Adventtikantaatti BWV 62: odotusta ja valmistautumista

Meillä on erilaisia tapoja torjua syksyn pimeyttä. Joku lähtee etelään, toinen sytyttää kirkasvalolampun, kolmas juoksee. Itse turvaudun muutamiinkin eri keinoihin, joista yksi on luterilainen koraali - tietenkin J.S. Bachin työstämänä.

Adventti, luterilaisen kirkkovuoden alku, on ovella. Neljä vuotta sitten kirjoitin Bachin Weimarin aikojen adventtikantaatista Nun komm, der Heiden Heiland BWV 61 ja aloitin tekstillä kantaattisyklin, kantaattikirjoitusten sarjan, johon tuli kuutisenkymmentä postausta. Kaksi vuotta sitten tein postauksen koraalista Nun komm, der Heiden Heiland, jonka ensimmäisellä säkeistöllä kantaatti alkaa.

Saman Lutherin adventtikoraalin pohjalta Bach teki alkutalvesta 1724 koraalikantaatin BWV 62. Siitä seuraavassa muutama sana.

Sana adventti tavataan jo Agricolan teksteissä. Sanassa, joka on tullut meille latinasta, on kaksi osaa, etuliite ad, luo, kohti, ja verbi venire, joka tarkoittaa saapumista tai tulemista, kerrotaan Kotuksen sivuilla.

Adventtina laulettiin Leipzigissa koraalia, jossa der Heiden Heiland, pakanoiden pelastaja, tulee meidän luoksemme. Samaan aikaan pelastaja ei ole vielä tullut, sillä adventtina odotamme Jeesuksen syntymää. Kas tässä meillä kuva kristityn elämästä: toisaalta Jeesus on jo täällä, tässä ja nyt meidän keskellämme, toisaalta kristitty odottaa täyttymystä, jolloin hän näkee Vapahtajansa kasvoista kasvoihin.

Bach luo kantaattinsa alkukuoroon odotuksen vihjaamalla koraaliin. Koraalin ensimmäinen säe kuullaan bassossa alun soitinjaksossa, mutta se saattaa hukkua muun hälyn alle. Vapahtaja on jo täällä, jouluruuhkissa ja pikkujouluissa, vaikka emme sitä välttämättä tajua, kuule tai näe.

Myös kuoro aloittaa koraalia enteilevillä kuvioilla, kunnes sopraanot laulavat koraalia pitkissä aika-arvoissa. Hassu juttu, että vaikka alkukuoron sävellaji on h-molli, tunnelma ei ole "yksinäinen ja surullinen" (Charpentier 1690) eikä "eriskummallinen, haluton ja melankolinen" (Mattheson 1713).

Soitinritornelloissa toistuu motiivi, jossa on yksi kahdeksasosa ja kaksi kuudestoistaosaa. Albert Schweitzer kutsui tätä daktyylikuviota sanalla Freudenmotiv, ilomotiivi, sillä Bach käyttää usein tätä kuviota kuvatessaan ilon affektia. Tyypillisesti kuvio on nouseva, sillä ilo suuntautuu pikemminkin ylös kuin alas.

Koraali on musiikillisesti kehysmuoto, jossa ensimmäinen ja viimeinen säe ovat samankaltaiset. Bach täydentää ABA-muodon vielä kertaamalla viimeisen fraasin jälkeen alun soitinjohdannon.

Tenoriaariassa Bewundert, ihr Menschen ihmetellään suurta mysteeriä: suurin hallitsija ilmestyy maailmaan, taivaan aarteet avataan ja meille annetaan jumalaista mannaa. Ja siveys, die Keuschheit, ei ollenkaan saastu. Mitä tämä tarkoittaa?

Kun kyse on koraalikantaatista, myös aarioiden taustalla häämöttää Lutherin koraali, tenoriaarian tapauksessa sen toinen ja kolmas säkeistö. Lutherin tekstin taustalla puolestaan on Pyhän Ambrosiuksen jouluhymni Veni redemptor gentium 300-luvulta eli siveyskysymyksiä on tarkasteltava tuon ajan kulttuuria vasten. Mielelläni jätän keskustelun neitseestä syntymisestä ja muusta sellaisesta niille, joille asialla on jotakin merkitystä. Virren (VK 16:3) suomennoksessa Maskun Hemminki ohittaa siveyskohdan näin: "Synnittä on syntynyt, / synnittä myös elänyt,..."

Bassoresitatiivissa mainitaan Juudan sankari - sama hahmo, joka syöksyy esiin Johannes-passiossa kesken passion intiimeimmän kohdan, alttoaariassa Es ist vollbracht.

Bassoaaria Streite, siege, starker Held on taisteluaaria, jossa sankari taistelee meidän puolestamme. Tässä onkin aika hankalia nopeita kuvioita ja isoja hyppyjä laulettavana!

Seuraava osa on resitatiivi, joka on kirjoitettu sopraanon ja alton duetoksi. Harvinainen ratkaisu! Omat ajatukseni se vie Bachin joulumusiikkiin, tarkemmin sanoen ehkä Magnificatin tertsettoon.

Lopuksi koraalin viimeinen säkeistö, joka on doksologia, ylistyslaulu.

Käykäämme kuuntelemaan alankomaalaisten upeaa esitystä.

Topi Linjama

Nun komm, der Heiden Heiland

Nun komm, der Heiden Heiland,
Der Jungfrauen Kind erkannt,
Des sich wundert alle Welt,
Gott solch Geburt ihm bestellt.

Tule nyt, pakanoiden Vapahtaja,
joka tunnetaan neitseen lapsena,
koko maailma hämmästelee,
kuinka Jumala säätää sellaisen syntymän. [käännös TL] 

Pyhän Ambrosiuksen 300-luvulla kirjoittama jouluvirsi kääntyi Lutherin käsissä muotoon Nun komm, der Heiden Heiland ja se löytyy suomalaisesta virsikirjasta nimellä Jeesus Kristus meille nyt (VK 16).

Bachin aikaan virsi oli sikäläinen Hoosianna, jota laulettiin adventtina. Se löytyy Bachin kolmesta ensimmäiselle adventille sävelletystä kantaatista. Koraalialkusoittoja samasta virrestä on säilynyt viisi. Tässä postauksessa käyn läpi näitä teoksia.

Kantaatin BWV 61 (1714) ensimmäisen osan muoto on lainattu Ranskan hovista: pisteellisissä rytmeissä kulkevan ranskalaisen alkusoiton tahdissa Aurinkokuningas saapui aitioonsa Ranskan hovin oopperanäytöksissä. Bachin Aurinkokuningas on tietenkin seimeen syntyvä Jeesus, jonka laskeutumisen taivaasta alas maan päälle voi kuulla ensimmäisessä säkeessä (sen laulavat ensin sopraanot, sitten altot, sitten tenorit ja lopulta bassot).

Toisen säkeen der Jungfrauen Kind erkannt Bach kirjoittaa homofoniseen tyyliin, mutta kolmas säe, jossa maailma "hämmästelee", onkin kuulijan hämmästykseksi nopea kolmijakoinen jakso. Tosiasiassa ratkaisu itsessään ei hämmästytä, sillä ranskalaisen alkusoiton rakenteeseen kuuluu nopea kolmijakoinen B-taite. Enemmänkin hämmästyttää se, miten nerokkaasti Bach lukee virren tekstiä ja rakennetta: melodian rakenne on a-b-c-a, eli ensimmäinen ja viimeinen säe ovat identtiset. Siitä saadaan helposti kehysmuoto. Bach tajuaa, että c-säe poikkeaa sisällöltään muista säkeistä ja rakentaa oivaltavasti B-taitteen siitä eikä säkeiden b ja c yhdistelmästä.

Neljäs säe on jälleen homofoninen pisteellisissä rytmeissä.

Kuunnelkaa, mikä imu viuluissa on tässä Rudolf Lutzin johtamassa tulkinnassa! Tempaa kuulijan täysin mukaan!

Avausosa tuntuu tässä (kuten varsin usein on laita) kantaatin vaikuttavimmalta osalta. Kantaatin kaikkien osien suomennokset löytyvät täältä.

Edellinen kantaatti oli Weimarin vuosilta, seuraava samanniminen kantaatti BWV 62 on sävelletty Leipzigissa 1724, jolloin Lutherin virsi (ja ensimmäinen luterilainen saksankielinen virsikirja Achtliederbuch) täytti 200 vuotta. Ehkäpä juhlavuoden innoittamana Bach aikoi kirjoittaa koraalikantaatin jokaiselle pyhälle.

Kantaatti alkaa koraalifantasialla, jonka sävy poikkeaa tyystin edellisen kantaatin sävystä. Sanoisin, että osan rakenteellinen esikuva menee Ranskan sijaan Italiaan ja concertante-tyyliin, jossa soittimia käytettiin pikemminkin solistisesti kuin säestyksenä. Taitavasti rakennetut soitinritornellot rytmittävät ja sulautuvat koraalin säkeisiin, jotka kuullaan käyrätorven vahvistamien sopraanoiden laulamina.

Sävelmä tuntuu tässä kantaatissa pehmeämmältä, eikä se johdu pelkästään siitä, että mukana on kaksi oboeta. Koraalisävelmän seitsemäs sävel on tässä alennettu, kun se aiemmassa kantaatissa on korotettu. Korotettu johtosävel on omiaan lisäämään tonaalista jännitettä.

Tässä osassa Vapahtaja ei saavu kuninkaallisessa loistossa. Vaikka soitintekstuuri on riuskaa ja selkeää, adventin kuningas tuntuu ilmestyvän mystisemmin, vihjauksien saattelemana. Herra saapuu pikemminkin alhaalta, ihmisten joukosta, kuin ylhäältä.

Kantaatin viimeisenä osana on koraalin viimeinen eli kahdeksas säkeistö, jonka Bach Leipzigin ajalle tyypilliseen tapaan kirjoittaa homofoniseksi neliääniseksi satsiksi.

Kolmas kantaatti, josta löydämme tämän adventtivirren, on Schwingt freudig euch empor BWV 36 vuodelta 1731. Alkukuoro ja muitakin osia on lainattu maallisista kantaateista, mutta toinen osa, jossa sopraano ja altto laulavat koraalia, on tehty varta vasten tähän kantaattiin.

Koraali lähtee painottomalta tahdinosalta. Tulee sellainen fiilis, että jos kuningas saapuu, hän saapuu ontuen. Todellisuudessa Bach on saattanut ajatella sanojen painotuksia: siirtämällä painoa neljäsosalla saadaan paino sanojen Heiden ja Heiland ensimmäisille tavuille, kuten olla kuuluu.

Kantaatin osassa kuusi (kohdasta 19'14) tenori laulaa kahden oboe d'amoren tukemana koraalin kuudennen säkeistön. Lopussa kuullaan vielä koraalin viimeinen säkeistö.

Orgelbüchlein-kokoelmassa koraalista on a-molliin kirjoitettu alkusoitto (BWV 599). Sen melodia on helposti löydettävissä sopraanosta. Toisin on laita koraalityöstelmässä (saks. Choralbearbeitung) BWV 659: siinä Bach koristelee ja venyttää fraaseja niin että on työn takana saada selvää, missä mennään. Voi hyvin kuvitella Mühlhausenin seurakuntalaisten närkästyksen, että Bach koristelee melodiat tunnistamattomiksi. Melodia liikkuu parin oktaavin alueella ja käy sormion ylimmällä c:llä. Pakanoiden Vapahtaja ei saavu ulkoisesti näyttävänä kuninkaana - hän pikemminkin hiipii sydämeen Betlehemin yön pimeydessä.

