Kantaattisykli: pääsiäistiistai

Bachin aikaan suuria kirkollisia juhlia, kuten pääsiäistä, joulua ja helluntaita juhlittiin kolme päivää. Kolmas joulupäivä on poistunut kalenterista ja siitä on tullut ilotulitusrakettienostojuhla. Kolmas pääsiäispäivä on niin ikään jäänyt kalenterista ja lomalaiset joutuvat palaamaan Lapin hangilta tai kesämökiltä jo maanantaina. Helluntai on kokonaan oma lukunsa, mutta ei mennä vielä siihen.

Kantaatti Ein Herz, das seinen Jesum lebend weiß BWV 134 on parodia, kuten oli pääsiäismaanantain kantaatti BWV 66. BWV 134 esitettiin ensi kerran 1724 ja sen taustalla on onnittelukantaatti, jonka Bach kirjoitti Köthenissä. 1730-luvulla Bach lisäsi kantaattiin resitatiiveja ja muokkasi sitä muutoinkin.

Vaikka Bach oli taitava parodioden laatija - ajatellaan vaikka jouluoratoriota - tästä kantaatista hohtaa läpi sen maallinen alkuperä, mikä johtuu erityisesti siitä seikasta, ettei kantaatissa ole lainkaan raamatuntekstejä tai koraaleja.

Kantaatti Ich lebe, mein Herze BWV 145 on luultavasti vuodelta 1729. Teksti on Picanderin. Alla olevalta talleteelta puuttuu alkukuoro, ja kantaatti alkaa suoraan Jeesuksen ja sielun duetolla. Jeesus elää, kohottaa sielun ylös ja avaa syntiselle taivaallisen oven - siitä dueton riemukas sävy. Sooloviulu täydentää ilon.

Sitten on vielä kantaatti Der Friede sei mit dir BWV 158, josta ei tiedetä sen enempi libretistiä kuin esityspäivääkään, joskin Alfred Dürr ajoittaa kantaatin vuoteen 1726.

Kun teksti alkaa Jeesukselta lainatuilla sanoilla "rauha teille" ja loppukoraalina on viides säkeistö Lutherin pääsiäisvirrestä Christ lag in Todes Banden, ollaan aika lailla pääsiäistä seuraavissa päivissä. Toisaalta kolmannen osan resitatiivissa viitataan Simeoniin, jolloin kantaatti voisi olla tarkoitettu kynttilänpäivälle.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa