Tällä tekstipätkällä alkaa Bachin kantaatti Lobe den Herrn, meine Seele BWV 69a, joka valmistui 1723, mutta jota Bach sen jälkeen pariin kertaan muokkasi. Vuoden 1727 paikkeilla Bach muokkasi tenoriaariasta Meine Seele, auf, erzähle (kolmas osa) alttoaarian, ja myöhäisimpinä vuosinaan hän tuunasi kantaatista samannimisen juhlakantaatin BWV 69, joka esitettiin juhlajumalanpalveluksessa uuden kaupunginvaltuuston avatessa kautensa 1748.
Ehkä tämän kantaatin kiinnostavin osa on bassoaaria Mein Erlöser und Erhalter. Kaksijakoinen teksti liikkuu kärsimys/ilo-akselilla. Elättäjäni ja vapahtajani, "seiso vierelläni ristissä ja kärsimyksessä, jotta suuni laulaa ilolla: Jumala on tehnyt kaiken hyvin!"
Loppukoraali Was Gott tut, das ist wohlgetan on tuttu meikäläisestä virsikirjasta. Virren 387 tarina on kiinnostava: kanttori Severus Gastorius (1646-1682) sairastui ja pyysi ystävältään Samuel Rodigastilta (1649-1708) laulua, joka voisi rohkaista häntä hänen hädässään. Rodigast kirjoitti ainoan virtensä ja Gastorius teki siihen sävelmän ja määräsi, että laulu tulee laulaa hänen hautajaisissaan. Mutta Gastorius paranikin taudista ja antoi kuoronsa siitä lähtien laulaa laulua viikoittain. Suomalaisen virsikirjan sanat on pantu Benjamin Schmockin (1720) nimiin, mutta Tauno Väinölä sanoo kirjassaan Virsikirjamme virret Schmockin virttä Rodigastin virren jatkoksi.
Kantaatti Lobe den Herren, den mächtigen König der Erden BWV 137 perustuu pelkästään samannimisen Joachim Neanderin (1680) koraalin tekstiin. Koraali löytyy virsikirjasta numerona 329 osastosta Kiitos ja ylistys. Voisi luulla, että se olisi vuoden 1724 koraalikantaattivuosikertaa, mutta Alfred Dürr arvelee sen olevan vasta seuraavalta syksyltä.
Ensimmäinen osa kuoroineen, kolmine trumpetteineen ja patarumpuineen on parasta juhlabarokkia. Kiitä Herraa, mahtavaa kunnian kuningasta. Toinen osa on keinuva aaria altolle ja sooloviululle, jossa virren säkeiden väleissä kuullaan ritornello. Tästä elämäniloisesta aariasta Bach muokkasi myöhemmin Schübler-koraalin BWV 650.
Kolmannessa osassa puhutaan terveydestä ja siitä, kuinka monissa vastoinkäymisissä Herra on levittänyt siipensä yllesi. Mollisävellajilla ja kahdella oboella Bach luo sopraanon ja basson duettoon empaattisen perusvireen. Seuraava osa on tenoriaaria, jossa trumpetti soittaa virren melodiaa taustalla. Viimeinen osa on neliääninen koraali, jota juhlistavat trumpetit ja patarummut.
Tykkään muuten noin ylimalkaan aika tavalla Netherlands Bach Societyn tuotannosta.
Kolmas tämän päivän kantaateista on Geist und Seele wird verwirret BWV 35, joka on syyskuulta 1726. Se alkaa concerto-osalla, joka on cembalokonserton BWV 1059 ensimmäinen osa, ja joka todennäköisesti on sävelletty Köthenissä, missä Bach oli töissä ennen siirtymistään Leipzigiin. Siciliano-rytmissä keinuvaa toista osaa jotkut pitävät konserton hitaana osana, ja toisen puoliskon avaava sinfonia olisi vastaavasti konserton finaali.
Kantaatin teksti on Georg Christian Lehmsin kynästä ja jo vuodelta 1711. Bach sävelsi kymmenisen kantaattia Lehmsin teksteihin, mm. kantaatit Wiederstehe doch der Sünde BWV 54, Meine Säufzer, meine Tränen BWV 13 ja joulukantaatin Unser Mund sei voll Lachens BWV 110. Nyt kuultavan kantaatin teksti kytkeytyy läheisesti päivän evankeliumiin, jossa Jeesus parantaa kuuron miehen.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti