Kantaatti Halt in Gedächtnis Jesum Christ BWV 67 on ensimmäistä Leipzigin vuosikertaa keväältä 1724. Alfred Dürr sanoo tämän olevan yksi Bachin "hienoimmista ja omaperäisimmistä kantaateista" (Dürr: The Cantatas of J.S.Bach, s. 293).
Alkukuoron sanat on toisesta kirjeestä Timoteukselle: Pitäkää mielessänne Jeesus Kristus, joka on noussut kuolleista (2. Tim. 2:8). Käyrätorvi - tai tarkemmin sanoen corno di tirarsi - tuo juhlavuutta osaan, josta on löydettävissä kaksi teemaa: pitkillä nuoteilla viipyvä "mielessä pitäminen" ja nouseva nopea "ylösnousemus". Ei liene sattumaa, että sopraanolle kirjoitettu melodia muistuttaa pääsiäisvirttä O Lamm Gottes, unschuldig.
Toinen osa on tenoriaaria (alkaa kohdasta 3'10), jossa on kahtalainen tunnelma. Toisaalta Jeesus on noussut ylös ja voittanut kuoleman ("Mein Jesus ist erstanden!" "Mein Glaube kennt des Heilands Sieg"). Toisaalta laulaja tuntee olevansa peloissaan ja horjuva ("was schreckt mich noch?" "doch fühlt mein Herze Streit und Krieg"). Aaria on E-duurissa, joka myös on luonteeltaan sopivasti epävakaa. Mattheson sanoo E-duurin ilmentävän epätoivoista tai kuolettavaa urua, Rameau yhdistää sen lempeään ja iloiseen musiikkiin. Matteus-passion I osan loppukuoro O Mensch, bewein dein Sünde groß on E-duurissa.
Dramaturgisesti upean kantaatin erikoisuus on myrskyaaria (kohdasta 7'25), jossa Saatana ja helvetti vyöryvät nopeana tasajakoisena jousisatsina opetuslasten yli. Jeesus, basso, tyynnyttelee heitä kolme kertaa pastoraalihenkisesti (pastor, lat. paimen, pastori) puupuhallinten säestämänä: "Friede sei mit euch", rauha teille. Vasta neljännellä kerralla levottomuutta symboloineet jouset lakkaavat vellomasta ja liittyvät puupuhallinten tuutulauluun.
Päätöskoraaliksi sopii mainiosti Du Friedenfürst, Herr Jesu Christ, sinä rauhanruhtinas, Herra Jeesus Kristus.
Kovin toisentyyppinen on pääsiäisen 1725 jälkeen esitetty kantaatti Am Abend aber desselbigen Sabbats BWV 42. Vaikka kantaatin aloittavassa tekstissä kerrotaan, miten Jeesus ilmestyy pelokkaille opetuslapsille suljettujen ovien takana, kantaatissa ei ole jälkeäkään pelosta tai muistakaan voimakkaista tunnetiloista. Dürr kuvaa osuvasti kantaatin karaktääriä "kuivaksi ja oppineeksi". "Kuivuus" johtuu osaltaan niukasta soitinnuksesta.
Kolmannessa osassa, levollisen paimentyylisessä alttoaariassa Wo zwei und drei versammlet sind, kerrotaan, että missä kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimeen, hän ilmestyy heidän keskelleen. A-taite on tasajakoinen, mutta B-taitteen Bach kirjoittaa 12/8-tahtilajiin.
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti