Sillä niinkuin sade ja lumi tulee taivaasta alas, ja ei mene sinne jälleen, vaan tuorettaa maan, ja tekee sen hedelmälliseksi ja antaa sen kasvaa, ja antaa siemenen kylvettää ja leivän syötää; Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee, ei sen pidä tyhjänä palajaman minun tyköni, vaan tekemän mitä minulle otollinen on, ja sen pitää menestymän, jota varten minä sen lähettänytkin olen. (Jes. 55:10-11)Otin käännöksen Bibliasta 1776, koska pidän kohdasta "ei sen pidä tyhjänä palajaman". Kohta on tuttu seuroista, jossa usein ja mielellään luettiin tekstiksi myös tämän päivän evankeliumitekstiä, kylväjävertausta (Luuk. 8:4-15). Siinä suurpiirteinen kylväjä viskoo jyviä (=Jumalan sanaa) sinne tänne, osa putoaa tielle, osa kallioille, osa ohdakkeisiin, osa hyvään maahan.
Ratkaisukristillisyyteen epäilevästi suhtautuva maallikko kysyy tyhmänä, voiko kallio mitään sille, että se on kallio? Onko kallion vika, jos siinä ei vilja kasva?
Teksti on pastori Erdmann Neumeisterin (1671-1756), jonka teksteihin Bach sävelsi yhteensä viisi kantaattia, muun muassa adventtikantaatin BWV 61. Neumeister aloitti pappisuransa Kaakkois-Saksassa, mutta kyllästyi pietismiin ja muutti Hampuriin.
Bassoresitatiivissa Neumeister varoittaa palvomasta vatsaa ja mammonaa. Nykysuomen sanakirja (vuodelta 1967) määrittelee mammonaa näin: "eritoten rikkaus ihmisen epäjumalaksi ajateltuna (tällöin joskus myös isolla alkukirjaimella kirjoitettuna)".
Ein andrer sorgt nur für den Bauch;
Inzwischen wird der Seele ganz vergessen.
Der Mammon auch
Hat vieler Herz besessen.
Toinen huolehtii vain vatsastaanNiin aiheellisia kuin Neumeisterin varoitukset ovatkin, aika on armotta ajanut sanaston ohitse.
sillä välin sielu kokonaan unohtuu.
Myös Mammona
riivaa sydäntä. [suom. TL]
Fanitan sopraano Nuria Rialia, joka pääsee ääneen kohdassa 11'40. Meine Seelenschatz ist Gottes Wort, sielunaarteeni on Jumalan sana, laulaa Rial.
Vuoden 1724 kantaatti tälle pyhälle on Leichtgesinnte Flattergeister BWV 181. Bach rakentaa kantaatin kylväjävertaukseen pohjautuvaan runotekstiin, jonka kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi (itse asiassa 2/3 Bachin kantaattitekstien sanoituksista on tehnyt anonymous). Aarioista ja resitatiiveista koottu kantaatti muistuttaa rakenteeltaan maallisia kantaatteja ja sen on arveltu olevan Köthenin vuosilta.
Ensimmäisen osan bassoaariassa, joka on eräänlainen yleiskatsaus huonoihin maalaatuihin, laulaja tuntuu aina osuvan sekunnin verran tähtäyspisteen ylä- tai alapuolelle. Melodia on epäjohdonmukainen ja yhtäkkisesti katkeileva, ja kuvaa sellaisena erinomaisesti lyhytjänteistä ihmistä, joka ei osaa sitoutua pysyviin arvoihin, joista lauletaan loppukuorossa. Aarian mutkainen luonne on ehkä peräisin sanasta Flatter, lepatus.
Erhalt uns, Herr, bei deinem Wort BWV 126 on helmikuulta 1725. Sen pohjana on Lutherin samanniminen hymni, johon Justus Jonas ja Johann Walther ovat kirjoittaneet lisäsäkeistöjä.
Alkukuorossa on mukana D-vireinen trumpetti, vaikka sävellajina on a-molli. Bachilla lienee ollut käytössään taitava soittaja, sillä trumpettistemma ei ole aivan helppo. Muutoin kuoro - jossa pyydetään Jumalaa torjumaan "paavin ja turkkilaisten murhanhimo" [!] - on jämäkkää perus-Bachia.
Toisesta osasta, tenoriaariasta Sende deine Macht von oben, tulee mieleen vertaus, joka ei ole minun keksimäni: kristitty on kuin raitiovaunu, se saa voimansa ylhäältä. B-taitteen sanoja erfreuen, ilahduttaa, ja zerstreuen, hälventää, Bach juoksuttaa oikein kunnolla.
Neljäs osa on jälleen aaria, ja siinä basso käskee, että "heitä maahan mahtipontinen ylpeys" ja continuo syöksyy asteikkoa alas. B-taitteen sanasto [Abgrund, verschlingen] tuo mieleen (jälleen kerran) Matteus-passion, tällä kertaa kuoron Sind Blitze, sind Donner.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti