Iso kantaatti vaatii myös harvinaisen ison esittäjistön: kuoron ja perussoittajiston lisäksi teoksen loppupuolella tarvitaan patarummut, kolme trumpettia ja peräti neljä pasuunaa.
Kantaatti alkaa soitinsinfonialla, jota seuraa motettityylinen kuoro-osuus. Kuoro siteeraa Psalmia: "Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon." (Ps. 94:19) Teksti on kaksijakoinen, ja niin on musiikkikin. Raskasta alkupuolta seuraa nopeatempoinen loppupuoli.
Sopraanoaariassa Seufzer, Tränen, Kummer, Not kerrotaan, kuinka erinäiset huolet jäytävät (nagen) sydäntä.
Ahdistus jatkuu koko alkupuolen ajan. Tenori kertoo aariassa Bäche von gesalznen Zähren, kuinka suolaisten kyynelten purot virtaavat lakkaamatta ja surun myrsky ja aallot uhkaavat tuhota minut.
Alkupuolen päättää kuoro, joka siteeraa jälleen Psalmia: "Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." (Ps. 42:11)
Toisella puoliskolla sielu keskustelee Jeesuksen kanssa. Sielun (sopraano) ja Jeesuksen (basso) duetto on kuin suoraan barokkioopperan rakkauskohtauksesta. Komm, mein Jesu, und erquicke / Ja, ich komme und erquicke, tule, Jeesukseni, ja virvoita / kyllä, minä tulen ja virvoitan. Sopraano väittää, että Jeesus vihaa häntä, mihin Jeesus vastaa, että "ja, ach ja, ich liebe dich". Teksti on muuten jälleen weimarilaisen Salomon Franckin.
Sitten kahtia jaettu kuoro laulaa Georg Neumarkin koraalista "Wer nur den lieben Gott läßt walten" (suomalaisessa virsikirjassa 370, Ah tiesi usko haltuun Herran, 2. ja 5. säkeistö), jolle Bach kirjoittaa kontrapunktiksi Psalmia: "Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen." (Ps. 116:7)
Raamatuntekstiin teos myös päättyy, kun kuoro ja koko suuri pumppu julistavat Ilmestyskirjan sanoja: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. ... ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti." (Ilm. 5:12-13)
Koraalikantaattisyklin 1724 teos tälle pyhälle on Ach Herr, mich armer Sünder BWV 135. Sen runkona on suomalaisille vähemmän tutun Cyriacus Schneegassin (1546-1597) virsi, joka pohjautuu Psalmiin 6. Voi Herra, älä lyö minua poloista syntistä vihallasi, lauletaan koraalin alussa, ja basso kuljettaa cantus firmuksena niin sanottua passiokoraalia. Kun tunnistaa koraalin, kuulee osia sen säkeistä myös oboeiden melodioissa.
Psalmi 6 sopii hyvin kirkkovuoden tämän pyhän aiheeseen, joka on "kadonnut ja jälleen löytynyt", jonka voinee siteerata tähän kokonaisuudessaan.
Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt. Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani ja mieltäni jäytää pelko. Herra, kuinka kauan vielä? Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut, auta minua, osoita uskollisuutesi! Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa. Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on vuoteeni itkusta märkä, leposijani kastunut kyynelistä. Silmäni ovat surusta hämärtyneet, näköni on himmentynyt ahdinkoni tähden. Väistykää luotani, te väärintekijät! Herra on kuullut itkuni äänen. Hän on kuullut hartaan pyyntöni ja vastaa rukoukseeni.Nostan kantaatista muutaman sanamaalailujutun. Tenorin resitatiivista (toinen osa) pomppaavat esiin sanat schnellen, nopea, jolle Bach kirjoittaa nopean kuvion, sekä Schrecken, kauhu, joka saa vähennetyn soinnun. Tenoriaariasta (kolmas osa) pistää korvaan sana stille, äänetön, seisahtunut, joka saa seurakseen tauon. Alttoresitatiivin (neljäs osa) sanalla Tränen, kyyneleet, on trilli.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti