollaista joku heppoinen barokkisäveltäjä voisi käyttää. Kyse on paljon syvemmästä olemiseen liittyvästä syyllisyydestä: me olemme syyllisiä, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää. Syyllisyys seuraa ihmistä, kunnes hänestä tulee Kristuksen kaltainen, kuten Anthony de Mello sanoisi. Tuo kristuksenkaltaiseksituleminen on muuten yleensä hyvin kaukana evankelista Luukkaan tuhlaajapoikamaisesta "parannuksen tekemisestä". No niin, nyt ajauduimme jo etäälle varsinaisesta aiheesta.
Bassoaariassa Warum willst du so zornig sein (kohdasta 30'00) Bach rakentelee nopea-hidas-kontrasteja. Warum-kysymys kohdassa 31'04 tuo mieleen Heinrich Schützin sointujenkäytön.
Seuraavassa tenoriresitatiivissa Die Sünd hat uns verderbet sehr (synti on meidät pilannut) koraalin säkeet vuorottelevat vapaiden, kommentoivien tekstijaksojen kanssa. Parin koraalisäkeen lopussa Bach tekee upean harhalopukkeen.
Sopraanon ja alton siciliano-rytmissä keinuvasta duetosta Gedenk an Jesu bittern Tod (muista Jeesuksen katkeraa kuolemaa) kuultaa katumus ja nöyryys, mutta melodramaattiseen lällyilyyn Bach ei tässäkään sorru. Soitinnuksena on oboe da caccia, huilu ja continuo.
Vuoden 1726 kantaatti tälle pyhälle on Herr, deine Augen sehen nach dem Glauben BWV 102 (44'10). Mittava alkukuoro on kypsää Bachia. Teksti on lainattu Jeremian kirjasta: "Herra, rehellisyyttä sinä odotat. Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole kivusta välittäneet, olet tehnyt heistä miltei lopun, mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen. He eivät ole suostuneet kääntymään, vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio." (Jer 5:3)
Aariassa Weh der Seele (sielun tuska, alkaa kohdasta 50'28) huomio kiinnittyy yksinkertaiseen kokoonpanoon: vain maan ja taivaan väliin tuomitut oboe ja altto, ja continuo. Ensimmäiselle sanalle Weh Bach kirjoittaa tuskaisen dissonanssin.
Seuraavan, rivakan arioson (55'45) teksti on Roomalaiskirjeestä, ja laulajana vaikuttaa olevan Jeesus itse: "Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki." (Room. 2:4-5)
Seitsenosainen teos jakautuu kahteen puoliskoon, joista jälkimmäisen aloittaa tenoriaaria Erschrecke doch, peljästy toki (58'25). Bach työsti alkukuorosta myöhemmin Kyrien messuun BWV 235. Kolmas ja viides aaria päätyivät messuun BWV 233.
Loppukoraalin (1'03'50) melodiana on jälleen Vater unser im Himmelreich. Kuunnellaanpa vielä Bachin vanhemman kollegan Georg Böhmin (1661-1733) koristeellinen versio tästä Lutherin virrestä. Bach sai mahdollisesti Böhmiltä urkujensoiton opetusta Lüneburgissa vuosien 1700-02 aikana. Otetaan vielä Bachin oma versio BWV 737, jossa on Isä meidän -rukouksen hiljaista henkeä.
Otetaan John Eliot Gardinerin tallenne, vaikka siinä onkin kaikki kolme kantaattia peräperään ja äänityksen laatukin on niin & näin.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti