Johannes-passio Alajärven & Helsingin Kallion kirkossa

Äitini, joka on haudattu Alajärven kirkkomaahan, piti Bachista. Jos hän eläisi, hän kenties menisi Alajärven kirkkoon palmusunnuntaina 14.4.2019 hyvissä ajoin ennen kuin siellä kello 16 alkaa Johannes-passio.

Johannes-passio Alajärvellä - ennenkuulumatonta!

C.L.Engelin suunnittelema Alajärven puinen ristikirkko valmistui 1836. Sotkamon urkutehtaan rakentamat urut ovat vuodelta 2012 ja niissä on 28 äänikertaa.

Tämän kulttuuriteon taustalla on Kallion seurakunnan kanttori Tommi Niskala, Alajärven lahja Suomen musiikkielämälle.

Niskala johtaa Kallion kantaattikuoroa, orkesterina on barokkiyhtye Galantina. Evankelistana on tenori Timo Kiiskinen ja Jeesuksen roolin laulaa basso Jari Parviainen (joka on muuten levyttänyt mm. harvinaisia Heino Kasken yksinlauluja). Lisäksi solistikaartissa ovat sopraano Johanna Isokoski, kontratenori Teppo Lampela, basso Sampo Haapaniemi ja tenorina Tommi Niskala.

Johannes-passio - mitä se on?

Leipzigin Tuomas-kanttoriksi 1723 valittu Johann Sebastian Bach (1685-1750) paneutui tehtäväänsä ennennäkemättömällä taidolla ja pieteetillä. Alusta alkaen hän otti asiakseen säveltää kantaatin jokaiselle pyhäpäivälle. Suuren paaston aikana Leipzigissa pidättäydyttiin monen muun ilon lisäksi musiikista, minkä vuoksi Bachille jäi aikaa paneutua pääsiäismusiikin säveltämiseen.

Protestanttisessa Saksassa pääsiäismusiikki merkitsi paneutumista Jeesuksen kärsimystiehen. Bachin Johannes-passio liittyy pitkään passioperinteeseen, mutta Bachin musiikin draama ja jännite nostavat passion reilusti aikalaisteosten yläpuolelle. En mitenkään halua vähätellä esimerkiksi Telemannin passiota Brockesin tekstiin, mutta onhan siinä Bachiin verrattuna paljon vähemmän ulottuvuuksia. Kuunteluvinkkinä aaria Eilt ihr angefocht'nen Seelen, joka löytyy sekä oopperamies Telemannin että kirkonmies Bachin passiosta.

Johannes-passion sanat löytyvät suomenkielisinä Sibelius-Akatemian mainiosta Laura-tietokannasta.

Varoitus: seuraava jakso sisältää juonipaljastuksia!

Johannes-passiossa on kolmen kerroksen tekstiä.

Ensimmäisen tekstikerroksen muodostaa draama, juoni. Sitä vie rivakasti eteenpäin evankelista Johannes (Joh. 18-19), mutta se ei Bachille aivan riitä: hän ottaa lisäksi Matteukselta musiikillisesti kiitolliset kohtaukset, jossa Pietari puhkeaa kyyneliin, sekä kohdan, jossa Jeesuksen kuolemaa seuraa maanjäristys. Evankeliumin tulkitsemiseen tarvitaan joukko solisteja sekä kuoro, joka laulaa joukkokohtaukset.

Tarinan juoni on lyhyesti se, että Jumala kuolee, mutta pysyy silti tilanteen herrana (tai Herrana, jos niin halutaan sanoa).

Toisen tekstikerroksen muodostaa aarioiden, ariosot ja vapaiden kuoro-osuuksien runolliset tekstit, joiden kaikkia kirjoittajia ei tunneta. Aariat antavat kuulijalle tilaisuuden mietiskellä evankeliumin tapahtumia. Johannes-passiossa tätä lyyristä ainesta on vähemmän kuin Matteus-passiossa, mistä syystä Johannes on dramaattisempi ja nopeatempoisempi kuin Matteus.

Aarioita on passiossa kahdeksan ja ariosoja kaksi. Vapaita kuoroja kaksi, toinen alussa, toinen lopussa.

Kolmannen tekstikerroksen muodostavat koraalit. Ne olivat Leipzigin Nikolainkirkkoon pitkänäperjantaina 1724 kokoontuneelle seurakunnalle tuttuja; ne toivat passioon mukaan yhteisöllisen hartaudenharjoittamisen tason.

Viisi tärppiä

Alkukuoro. Johannes-passion kuoro-osille tyypilliset 16-osakuviot vellovat alkukuorossa kuin levoton ihmisjoukko. Alkukuorossa avataan puheyhteys Jumalan suuntaan: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist! Herra, meidän Herramme, jonka kunnia on suuri kaikissa maissa! Alkusanat viittaavat Psalmiin kahdeksan.

Tenoriaaria Ach, mein Sinn. Sen jälkeen, kun Pietari on kieltänyt Jeesuksen, kuullaan tenorin katumusaaria, joka on sävyltään tyyten toisenlainen kuin Matteus-passion vastaava aaria Erbarme dich. Katumus painaa pään alas - tenorin sävelkulut ovat laskevia. Johannes-passion katuja ei ole Pietari, basso, vaan minä tai sinä, jotka kadumme jotakin eeppistä möhläystämme.

Bassoaaria Mein teurer Heiland. Minusta tässä aariassa on Johanneksen evankeliumin henkeä, jossa tapahtumia katsotaan hieman yläpuolelta. Laulajat ja kuulijat tietävät, että kaikki päättyy lopulta hyvin: Kristus on voittava kuoleman ja ansaitseva meille ikuisen elämän. Bach kietoo yhteen aarian ja koraalin, jolloin yksilön kokemus ikään kuin jaetaan yhteisöllisesti.

Aaria Zerfliesse, mein Herze. Vuodata, sydän, kyynelvirtoja, sillä Jeesuksesi on kuollut. Alarekisterissä jauhaa basso continuo, joka sitoo tapahtumat kuoleman maahan. Ylärekisterissä huilut ja sopraano, joka laulaa Bachilla enkelin roolit. Keskialueen jahtioboet naukuvat kauhua ja lohtua. Tot, kuolema, pysäyttää laulajan fermaatille. Nancy Argenta ja John Eliot Gardiner, olkaa hyvät.

Loppukoraali. Teos loppuu lohduttavaan koraaliin Ach Herr, lass dein lieb' Engelein. Matteus-passion synkkä loppu on ehkä realistisempi, mutta Johannes-passion päättävän koraalin pyyntö - Herr Jesu Christ, erhöre mich! - nostaa aina silmiin puhdistavat vedet.

Topi Linjama

J.S.Bachin Johannes-passio Alajärven kirkossa 14.4.2019 klo 16 ja Helsingin Kallion kirkossa 16.4.2019 klo 19

Kantaattisykli: oculi, kolmas paastonajan sunnuntai & Marian ilmestyspäivä

Bachin ensimmäinen soolokantaatti Widerstehe doch der Sünde BWV 54 on sävelletty Weimarissa aikavälillä 1711-14. Alttokantaatti on Bachin suppeimpia: siinä on vain kaksi aariaa ja niitä yhdistävä resitatiivi. Soitinrepertoaariin kuuluvat vain jouset ja basso continuo.

Avausaariassa kehotetaan vastustamaan syntiä, joka sekoittaa ja myrkyttää. Nykivä poljento tuntuu viittaavan vastustamiseen. Bach valikoi synti-teemaan rohkeita harmonioita, sillä heti alussa tarjoillaan Es-urkupisteen päälle rakennettu dominanttiseptimisointu B7 ja kolmannessa tahdissa saman urkupisteen päällä on Bm7.

Bachin sointurakennelmia sopii verrata samoilta ajoilta olevaan adventtikantaatin BWV 61 resitatiiviin Siehe, siehe, jonka tahdissa 3 urkupisteen päälle on kasattu vähennetty septimisointu, johon urkupiste ei kuulu.

Minusta näyttää siltä, että Bachin harmoniset kokeilut sijoittuvat Weimarin-Köthenin vuosiin. Harmonisten seikkailujen ääripiste voisi olla urkufantasia g-molli BWV 542, joka lienee samoilta Köthenin vuosilta, jolloin syntyi Das Wohltemperierte Klavier I. Fantasian kromatiikasta ei ole kauhean pitkä askel Chopiniin, Lisztiin ja Wagneriin.

Urkupisteellä voidaan tuoda pysyvyyttä ja tonaalista vakautta - ajatellaan vaikkapa Chopinin preludia op 28 / 15 - mutta aina sen vaikutus ei suinkaan ole rauhoittava. Esimerkiksi Vivaldin konsertossa neljälle viululle, jonka Bach sovitti neljälle cembalolle, pysytellään diskantissa dominanttiurkupisteellä, ja vaikutus on yhtä rauhoittava kuin Schubertin laulussa Erlkönig.

Evankelista Luukas kertoo, että neitsyt Marialle ilmestyi enkeli, joka ilmoitti, että Maria on saava lapsen. 25.3. oli Suomessa pyhäpäivä vuoteen 1954.

Koraalikantaattivuosikerran viimeinen kantaatti on Wie schön leuchtet der Morgenstern BWV 1 on sävelletty Marian ilmestyspäivälle 1725. Philipp Nikolain virsi assosioituu lähinnä ensimmäiseen adventtiin.

Aamutähti viittaa Jeesukseen, jota Ilmestyskirja kutsuu "kirkkaaksi aamutähdeksi" (Ilm. 22:16). Koraalin sanat pohjautuvat Psalmin 45 mystiseen häälauluun. Luterilaisesta virsikirjasta Nikolain virsi löytyy numerona 43. Kuudennessa säkeistössä juhlitaan ja siellä kaikuu musiikki. Niinpä Bach kirjoittaa kokoonpanoon kaksi käyrätorvea ja kaksi oboe da cacciaa.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: hautajaiskantaatti BWV 157

Millainen Bach on ars moriendin, kuolemisen taidon, opettajana? Kuolemisen taito kehittyi myöhäiskeskiajalla omaksi kirjallisuudenlajikseen, jossa neuvottiin, kuinka kuoleva on saava autuaan kuoleman. Otetaan muutama poiminta ars morendista: Kuolevalle esitettiin kysymyksiä joihin hänen tuli vastata myöntävästi (eli eräänlainen sieluntilatutkimus). Kuolevaa lohdutettiin, hänen kanssaan rukoiltiin, hänelle tarjottiin viimeinen ateria. Kirjoissa kerrottiin, kuinka kuolevan vuoteen äärellä sopi käyttäytyä. Ylipäänsä ars morendi korosti kuolinhetken merkitystä: sen perusteella voitiin sanoa yhtä ja toista ihmisen iankaikkisuusosasta.

Luther käänsi fokuksen vanhurskauttamisoppiin ja hypoteesini on, että luterilainen-Bach noudatteli tässäkin suhteessa Lutherin teologiaa. Otetaan tarkastelun kohteeksi hautajaiskantaatti Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn BWV 157, jota sivusin jo kynttilänpäivän yhteydessä mutta jonka tarkempi perkaus jäi tekemättä.

Kirkkovuosi soi -sivustolla ehdotetaan, että kantaatti sopii teemaltaan myös toiselle paastonajan sunnuntaille, joten käyn sitä läpi nyt, vaikka Leipzigissa olikin meneillään tempus clausum, suljettu aika, jolloin ei esitetty kantaatteja.

Kantaatti on sävelletty 75-vuotiaana kuolleen hovineuvonantaja Johann Christopf von Ponickaun hautajaisiin syksyllä 1726, kertoo Alfred Dürr. Päärooli on tenori- ja bassosolisteilla. Kuoroa tarvitaan vain loppukoraaliin. Soitinnus on perus-Bachia: jouset, traverso, oboe d'amore ja basso continuo.

Ensimmäisen osan teksti on vanhasta testamentista enkelin kanssa painineelta Jaakobilta: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." (1 Moos 32:26) Sävellaji on dramaattinen b-molli, sama, jossa Jeesus huutaa viimeiset sanat Matteus-passiossa.

Toinen osa on fis-molli-tenoriaaria, jossa roolia saa oboe d'amore. Tenori lupaa, ettei hylkää Jeesusta, vaan viipyy hänessä, kunnes näkee hänen siunaavat ja lohduttavat kasvonsa. Bach luo kuolevan silmien eteen kuvan armahtavasta Kristuksesta, mikä on linjassa Lutherin ars morendin kanssa.

Kolmas osa on resitatiivi, jossa tenori sanoo, että vaivassa ja surussa Jeesus on iloni. "Sinun siunauksesi viipyy aina luonani", tenori rukoilee, pyytää tai vakuuttaa.

Neljännessä osassa ollaan D-duurissa, koska siinä iloitaan kuolinlaatikosta (Sterbekasten) ja ollaan lähdössä karitsan häihin taivaaseen. "Komm, sanfter Tod, und führ mich fort!" Tule, lempeä kuolema ja johda minut pois. Lempeys viittaa nähdäkseni kuolemaan, jonka saapumiseen voidaan valmistautua. Äkkikuolemaa pidettiin ikävänä vieraana Lutherinkin aikaan, vaikka kuolinvuoteen seremonioiden vanhurskauttava merkitys olikin olennaisesti vähentynyt.

Eikö äkkikuolemaan muuten viittaa varhaisen hautajaiskantaatin BWV 106 kohta, jossa basso yht'äkkiä laulaa, että "bestelle dein Haus", toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman? Ehkä nuoren Bachin kokemuspiirissä oli äkkikuolemia.

Tämän osan hilpeys saa epäilemään, josko kantaatti olisi sittenkin sävelletty kynttilänpäivälle eikä hautajaisiin. Verratkaapa sävyä motettiin Komm, Jesu, komm BWV 229, joka on perussävyltään hyvin vakava, ja josta tulee väkevästi olo, että nyt on Bachilta viety läheinen ystävä.

Hautajaismotetissa Jesu, meine Freude BWV 227 huomio kiinnittyy Johann Franckin koraalin sanoihin: Laulaja tekee töitä luopuakseen kaikesta, mikä sitoo hänet maahan. Hän toivottaa tervetulleeksi hädän, kurjuuden, häpeän ja kuoleman, sillä hänellä on ilo, Jeesus. Hän toivottaa hyvää yötä maailman menolle, ylpeydelle ja loistolle.

Jesu, meine Freude keskittyy ars morendin kohtaan, jossa käsitellään kuolevan kohtaamia kiusauksia. Lutherin näkemyksen mukaan kuolevaa vaanivat epätoivo ja ylpeys. Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esittelee kirjassaan Raportti kuolemisesta viisi kuolevan kohtaamaa vaihetta, joista viimeinen on tyytyminen. Maallisesta irti päästäminen on osa kuolevan tyytymistä osaansa.

Viides osa on koraali Meinen Jesum laß' ich nicht, jota Bach on käyttänyt muun muassa kahdessa loppiasen jälkeisessä kantaatissa.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: tuhkakeskiviikko

Kantaatti Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir BWV 131 on Bachin varhaisimpia kantaatteja. Sen alkuperäistä esityskontekstia tunneta, mutta katumuspsalmiin 130 kirjoitettu kantaatti sopii teemaltaan tuhkakeskiviikkoon. Samaan de profundis -tekstiin olivat Bachia ennen tarttuneet lukemattomat säveltäjät, muiden muassa Orlando di Lasso ja Heinrich Schütz ja hänen jälkeensä esimerkiksi Arvo Pärt.

Felix Mendelssohn ottaa teoksensa Aus der Tiefen ruf ich, Herr, zu dir pohjaksi Lutherin koraalin, jonka teema muuten kajastelee Bachin Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman erään fuugan takana (tällä tallenteella kohdassa 3'41).

Bach sävelsi kantaatin Mühlhausenissa 1707 tai 1708. Samoihin aikoihin syntyivät juhlakantaatti Gott ist mein König BWV 71, pääsiäiskantaatti Chirst lag in Todes Banden BWV 4 ja hautajaiskantaatti Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit BWV 106, joista on ollut jo puhetta.

Kantaatti liittyy tyyliltään saksalaiseen 1600-luvun motettiperinteeseen, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei kantaatissa ole resitatiiveja. Ne Bach adoptoi kantaatteihinsa myöhemmin italialaisesta musiikista. Motettiperinteeseen kuuluivat fuugat, joista Bach ei eläissään luopunut, vaikka pinnallisemmat tyylisuuntaukset pyyhkivätkin yli Saksin ja Thüringenin.

Käydään seuraavaksi kantaatti läpi osa osalta.

1. Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir. Herr, höre meine Stimme, laß deine Ohren merken auf die Stimme meines Flehens!

1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani. (Ps. 130:1-2)

Teos alkaa hitaasti Adagio, ensin on lyhyt soitinjohdanto, jonka jälkeen äänet tulevat sisään fuugamaisesti. Teema aus der Tiefen on laskeva ja alistuneenoloinen. Teksti pyytää, että Herr, höre meine Stimme ja kuoro lähtee etenemään vilkkaammin. Tällä kertaa edetään aluksi homofonisesti, mutta sitten palataan polyfoniaan.

2. So du willt, Herr, Sünde zurechnen, Herr, wer wird bestehen? Denn bei dir ist die Vergebung, daß man dich fürchte. (Ps. 130:3-4) 

Erbarm dich mein in solcher Last,
Nimm sie aus meinem Herzen,
Die weil du sie gebüßet hast
Am Holz mit Todesschmerzen,
Auf daß ich nicht mit großem Weh
In meinen Sünden untergeh,
Noch ewiglich verzage.

2. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi. (Ps. 130:3-4) 

Nyt kaikki suuret syntini
anteeksi, Jeesus, anna.
Ristillä maksoit velkani,
suo turva siihen panna.
Lohdutus haavoissasi suo
ja uusi toivo, mieli luo,
armolla nosta, kanna. (VK 278:2)

Toiseen osaan - joka on lähinnä koraalifantasia - siirrytään attacca subito, kuten Bach tekee myös kantaatissa BWV 106. Basso laulaa psalmitekstiä, jonka sanalle fürchte, pelätä, Bach kirjoittaa pitkiä melismoja ja lopuksi trillin.

Sopraano laulaa hitaissa aika-arvoissa Bartholomäus Ringwaldtin katumusvirttä Herr Jesu Christ, du höchstes Gut, jonka pohjalta Bach on tehnyt koraalikantaatin (johon palaamme tuonnempana) ja joka virsi on otettu Suomen evlut kirkon virsikirjaan (numero 278) samana vuonna, jona Bach syntyi. Myös virsikirjan sävelmä on sama tuntemattoman saksalaisen, joka on päivän kantaatissamme.

3. Ich harre des Herrn, meine Seele harret, und ich hoffe auf sein Wort.

3. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. (Ps. 130:5)

Tämä jakso kuulostaa paikoin hyvin paljon Schütziltä. Samalla osa on teoksen symmetriakeskus: molemmilla puolilla on koraalifantasia ja ääriosina kuoro-osat, joiden soitinnus on keskenään identtinen.

4. Meine Seele wartet auf den Herrn von einer Morgenwache bis zu der andern. (Ps. 130:6) 

Und weil ich denn in meinem Sinn,
Wie ich zuvor geklaget,
Auch ein betrübter Sünder bin,
Den sein Gewissen naget,
Und wollte gern im Blute dein
Von Sünden abgewaschen sein
Wie David und Manasse.

4. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. (Ps. 130:6) 

Minua kurjaa, Herrani,
nyt armahda ja auta,
kun synti kalvaa mieltäni
ja leikkaa niin kuin rauta.
Puhdistit kerran Daavidin,
puhdista, pese minutkin,
suo rauha vere kautta. (VK 278:5)

Tässä siciliano-rytmiin keinuvassa koraalifantasiassa tenori laulaa psalmitekstiä, altto virttä. Saksankielisessä virressä mainittu kuningas Manasse on jätetty suomennoksesta pois.

Daavidin puhdistaminen viittaa episodiin, jossa Daavid ihastui Urian vaimoon Batsebaan, saattoi tämän raskaaksi ja tapatti Urian sotatanterella. Batsebasta tuli Daavidin vaimo, mutta profeetta Natan tuli Daavidin luo ja kertoi vertauksen, joka sai kuninkaan katumaan.

Toisen Samuelin kirjan 11-12 luvuissa kerrottu tarina on yksi Raamatun hienoimpia.

5. Israel hoffe auf den Herrn; denn bei dem Herrn ist die Gnade und viel Erlösung bei ihm. Und er wird Israel erlösen aus allen seinen Sünden.

5. Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. (Ps. 130:6-7)

Osan alussa huudetaan kolme kertaa "Israel", jota seuravat nopea, hidas ja nopea enemmän tai vähemmän polyfoniset jaksot. Osa ei - kuten ei kantaatti kokonaisuudessaankaan - jäsenny kovin selkeäksi kokonaisuudeksi, vaikka etenkin kantaatin fuugamaiset jaksot ovat paikoin mestarillisia.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: estomihi, laskiaissunnuntai

Kantaatin Du wahrer Gott und Davids Sohn BWV 23 teemana on sokeus ja näkeminen. Tekstin inspiroijana on ollut Luukkaan evankeliumin kohta 18:35-40, jossa Jeesus parantaa sokean. Koko kantaatti on sävyltään levollinen, ja tekisi mieli kutsua kantaattia rukoukseksi, joka tiivistyy kolmannen osan fraasiin Laß sie nicht immerdar in Fünsternüssen, älä jätä meitä ikiajoiksi pimeyteen!

Köthenissä sävelletty kantaatti ei pääty koraaliin, vaan saksankieliseen Agnus Dei -rukoukseen.

Bach sävelsi kantaatin Jesus nahm zu sich die Zwölfe BWV 22 luultavasti näytteeksi Leipzigin seurakunnalle ja kaupunginviskaaleille alkukeväälle 1723. Näyte vakuutti, ja Bach valittiin Tuomas-kanttorin toimeen.

Kantaatin evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan käänteestä: Jeesus kutsuu opetuslapset luokseen ja sanoo, että nyt lähdetään Jerusalemiin, jotta kirjoitukset täyttyvät. Opetuslapset eivät ymmärrä, mitä hän sanoo. (Luuk. 18:31, 34)

Ensimmäinen osa perustuu raamatuntekstiin. Passioista tutusti tenori laulaa evankelistan roolin, basso Jeesuksen ja kuoro opetuslasten osuuden, joka tosin ei ole repliikki.

Myös toinen osa, aaria, jossa altto vakuuttelee haluaan seurata Jeesusta kärsimystiellä, voisi olla suoraan passiosta. Lyyrisen minän alttius tuo mieleen Matteus-passion tenoriaarian Ich will bei meinem Jesu wachen - itse asiassa molemmissa on soolo-oboe, sama sävellaji c-molli ja ne vielä alkavat samantapaisella melodiakuviolla. Huomio kiinnittyy sanan Leiden, kärsimykset, maalailuun: kohtaan 6'21 Bach kirjoittaa yllättävän Ces-duuri-soinnun.

Bachille tyypillistä musiikillista sananselitystä on kolmannen osan resitatiivissa. Erityisen selvästi korvaan pistää sanat laufen, juosta (kohdassa 9'25) ja Freuden, ilot (kohdassa 11'10). Konstailematon tenoriaaria keinuu menuetin tahtiin. Huomio kiinnittyy sanaan Friede, rauha: ensin Bach antaa tenorin viipyä sanalla pitkään ja sen jälkeen hän vielä pysäyttää musiikin fermaatille, vaikka sana on keskellä fraasia (kohdassa 12'56).

Kantaatti päättyy valoisaan viidenteen säkeistöön koraalista Herr Christ, der einig Gotts Sohn. Elisabeth Crucigerin 1524 kirjoittama virsi on ensimmäinen naisen kirjoittama luterilainen virsi. Crucigerin tausta on samantapainen kuin Lutherin puolison Katharina von Boran: molemmat olivat aatelista syntyperää, ja molemmat olivat nunnia. Näistä naisista tuli ystävät. Elisabeth avioitui Lutherin oppilaan ja työtoverin Caspar Crucigerin kanssa.

Koraalisävelmä löytyy suomalaisesta virsikirjasta (VK 256) ja Bach on tehnyt siitä tunnetun koraalialkusoiton BWV 601. Tämä valoisa ja rivakka teos kuuluu Bachin Orgelbüchlein- eli Urkukirjanen-kokoelmaan.

Kevään 1725 koraalikantaatti katsoo enemmän ristille. Herr Jesu Christ, wahr' Mensch und Gott BWV 127 perustuu Paul Eberin (1511-69) hautajaiskoraaliin. Ensimmäisen osan koraalifantasian teksti on rukous, jossa pyydetään Kristusta olemaan minulle syntiselle armollinen.

Resitatiivissa tenori sanoo sanan Seufzer, huokaus, ja sen voi näköjään kirjoittaa niinkin, että katkaisee sanan 16-osatauolla (kohta 5'41). Sana Ruhe, rauha, muistuttaa hieman Matteus-passion kohtaa, jossa Jeesus rukoilee Getsemanessa ja sanoo "Meine Seele ist betrübt" (6'14).

Sopraanoaariassa (6'32) korvaan pistävät huilujen staccatot. Ei liene yllätys, että tekstissä on sana Sterbeglocken, kuolonkellot. Bachin tavasta kilkutella kirkonkelloja puhuttiin aiemmin. Tekstissä ollaan jälleen kerran kuoleman äärellä. Ollaan c-mollissa, unen sävellajissa, ja laulaja katsoo ainakin näennäisen luottavaisena ja pelkäämättömänä kuolemaa silmiin. "En pelkää kuolemaa, koska Jeesukseni herättää minut jälleen."

Neljäs osa on rakenteeltaan erikoinen. Tuomiopäivän pasuunat (=trumpetti) soivat väkevästi resitatiivissa (14'03), sitten liu'utaan suoraan aariaan, jossa kuullaan nopeita, apokalyptisia kuvioita (15'11), kun puhutaan maan ja taivaan tuhoutumisesta tulessa.

Bach liittyy tällä kantaatilla - ja itse asiassa koko kirkkomusiikillaan - keskiaikaiseen ars moriendin perinteeseen. "Kuolemisen taito" oli oma kirjallisuuden genrensä. Tyypillisessä alan teoksissa oli kuusi lukua:

1. luku: Kuolemassa on myös hyvää. Tällä yritetään lievittää kuolemanpelkoa.
2. luku: Kuolevan viisi kiusausta - uskonpuute, epätoivo, kärsimättömyys, hengellinen ylpeys ja ahneus - ja miten ne voidaan välttää.
3. luku: Seitsemän kuolevalle esitettävää kysymystä ja ymmärrettävä vakuutus Kristuksen armosta.
4. luku: Kristuksen esimerkki kuolevalle.
5. luku: Ohjeita kuolevan sukulaisille ja ystäville.
6. luku: Asianmukaiset rukoukset kuolevan puolesta.

Bach askartelee neljän ensimmäisen kohdan kanssa.

Kantaatti Sehet, wir gehn hinauf gen Jerusalem BWV 159 on ehkä vuodelta 1728 tai 1729. Jälkimmäisessä tapauksessa se olisi ollut viimeinen kantaatti ennen pitkänäperjantaina esitettävää passiota. Toisessa osassa kuullaan koraali Ich will hier bei dir stehen, joka soi Matteus-passion alkupuolella. Teksti on Picanderin.

Me palaamme kirkkovuoden kantaatteihin kolmantena paastonajan sunnuntaina 24.3., jolle Bach sävelsi kantaatin Weimarissa. Iloista paastoa!

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa