Kantaattisykli: Visitatio Mariae, Marian etsikkopäivä

Ai mitä, eikö Marian etsikkopäivä ole sinulle tuttu? Täytyy myöntää, että aivan jonkin aikaa meni, ennen kuin löysin suomenkielisen nimen 2.7. vietettävälle pyhälle, jonka Bach tunsi varmaankin sekä latinankielisellä nimellä Visitatio Mariae että saksankielisellä Mariä Heimsuchung. Verbi heimsuchen merkitsee 'koetella, kärsiä jostakin', mutta tämän pyhän aihe on siinä, että nuori Maria käy tapaamassa [visitatio, käynti, vierailu] sukulaistaan Elisabetia, joka vanhoilla päivillään odottaa lasta, Johannes Kastajaa. Myöhemmin tämä pyhä siirrettiin toukokuun lopulle.

Marian ja Elisabetin tapaamisesta kerrotaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa, joka luku on näin lonkalta heitettynä antanut sanat useampaan kirkolliseen teokseen kuin yksikään toinen evankeliumiluku. Siinä on nimittäin tällaisia tekstipätkiä: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" (Luuk. 1:28) Ja: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!" (Luuk. 1:42) Näiden pohjalta on laadittu Ave Maria -teksti. Sitten siellä on sellaista, että "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta" (Luuk. 1:46), joka teksti alkaa latinaksi sanalla Magnificat. No sitten on vielä Johannes Kastajan isän, Sakariaan, kiitosvirsi, joka alkaa sanalla Benedictus, mutta jota ei pidä sekoittaa messun samannimiseen osaan.

Bach sävelsi Weimarissa 1716 tälle pyhälle kantaatin Herz und Tat und Mund und Leben BWV 147, jonka molemmat puoliskot päättyvät Johan Schopin sävelittämään koraaliin, joka tunnetaan nimellä Jesu, Joy of Man's Desiring. Kantaatin teksti on Salomo Franckin.

Toinen tälle päivälle osoitettu kantaatti on Meine Seel erhebt den Herren BWV 10, joka on kesältä 1724. Tämä koraalikantaattivuosikertaan kuuluva teos on siitä erikoinen, ettei se perustu luterilaiseen koraaliin, vaan gregoriaaniseen sävelmään. Erityisen hyvin tämän huomaa loppukoraalista, mutta kyllä se hyvin erottuu ensimmäisessäkin osassa, jossa se on sopraanoilla. Etenkin päätöskoraalissa, joka on käännös Gloria Patri -tekstistä, on häivähdys suurten renessanssimestareiden klangia.

Kantaatin teksti on Lutherin saksannos Marian kiitosvirrestä eli edellä mainitusta Magnificatista, jonka Maria virittää Elisabetin luona.

Viidennen osan duetosta Bach muokkasi myöhemmin koraaliteoksen BWV 648. Trumpetin kuljettama koraalisävelmä kulkee myös uruissa kaiketi trumpetilla tai jollain muulla kieliäänikerralla.

Tässä Ton Koopman amsterdamilaisjoukkioineen Leipzigin Tuomaskirkon länsiparvella:

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Jesus bleibet meine Freude

Jos seuraisimme leipzigilaista 1720-luvun kirkkojärjestystä, niin adventin aikana ei sen paastoluonteesta johtuen soitettaisi kantaatteja. Paastoaminen ja nautinnon siirtäminen juhlaa edeltävästä ajasta itse juhlaan on kaikin puolin kannatettava asia, mutta musiikin kuuntelua en jumalana tai kirkkona rajoittaisi, sillä hyvä musiikki kiistatta vie ihmisen lähemmäksi ainakin ensin mainittua.

Bach sävelsi Weimarin vuosinaan adventtikantaatin, jonka osia hän käytti myöhemmin Leipzigissa Marian ja Elisabethin kohtaamisen muistolle pyhitetyn päivän musiikkina. Tietääkö joku, mikä on tuon pyhän suomenkielinen nimi?

Kantaatti Herz und Mund und Tat und Leben BWV 147 alkaa juhlallisesti kuorolla ja trumpeteilla.

Kantaatin molemmat osat päättyvät Martin Jahnin (n. 1620- n. 1682) kirjoittamaan koraaliin Jesu, meiner Seelen Wonne. Jos minulta kysytään, niin kantaatin päättävässä koraalin 16. säkeistössä on sellaista rauhaa ja poutapäivän iloa, jota harvoin tapaa Bachin teoksissa. 

Jesus bleibet meine Freude,
Meines Herzens Trost und Saft,
Jesus wehret allem Leide,
Er ist meines Lebens Kraft,
Meiner Augen Lust und Sonne,
Meiner Seele Schatz und Wonne;
Darum laß ich Jesum nicht
Aus dem Herzen und Gesicht.

Jeesus pysyy ilonani,
sydämeni palsami ja mahla.
Jeesus torjuu kaikki vaivat,
hän on minun elämäni voima,
silmieni ilo ja aurinko,
sieluni aarre ja onni.
Siksi en päästä Jeesusta
sydämestäni enkä silmistäni.
[suom. TL]

Koraali alkaa kohdasta 25'35''.

Sävelmä löytyy evankelisluterilaisen kirkon virsikirjasta parilla eri sanoilla. Tauno Väinölä kertoo virrestä täällä.

Tästä koraalista lienee tehty enemmän sovituksia kuin mistään muusta Bachin kipaleesta. Pianistina tykkään, että Myra Hessin pianosovitus on se ainoa oikea sovitus, ja että esityksistä ikonisin on romanialaisen Dinu Lipattin esitys kesäkuulta 1950. Hodgkinin tautiin vain 33-vuotiaana kuollut Lipatti levytti koraalin puoli vuotta ennen kuolemaansa.

Tämä on teologiaa:

Topi Linjama