Antonio Vivaldia (1678-1741) voi sanoa konserton isäksi. Hänen ansiostaan konsertto vakiintui nopea-hidas-nopea -muodoksi, jossa solisti tai solistit vuorottelevat - tai kilpailevat - orkesterin kanssa. Vivaldi sävelsi puolentuhatta konserttoja lähes kaikille kuviteltavissa oleville soittimille ja soitinyhdistelmille. Omalle soittimelleen viululle hän teki nipun konserttoja, joista tunnetuin on neljän konserton sarja Neljä vuodenaikaa.
Vuodenaikojen erikoisuus, ja kenties vahvuuskin, on ohjelma. Vivaldi kirjoitti jokaiseen konserttoon saatesanoiksi sonetin.
Neljä runoa
KEVÄT lienee konsertoista tunnetuin. Sen ensimmäisessä osassa laulavat linnut ja ukkonenkin jyrähtelee. Toisessa osassa paimen nukkuu ja koira - alttoviulu - haukahtelee. Kolmannessa osassa on maalaisjuhlat, joissa porukka tanssii säkkipilliin tahtiin. Säkkipillin pitkät borduna-äänet on helppo huomata Kentalan ja Barocco Borealen tulkinnasta.
Kevät oli iloisesti duurissa, mutta KESÄ on synkkäsävyisempi. Aurinko kärventää, pohjoisesta on tulossa myrsky. Paimen tutisee peloissaan. Finaalissa solistilla on kiire, kun taivas repeää, salamoi ja sataa rakeita! Annetaan Fabio Biondin ja Europa Galanten soittaa.
SYKSY on jälleen ekstrovertti ja sävyltään kepeä. Avausosassa juhlitaan sadonkorjuuta. Mukana on hedelmällisyyden ja viinin jumala Bacchus, ja osan loppua kohti aletaan humaltua. Muutamat nukahtavat. Hitaassa osassa nautisekellaan yhä lempeästä ilmasta, mutta finaalissa soivat metsästystorvet ("Taa-vi ank-ka"), koirat haukkuvat ja laukaukset kajahtelevat. Lopulta jahdin kettuparka menettää henkensä ja musiikki käväisee mollissa.
TALVI on kirjoitettu f-molliin ja sen tarina liittyy talveen, jollaisia Vivaldin kotikaupungissa Venetsiassa harvemmin on. Ensimmäisessä osassa kylmä tuuli puhaltaa kaikkialle ja hampaat kalisevat. Toisessa osassa vetäydytään sadetta pakoon mukavan takkatulen lämpöön, ja finaalissa ilmeisestikin luistellaan jäätyneissä kanaaleissa. Välillä jää rikkoutuu alla.
Barokkimiehet Vivaldi ja Bach
Kirjoitan kirjaa Bachista ja sen vuoksi Vivaldia tulee helposti verranneeksi häneen. Vivaldi kirjoitti konserttoja orpotytöille, jotka olivat näköjään hyvin taitavia instrumentalisteja. Vivaldin (viulu)tekstuurissa virtuoosisuus saa välillä osan, jollaista Bach ei omille (ei-aina-niin-tavattoman-taitaville) solisteilleen anna.
Bachin tavoin Vivaldi oli tarkka affektien kanssa: hän löytää täsmällisen tunnetilan. Molemmat ovat myös barokkisäveltäjiä sikäli, että he sävelittävät mielellään luonnonilmiöitä kuten myrskyjä ja maanjäristyksiä.
Tässä vielä konserttojen kokonaisesitys livenä.
Joensuun kaupunginorkesteri Joensuun evlut kirkossa to 28.2. klo 19. Johtajana ja solistina Kreeta-Maria Kentala. Händel, Vivaldi.
Topi Linjama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti