Kantaattisykli: pääsiäissunnuntai

Kristus nousi kuolleista! Mutta eipä innostuta liikaa.

Protestanttisessa hengellisessä ilmastossa pääsiäisenä keskitytään enemmän passioihin, ristin teologiaan ja Jumalan selkäpuoleen kuin ylösnousemuksen riemuun. Silloinkin, kun iloitaan kuoleman voittaneesta Kristuksesta, ollaan esimerkiksi e-mollissa, jota teoreetikko Johann Matthesonin mukaan ”voidaan tuskin luonnehtia iloiseksi”.

Christ lag in Todes Banden BWV 4 on yksi alle tusinasta Bachin kantaatteja, jonka teksti pohjautuu pelkästään koraaliin. Lutherin pääsiäisvirsi löytyy suomalaisesta virsikirjasta nimellä Kuoleman kahleet murtanut (VK 96). Kirjoitin tästä kantaatista myös viime keväänä. Kantaatin ilo on vakavaa, sisäänpäinkääntynyttä, mietiskelevää. Jouluaamun ilo on tyyten toisenlaista.

Kantaatti lienee syntynyt 1707, jolloin säveltäjä oli vasta 22-vuotias. Seitsenosainen teos alkaa lyhyellä soitinjohdannolla, kuten useimmat Bachin varhaiset kantaatit. Sen jälkeen Bach rakentaa symmetrisen musiikkitemppelin: alkuun, keskelle ja loppuun hän sijoittaa kuoro-osan, toinen ja kuudes osa ovat duettoja, kolmas ja viides sooloaarioita.

Jokaisen osan tekstinä on säkeistö koraalista, sävelmateriaali on johdettu virren melodiasta ja sävellaji pysyy tiiviisti e-mollissa. Lopputulos ei kuitenkaan ole monotoninen, mikä osittain johtuu Bachin tavasta maalailla yksittäisiä sanoja.

Esimerkiksi ensimmäisen säkeistön sanalle fröchlich, iloinen, Bach kirjoittaa nopean kuvion. Kolmannen säkeistön sanan nichts, ei mitään, jälkeen musiikki katkeaa hetkeksi kokonaan. Viidennen säkeistön sanalle Kreuz, risti, Bach kirjoittaa paitsi ylennysmerkit eli ristit, myös ristikuvion. Samassa osassa sanalla dem Tode, kuolemaan, basso sukeltaa hurjan intervallin (vähennetty duodesiimi) alas.

Myös tempot vaihtelevat. Sinfonia on hidas, ensimmäinen säkeistö nopea. Hidas toinen säkeistö laskevine bassokulkuineen raahustaa synnin vallan alla. Nopeassa kolmannessa säkeistössä ”varjo vain on kuolema”. Neljäs säkeistö on nopea, viides hidas, kuudes kohtuullisen nopea. Viimeinen säkeistö on Bachille tyypillisesti konstailematonta neliäänistä koraalisatsia.

Teos on harvoja nuoruudenkantaatteja, joihin säveltäjä itse näyttää olleen tyytyväinen vielä vuosikymmenten kuluttua. Bach kelpuutti sen osaksi Leipzigin kantaattivuosikertoja. Ja onhan tämä todellinen helmi.

Tykkään Gesualdo Consortin kevyestä soinnista, niin annetaan heidän tulkita. Laitetaanpa myös sanat tähän, niin on kivempi seurata.

1. Sinfonia 

2. Christ lag in Todes Banden
Für unsre Sünd gegeben,
Er ist wieder erstanden
Und hat uns bracht das Leben;
Des wir sollen fröchlich sein,
Gott loben und ihm dankbar sein
Und singen halleluja, halleluja.

3. Den Tod niemand zwingen kunnt
Bei allen Menschenkindern;
Das macht alles unsre Sünd,
Kein Unschuld war zu finden.
Davon kam der Tod so bald
Und nahm über uns Gewalt,
Hielt uns in seinem Reich gefangen. Halleluja.

4. Jesus Christus, Gottes Sohn,
An unser Statt ist kommen
Und hat die Sünde weggetan,
Damit dem Tod genommen
All sein Recht und sein Gewalt;
Da bleibet nichts denn Tods Gestalt,
Den Stachel hat er verloren. Halleluja.

5. Es war ein wunderlicher Krieg,
Da Tod und Leben rungen,
Das Leben behielt den Sieg,
Es hat den Tod verschlungen.
Die Schrift hat verkündigt das,
Wie ein Tod den andern fraß,
Ein Spott aus dem Tod ist worden. Halleluja.

6. Hier ist das rechte Osterlamm,
Davon Gott hat geboten,
Das ist hoch an des Kreuzes Stamm
In heißer Lieb gebraten,
Das Blut zeichnet unser Tür,
Das hält der Glaub dem Tode für,
Der Würger kann uns nicht mehr schaden. Halleluja.

7. So feiern wir das hohe Fest
Mit Herzensfreud und Wonne,
Das uns der Herr erscheinen läßt.
Er ist selber die Sonne,
Der durch seiner Gnaden Glanz
Erleuchtet unsre Herzen ganz,
Der Sünden Nacht ist verschwunden. Halleluja.

8. Wir essen und leben wohl
In rechten Osterfladen,
Der alte Sauerteig nicht soll
Sein bei dem Wort der Gnaden,
Christus will die Koste sein
Und speisen die Seel allein,
Der Glaub will keins andern leben. Halleluja. 

1. Sinfonia

2. Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja, halleluja!

3. Kuoleman valtaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja, halleluja!

4. Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja, halleluja!

5. Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja, halleluja!

6. Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja, halleluja!

7. Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja, halleluja!

8. Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja, halleluja!
(VK 96, suom. Jaakko Finno)

Kokonaan toinen on meininki kantaatissa Der Himmel lacht! Die Erde jubiliert BWV 31, joka on pitkälti vuodelta 1715. Kokoonpanossa on kuoron (ja solistien) lisäksi kolme trumpettia, patarummut, kolme oboeta, taille (ranskalainen tenorioboe), fagotti, jouset ja continuo.

Nyt on olo kuin jouluaamuna.

Salomo Franckin teksti vilisee raamattuviittauksia, mutta syystä tai toisesta tämä kantaatti ei minua puhuttele samassa mitassa kuin edellinen. Minusta ilon affekti ei ole Bachille yhtä luonteva, helppo ja vakuuttava kuin varjopuolen tunteet. Ja edellisessä virkkeessä paino on sanalla minusta. Kysymyshän on luultavasti omasta psykopatologiastani - mutta sitäkin voi kysyä, miksei tämä kantaatti tai alempana kuvailtu pääsiäisoratorio ole saaneet samanlaista suosiota kuin vaikkapa passiot?

Tuomaskuoron saundi lienee mutten jotakuinkin samanlainen kuin Bachin aikaan.

Sittenhän Bachilla on tälle suurelle pyhälle myös pääsiäisoratorio Kommt, eilet und laufet BWV 249. Trumpetit ja patarummut soivat, ja John Eliot Gardinerin esityksessä kilkattaa myös cembalo ikään kuin viitaten siihen, että ollaan lähellä maallisen musiikin genrejä, lähinnä tietenkin oopperaa.

Tilanne pääsiäisoratoriossa on se, että hauta on tyhjä ja tilannetta ihmettelevät Jeesuksen äiti, Maria Magdalena, Maria Jaakobin äiti, Pietari ja Johannes. Juonta ei viekään eteenpäin evankelista, vaan äänessä ovat evankeliumien henkilöt. Ratkaisu on Bachille epätyypillinen.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa