Kantaattisykli: tuhkakeskiviikko

Kantaatti Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir BWV 131 on Bachin varhaisimpia kantaatteja. Sen alkuperäistä esityskontekstia tunneta, mutta katumuspsalmiin 130 kirjoitettu kantaatti sopii teemaltaan tuhkakeskiviikkoon. Samaan de profundis -tekstiin olivat Bachia ennen tarttuneet lukemattomat säveltäjät, muiden muassa Orlando di Lasso ja Heinrich Schütz ja hänen jälkeensä esimerkiksi Arvo Pärt.

Felix Mendelssohn ottaa teoksensa Aus der Tiefen ruf ich, Herr, zu dir pohjaksi Lutherin koraalin, jonka teema muuten kajastelee Bachin Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman erään fuugan takana (tällä tallenteella kohdassa 3'41).

Bach sävelsi kantaatin Mühlhausenissa 1707 tai 1708. Samoihin aikoihin syntyivät juhlakantaatti Gott ist mein König BWV 71, pääsiäiskantaatti Chirst lag in Todes Banden BWV 4 ja hautajaiskantaatti Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit BWV 106, joista on ollut jo puhetta.

Kantaatti liittyy tyyliltään saksalaiseen 1600-luvun motettiperinteeseen, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei kantaatissa ole resitatiiveja. Ne Bach adoptoi kantaatteihinsa myöhemmin italialaisesta musiikista. Motettiperinteeseen kuuluivat fuugat, joista Bach ei eläissään luopunut, vaikka pinnallisemmat tyylisuuntaukset pyyhkivätkin yli Saksin ja Thüringenin.

Käydään seuraavaksi kantaatti läpi osa osalta.

1. Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir. Herr, höre meine Stimme, laß deine Ohren merken auf die Stimme meines Flehens!

1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani. (Ps. 130:1-2)

Teos alkaa hitaasti Adagio, ensin on lyhyt soitinjohdanto, jonka jälkeen äänet tulevat sisään fuugamaisesti. Teema aus der Tiefen on laskeva ja alistuneenoloinen. Teksti pyytää, että Herr, höre meine Stimme ja kuoro lähtee etenemään vilkkaammin. Tällä kertaa edetään aluksi homofonisesti, mutta sitten palataan polyfoniaan.

2. So du willt, Herr, Sünde zurechnen, Herr, wer wird bestehen? Denn bei dir ist die Vergebung, daß man dich fürchte. (Ps. 130:3-4) 

Erbarm dich mein in solcher Last,
Nimm sie aus meinem Herzen,
Die weil du sie gebüßet hast
Am Holz mit Todesschmerzen,
Auf daß ich nicht mit großem Weh
In meinen Sünden untergeh,
Noch ewiglich verzage.

2. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi. (Ps. 130:3-4) 

Nyt kaikki suuret syntini
anteeksi, Jeesus, anna.
Ristillä maksoit velkani,
suo turva siihen panna.
Lohdutus haavoissasi suo
ja uusi toivo, mieli luo,
armolla nosta, kanna. (VK 278:2)

Toiseen osaan - joka on lähinnä koraalifantasia - siirrytään attacca subito, kuten Bach tekee myös kantaatissa BWV 106. Basso laulaa psalmitekstiä, jonka sanalle fürchte, pelätä, Bach kirjoittaa pitkiä melismoja ja lopuksi trillin.

Sopraano laulaa hitaissa aika-arvoissa Bartholomäus Ringwaldtin katumusvirttä Herr Jesu Christ, du höchstes Gut, jonka pohjalta Bach on tehnyt koraalikantaatin (johon palaamme tuonnempana) ja joka virsi on otettu Suomen evlut kirkon virsikirjaan (numero 278) samana vuonna, jona Bach syntyi. Myös virsikirjan sävelmä on sama tuntemattoman saksalaisen, joka on päivän kantaatissamme.

3. Ich harre des Herrn, meine Seele harret, und ich hoffe auf sein Wort.

3. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. (Ps. 130:5)

Tämä jakso kuulostaa paikoin hyvin paljon Schütziltä. Samalla osa on teoksen symmetriakeskus: molemmilla puolilla on koraalifantasia ja ääriosina kuoro-osat, joiden soitinnus on keskenään identtinen.

4. Meine Seele wartet auf den Herrn von einer Morgenwache bis zu der andern. (Ps. 130:6) 

Und weil ich denn in meinem Sinn,
Wie ich zuvor geklaget,
Auch ein betrübter Sünder bin,
Den sein Gewissen naget,
Und wollte gern im Blute dein
Von Sünden abgewaschen sein
Wie David und Manasse.

4. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. (Ps. 130:6) 

Minua kurjaa, Herrani,
nyt armahda ja auta,
kun synti kalvaa mieltäni
ja leikkaa niin kuin rauta.
Puhdistit kerran Daavidin,
puhdista, pese minutkin,
suo rauha vere kautta. (VK 278:5)

Tässä siciliano-rytmiin keinuvassa koraalifantasiassa tenori laulaa psalmitekstiä, altto virttä. Saksankielisessä virressä mainittu kuningas Manasse on jätetty suomennoksesta pois.

Daavidin puhdistaminen viittaa episodiin, jossa Daavid ihastui Urian vaimoon Batsebaan, saattoi tämän raskaaksi ja tapatti Urian sotatanterella. Batsebasta tuli Daavidin vaimo, mutta profeetta Natan tuli Daavidin luo ja kertoi vertauksen, joka sai kuninkaan katumaan.

Toisen Samuelin kirjan 11-12 luvuissa kerrottu tarina on yksi Raamatun hienoimpia.

5. Israel hoffe auf den Herrn; denn bei dem Herrn ist die Gnade und viel Erlösung bei ihm. Und er wird Israel erlösen aus allen seinen Sünden.

5. Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. (Ps. 130:6-7)

Osan alussa huudetaan kolme kertaa "Israel", jota seuravat nopea, hidas ja nopea enemmän tai vähemmän polyfoniset jaksot. Osa ei - kuten ei kantaatti kokonaisuudessaankaan - jäsenny kovin selkeäksi kokonaisuudeksi, vaikka etenkin kantaatin fuugamaiset jaksot ovat paikoin mestarillisia.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa