Kommt, ihr Töchter

Bachilla on tietääkseni vain kourallinen kaksoiskuorolle sävellettyjä teoksia. Onko syy tähän esteettinen: eikö Bach halunnut käyttää tätä vahvaa barokkiefektiä vai oliko se käynyt vanhanaikaiseksi? Vai liittyikö seikka käytettävissä olevaan esittäjistöön? Vaikea sanoa - joka tapauksessa olemme iloisia siitä, että Bach Matteus-passiossa käyttää kaksoiskuoroa.

Passion alkukuoro on mutkikas, polyfoninen teos. Ykköskuoro huutelee Siionin tyttärien perään, jotta nämä auttaisivat häntä valittamaan sulhasen kohtaloa. Kakkoskuoro käy läpi saksan kysymyssanoja. Paksun tekstuurin ylle Tuomas-kirkon kattoholveihin nousee ripienosopraanoiden koraali O Lamm Gottes unschuldig:

(Jos muuten lukijoissa on mesenaatti, joka haluaa sponsoroida blogisti-tutkijan matkaa Leipzigin Tuomas-kirkkoon kesäkuun neljästoista, tai päätoimittaja, joka haluaa tilata musiikillis-teologisen reportaasin matkasta, niin ota yhteyttä.)

Alkukuoron musiikillisessa sommittelussa erityisen kiinnostavaa on tämä: alkukuoro kulkee raskaasti e-mollissa, mutta koraali onkin kirkkaassa G-duurissa. Hyvinhän nämä lähisukuiset sävellajit sopivat yhteen, mutta Bachin aikaan tällainen ei ollut aivan tavallista. Barokkimusiikissa sääntönä on, että yhdessä kipaleessa on yksi tunnetila, affekti, tai jos affekteja on kaksi, kuten ssaattaa olla laita vaikkapa ABA-muotoisessa aariassa, ne esiintyvät peräkkäin, eivät samanaikaisesti.

Bachille affekti per teoksenosa ei aina riitä. Miksi? Spekuloin hieman. Gardineria referoin ulkomuistista.

Bach törmäyttää alkukuorossa paitsi kaksi sävellajia, myös kaksi erityyppistä tekstiä. Kuoron laulaman tekstin on kirjoittanut Bachin aikalainen Picander (huomatkaa minä-muoto), koraali on 1500-luvun alusta (me-muoto). Bachia ympäröinyt hengellinen todellisuus oli jakautunut kahteen: pietistit korostivat kristityn tunne-elämää, kun taas luterilaisen puhdasoppisuuden kannattajat kristinuskon ikuisia totuuksia ja uskoa Jumalan tekona. Alkukuoron voi nähdä allegoriana tai kuvana tuosta todellisuudesta. Bachilla itsellään oli muuten Lutherin kootut teokset hyllyssä, sanoo John Eliot Gardiner, ja jatkaa, että Bach edusti uskonnollisesti 200 vuotta vanhaa luterilaisuutta. Teologia on puhdasoppista, musiikki affektiivista, tunteita liikuttavaa.

Tässä vielä alkukuoron sanat suomennoksen kera:

Chor:
Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen,
sehet! – Wen? – Den Bräutigam,
Seht ihn! – Wie? – Als wie ein Lamm.
Sehet! – Was? – Seht die Geduld.
Seht! – Wohin? – Auf unsre Schuld.
Sehet ihn aus Lieb und Huld
Holz zum Kreuze selber tragen!

Soprano:
O Lamm Gottes unschuldig
am Stamm des Kreuzes geschlachtet,
allzeit erfunden geduldig,
wiewohl du warest verachtet.
All' Sünd' hast du getragen,
sonst müßten wir verzagen.
Erbarm' dich unser, o Jesu!

Kuorot:
Tulkaa, tyttäret, auttakaa minua valittamaan,
katsokaa – Ketä? – sulhasta,
ja te näette hänet – Kuinka? – karitsana, näette sulhasen uhrikaritsana.
Katsokaa – Mitä? – hänen kärsivällisyyttään!
Kiinnittäkää katseenne – Mihin? – meidän synteihimme.
Katsokaa, niin näette hänen rakkaudesta itse kantavan ristiään. 

Ripienosopraanot:
Oi Jumalan Karitsa,
joka teurastettiin ristinpuulla,
sinä jaksoit olla kärsivällinen,
vaikka sinua häväistiin.
Kaikki synnit sinä kannoit,
muuten olisimme joutuneet turmioon.
Armahda meitä, Jeesus!
[suom. Erkki Pullinen]

Topi Linjama