Toinen korona- ja kuuntelutapahtumapääsiäinen.
Kiirastorstaina 2020 kokoonnuttiin someen Matteus-passion äärelle ja tänä vuonna tapahtui samoin. Bachin passioiden kuunteluryhmässä kuunneltiin torstaina 1.4. Matteus-passio, perjantaina 2.4. Johannes-. Alla yritän vähän purkaa kuuntelutapahtumia ja arvailla niiden merkitystä.
Tänä vuonna passioiden maailmaan virittivät Yle Radio 1:n poikkeuksellisen monet ohjelmat. Eva Tigerstedt esitteli uusintana tulleessa ohjelmassaan Matteus-passiota ja Aristoteleen kantapäässä siitä puhui cembalisti Aapo Häkkinen. Kiirastorstaina juttelimme siitä tunnin ohjelman verran Risto Nordellin kanssa. Pitkänäperjantaina Outi Paanasen ohjelmassa avattiin Bachin Johannes-passiota. Ehkä oli vielä muutakin, mutta nämä itse huomasin.
Tämän kevään kuuntelutapahtumat järjestettiin tarkoitusta varten perustetussa fb-ryhmässä, ei siis fb-tapahtumina kuten viime vuonna. Tapahtumien kiusaksi ovat tulleet bottiprofiilit roskapostiviesteineen. Ryhmässä fiilisteltiin passioita jo vähän ennakkoon, mutta varsinaisesti alkoi tapahtua kiirastorstai-iltana klo 19 maissa.
Paras toteutustapa vielä haussa
Postasin ryhmään tietoa passion osista sitä mukaa kun teos eteni. Yhdistin yhteen avaukseen vähän useampia osia kuin viime vuonna. Käsikirjoituksen runkona oli viimevuotinen teksti, mutta koitin muokata sitä siten, että mukaan tulisi myös uusia asioita. Moderoinnilla ei ollut muuta työtä kuin päästää ihmisiä ryhmään, mikä asetus muutettiin pian siten, että kaikki yli 3 kk facebookissa olleet profiilit pääsivät automaattisesti mukaan.
Päivitysten seuraaminen ei onnistunut aivan ongelmitta, sillä fb-ryhmässä nousevat yleensä ylös ne postaukset, joita viimeisimmäksi kommentoidaan. Tähän pystyi puuttumaan muuttamalla julkaisun päältä asetusta "Uusi toiminta" -> "Äskettäiset julkaisut", mutta tuo asetus tuppasi palautumaan ainakin minulla takaisin. Perjantain tapahtumassa ohjeistin muuttamaan asetuksen ja päivittämään sivua ja ilmeisesti seuraaminen onnistui hieman paremmin.
Yhteenveto teknisestä toteutuksesta: loistavasti toimivaa toteutustapaa ei ole vielä löydetty.
 |
| "Am Abend, da es kühle ward" Illalla, kun oli jo viileää, laulaa basso Matteus-passion lopulla. |
Keskustelu maustaa avauksen
Kiirastorstaina ryhmässä oli viitisensataa ihmistä ja kun Yle Radio 1:n kuuluttaja perjantai-iltana ennen Johannes-passion alkua mainitsi ryhmästä, jäsenmäärä nousi noin yli 700:an. Ehkä 150-200 ihmistä osallistui tapahtumaan reaktiolla tai kommenteilla jompana kumpana tai molempina iltoina.
Keskustelu ryhmässä oli viimevuotiseen tapaan vilkasta. Ihmisten spontaanit reaktiot musiikkiin, heidän asiantuntemuksensa, rikkaat kokemuksensa ja kykynsä sanoittaa musiikkiin liittyviä asioita ilahduttivat kerta toisensa jälkeen. Vertausta käyttääkseni: tarjosin illan musiikilliseen keskusteluun raaka-aineet, mutta kommentit ja keskustelu toivat siihen mausteet.
Musiikin kokemisessa on paljon yhteistä, mutta tapamme sanoittaa sitä ovat erilaisia ja toisiaan täydentäviä. Lopullista totuutta Bachin passioista ei voida sanoa - eihän sitä voida edes laulaa ja soittaa.
Matteus-passion "juonto" meni rutiinilla, mutta Johannes-passiossa oli paljon enemmän työstämistä. Olin tehnyt käsikirjoitusta vähitellen tammikuusta alkaen, mutta vielä viime hetkillä hioin sitä ja tunsin pientä epävarmuutta, että onko sisältöä tarpeeksi.
Huomio ryhmän vetäjästä ryhmään
Mitä näiden kahden illan aikana oikeastaan tapahtui?
Kun luen passioryhmän kiitosketjuja, olen huomaavinani sellaista, että ensimmäisen illan jälkeen kiiteltiin enemmän opastuksesta passioon, mutta toisen illan jälkeen huomiota sai enemmän ryhmä, yhteisö.
Sellaiset palautteissa esiintyvät sanat kuin "kanssakulkija" ja "yhteinen matka" kuvaavat hyvin omaa kokemustani illoista, vaikka en ehtinyt tehdä juuri muuta kuin seurata passion etenemistä ja postata juontoja. Kuljin ison ihmisjoukon kanssa hetken matkaa yhdessä paljaan ihmisyyden maastossa. Passiosta tekee erityisen se, että sen maasto on tuttu kristillisessä kulttuurissa eläneelle ja tosi sille, joka uskoo. Ja kukapa ei uskoisi, kun Bach soi.
Yhdessä koetut vahvat, ehkä vaikeatkin tunteet toivat ennestään tuntemattomat ihmiset lähelle toisiaan. Tässä syvästi inhimillisessä ilmiössä on kuunteluryhmän suurin vahvuus ja voima, jos minulta kysytään. Tätä menetelmää voisi ehkä laajemminkin käyttää yksinäisyyden vitsauksen torjumisessa.
Illan päätteeksi en saanut suljettua läppäriä noin vain. Halusin vielä viivyskellä näiden ihmisten seurassa ja kuulla, mitä he sanovat. Fb:n ilmoituksista päätellen ryhmän postauksia luettiin ahkerasti vielä usean päivän ajan. Myös uusia jäseniä tuli mukaan pyhien aikana.
Kuunteluryhmä ja live-konsertti
Jos kuunteluryhmää verrataan live-konserttiin, eroja on useita. Konsertissa musiikkia sanoittaa vain esittelyteksti ja mahdollisesti väliajan keskustelut (paitsi Joensuussa, missä mm. kapellimestari Eero Lehtimäki ja viulistit Minna Pensola ja Antti Tikkanen kertovat yleisölle teoksista). Konseptiin ei sovi, että esityksestä keskustellaan esityksen aikana. Reaaliaikainen sanallistaminen voi tuoda musiikkikokemukseen lisää syvyyttä, mutta se voi myös viedä huomion pois musiikista.
Konsertissa kuulija on kokemuksineen melko yksin. Yhteisyyden tunne ei helposti synny pelkästään siitä, että ollaan saman musiikin äärellä, ja tuskin moni tulee sitä tunnetta klassisen musiikin konsertista hakemaankaan.
Tulipa yhtäkkiä mieleen, että kun kirjoitan konserttiarvioita maakuntalehteen, tunnistan toisinaan harteillani painolastin, että minun pitäisi kriitikkona sanoa esityksestä tai teoksesta jokin lopullinen totuus ja ikään kuin nousta kriitikkoyksilönä konserttitilanteen yläpuolelle. En tietenkään sano, vaan yritän ymmärtää musiikkia, esitystä ja yleisöä ja välittää arviossani tätä ymmärrystä.
"Oli ihanaa jakaa tämä ilta muiden kanssa ja silti kokea omat isot tunteet omassa tilassa", tiivisti eräs kuunteluryhmän jäsen perjantain passioillan.
Konsertissa nuo isot tunteet on ehkä kätkettävä. Tiedän kollegan, joka ei käy konserteissa, koska hän on "tunneihminen" eli pelkää alkavansa itkeä. Kuuntelutapahtuman aikana voi itkeä vapaammin.
Kuuntelutapahtumien jatko
Ryhmässä toivottiin jatkoa näille tapahtumille. Nyt kun konsepti toimii varsin hyvin, jatkon järjestäminen on yksinkertaista. Se edellyttää oikeastaan vain kahta asiaa: täytyy olla hyvissä ajoin tieto siitä, milloin Bach-konsertti lähetetään jostakin, esimerkiksi Yleltä, ja lisäksi täytyy olla hieman rahaa, koska teen tätä työkseni.
Lämmin kiitos kaikille kuuntelutapahtumiin osallistuneille, Yle Radio 1:lle konserttien lähettämisestä sekä Alli Paasikiven säätiölle tapahtumien rahoittamisesta.
Topi Linjama
