Etsitään hypoteettinen ihminen, joka pitää sekä Bachin klaveerimusiikista että jalkapallosta. Annetaan hänelle käteen lehti, jossa esitellään kaikki pian alkavien MM-kisojen kahdeksan lohkoa ja pyydetään häntä valitsemaan suosikkijoukkueensa.
A-lohkosta hypoteettinen henkilö valitsisi suosikkijoukkueekseen isäntämaa Venäjän, koska sieltä jos mistä on tullut lukemattomia erinomaisia Bach-tulkkeja. Esimerkiksi Vladimir Feltsman on aivan suurenmoinen. Erityisesti pianoharrastajaa ilahduttaa Feltsmanin strateginen osaaminen ja kypsä pelinlukutaito.
B-lohkon suosikiksi nousee tiukan väännön jälkeen Portugali, joka voitti EM-kisat kaksi vuotta sitten. Valinnan syynä on Maria João Pires, jonka sormityöskentely tuo mieleen jonkun keskikentän uurastajan ja runkopelaajan, ei niinkään esimerkiksi bodattua maalitykkiä, jonka saksipotku lähtee kahdesta ja puolesta metristä.
C-lohkon vie ilman muuta Ranska ihan oikeassa jalkapallossakin. Klaveeriharrastaja ottaa tässä kohtaa mielellään esille Bachin ranskalaiset sarjat, joiden näppärä korukuviointi eittämättä tuo mieleen Antoine Griezmannin kauneimmat maalit. Annetaan Christophe Rousset'n soittaa kaksisormioisella cembalolla iloluontoinen G-duuri-sarja.
D-lohkossa ei jää mitään epäselvää, vaikka Argentiinan maalitykki Martha Argerich onkin enemmän kotonaan nopeammilla alustoilla. On sanottu, että tässä joukkueessa olisi yksilöitä, mutta pianomusiikin ystävä väittää toista: kyse on kyllä huippupelaajien joukkueesta, mutta tosipaikan tullen se kykenee hitsautumaan yhteen. Tästä todistaa muun muassa seuraava klippi.
E-lohkon yllättäjä on Sveitsi, jonka joukkueessa ei ehkä ole supervirtuooseja, mutta uupumattomalla kontrapunktisella työllä joukkue tulee päihittämään lohkosuosikki Brasilian, vai kuinka, Lionel Rogg? Neljännesvälierissä Sveitsi peittoaa Ruotsin ja jatkaa puolivälieriin.
F-lohkossa pelaa Bachin maajoukkue, joka luonnollisesti on ennakkosuosikkimme, semminkin, kun joukkueen kärjeksi on nostettu Bachin kotikaupungissa Leipzigissa pelaava nuori Timo Werner. Annetaan sen kunniaksi Werner Trion - vaikka tämä onkin amerikkalainen Werner - esittää Bach-näkemyksensä.
G-lohkon voittaja on Englanti vastoin brittien omiakin odotuksia. Englannin pelissä tullaan näkemään yllätyksiä, jotka sitten vievät sen puhtaalla pelillä lohkovoittoon ja aina neljännesvälieriin saakka. Yllätysmomentti on siinä, että nyt ei kuullakaan kosketinsoittajaa, vaan taivaallista laulajaa.
H-lohkoa hallitsee odotetusti Puola: sen pääpelivoima on omaa luokkaansa, mistä todistaa 97-vuotias Mieczysław Horszowski.
Näin jäämme yhdessä odottelemaan jalkapallon MM-kisoja. Avausmatsin aikana olen Leipzigin Tuomas-kirkossa kuuntelemassa Matteus-passiota. Niihin tunnelmiin palataan kukaties seuraavassa merkinnässä.