BWV 659 tuli tutuksi suurelle yleisölle 1900-luvun alussa Busonin tekemänä sovituksena, jota soittivat Horowitz ja muut. Pidän useimmista Busonin sovituksista, mutta tässä versiossa jokin vähän hiertää. Ehkä flyygelin legato-cantabile -yhdistelmä ei ihan ideaalisti palvele tätä koraalia.

Annetaan fantastisen Leo van Doeselaarin soittaa vielä BWV 660 ja BWV 661. Edellinen on trio, ja melodia kulkee kohtalaisesti koristeltuna sopraanoäänessä. Säkeiden välisen materiaalin Bach johtaa virren ensimmäisestä säkeestä ja syntyy vaikutelma, että kiinnostus on virren sisältöä enemmän musiikillisessa materiaalissa. BWV 661:ssä teema menee sellaisenaan jalkiossa. Nämä, kuten myös BWV 659, ovat Bachin viimeiseltä vuosikymmeneltä kokoelmasta Achtzehn Choräle.

Topi Linjama

Kantaattisykli: neljäs adventtisunnuntai

Nöyrtymisen (1.), kunnian (2.) ja hengen (3.) adventin kautta käydään neljänteen, pyhään adventtiin, joka on monissa kirkkokunnissa omistettu neitsyt Marialle.

Bachin kantaatissa BWV 132 Bereitet die Wege, bereitet die Bahn vuodelta 1715 Mariaa ei näy eikä kuulu. Kantaatin teemana on tien valmistaminen Messiaalle, mikä viittaa lähinnä Johannes Kastajaan, joka yleensä yhdistetään pikemminkin kolmanteen adventtiin. Tekstin on valmistanut weimarilainen lakimies ja runoilija Salomo Franck (1659-1725), joka on vastuussa kaikkiaan parinkymmenen Bachin kantaatin tekstistä.

Valmistakaa tie, valmistakaa polku: Messias on tulossa!

Toisen tämän pyhän kantaatin musiikki on kadonnut. BWV 147a (1716) on taas Weimarin kaudelta ja siitä on kyllä rekonstruktioita, mutta säästellään tuota kantaattia tuonnemmaksi. Tai no, laitetaan alkukuoro kuitenkin, on trumpettikin siellä alustamassa aivan pian koittavaa riemujuhlaa.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: kolmas adventtisunnuntai

Kolmannen adventin kantaatin kohdalla voi toistaa toisen adventin tarinan: Weimarissa Bach sävelsi kantaatin (BWV 186a), jonka musiikki on kadonnut - paitsi että Bach muokkasi materiaalista Leipzigissa uuden kantaatin (BWV 186).

Tästä piäsöö jotennii kärrylöille, että minkämoinen oli tämä kantaatti. Erittäinkin alkukuoro on kyllä upea.

Bach-Werke-Verzeichnis (BWV)-numeron (141) on saanut myös kantaatti, joka luetaan nykyisin Georg Philipp Telemannin (1681-1767) tuotantoon. Otetaan sekin tähän, ihan vain näytteeksi Bachin ystävän ja hänen poikansa kummisedän tyylistä. Pohjoissaksalainen myöhäisbarokki kuulostaa paljossa samalta, olivatpa säveltäjän nimikirjaimet sitten JSB tai GPT. Kysymys on pitkälti siitä, että molemmat säveltäjät käyttävät yleisesti tunnettuja ja varsin vakiintuneita harmonisia, rytmisiä, melodisia ja yleensä musiikin retorisia kuvioita.

Mutta tietenkin silti on vain yksi Bach.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: toinen adventtisunnuntai

Adventtipaasto, joka tunnetaan myös luterilaisessa kirkossa, on valmistautumista jouluun. Lihasta kieltäytymisen lisäksi paastoon kuului Bachin ajan Leipzigissa myös musiikillinen askeesi, mitä me joululaulujen kyllästämät toisaalta oudoksumme. Toisaalta siinä ei ole mitään kummallista: voisin heti luetella kolmisenkymmentä joululaulua, jotka aivan mielelläni kuulisin aikaisintaan joulupäivänä.

Tämän musiikillisen kieltäymyksen tähden Bachilta on säilynyt vain yksi toiselle adventtisunnuntaille osoitettu teos. Se on sävelletty Weimarissa 1716.

Ikävä kyllä kantaatin BWV 70a musiikki on kadonnut - tai olisi, ellei Bach olisi ottanut ja muokannut siitä kantaatin 26. kolminaisuuden päivän jälkeiselle sunnuntaille 1723. Itävää musiikillista siemenviljaa ei pidä heittää hukkaan.

Seuraavan levytyksen johtaa Helmuth Rilling, joka muuten ensimmäisenä kapellimestarina levytti kaikki Bachin hengelliset kantaatit 1970-85. Hattu päästä: tämä 85-vuotias mies taitaa johtaa Bachia yhä tänäkin päivänä.

Kantaatin teema kytkeytyy päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 21:25-36), joka koskee Jeesuksen toista tulemista. "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä...", muistuttaa evankelista meitä pikkujoulujen ja jouluvalmistelustressin painamia nykysieluja.

En tiedä, miten teistä, mutta minusta tämä kantaatti on miltei sellainen, jonka olisi voinut säveltää joku muu, sanotaan vaikka Telemann, Zelenka tai joku Bachin pojista.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: ensimmäinen adventtisunnuntai

Nyt blogi ottaa uuden suunnan: pyrin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja ottamaan haltuun Bachin kirkkokantaatit. Esittelen kantaattisykli-sarjassa Bachin kutakuinkin kaikki kirkkokantaatit kirkkovuoden mukaan.

Katsotaan, kestävätkö selkä ja niska.

Kantaattien sanoja en aio kopioida näihin postauksiin, vaan nostan niistä asioita, joita satun sillä hetkellä pitämään tärkeänä. Sarjan lopulla kokoan yhteen teemaan liittyviä linkkejä, havaintoja ja muuta sellaista, jos muistan.

Kirkkovuosi pyörähtää käyntiin ensimmäisestä adventista, jolle sävelletty kantaatti BWV 61 on varhaista Bachia, Weimarin kaudelta vuodelta 1714. Alkukuorosta Bach tekee nerokkaasti ranskalaisen alkusoiton, jota soitettiin Ludwig XIV:n hovissa silloin, kun kuningas saapui aitioonsa. Majesteettiset pisteelliset nuotit marssittavat esiin kuninkaan, pakanoiden pelastajan: Nun komm, der Heiden Heiland. Kolmannessa säkeessä "koko maailma hämmästyy" ja silloin tullaankin yllättäen ranskalaisen alkusoiton fuugamaiseen taitteeseen. Viimeinen fraasi mennään taas pisteellisin nuotein.

Koraalin sävelmä pohjaa gregoriaaniseen hymniin Veni redemptor gentium. Alun pitäen johtosävel on ollut alennettu, kuten tästä saksofonille ja munkkiveljille sovitetusta versiosta voi huomata, mutta Bach ylentää johtosävelen, jotta se istuu paremmin mollisävellajiin. Koraalilla on myös yhteytensä Matteus-passion Laß ihn kreuzigen -aiheeseen sekä Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman ensimmäisen vihkon cis-molli-fuugaan, kuten joskus aiemmin taisin kirjoittaa.

Kovin toisenlainen tunnelma - hiljainen ja resignoitunut - on koraalialkusoitossa Nun komm, der Heiden Heiland BWV 659, josta Wilhelm Kempff on tehnyt laatuunkäyvän pianotranskription. Myös tässä koraalissa on mielestäni pääsiäiskantaatin tyyppistä pietististä iloa.

No niin. Kantaatin neljännen osan resitatiivin sanat ovat Ilmestyskirjasta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." (Ilm. 3:20) Basso on Jeesus, vox Christi, jonka kanssa orkesteri on siellä ovella koputtelemassa.

Valitsen tämän Nikolaus Harnoncourtin johtaman taltioinnin, koska tenori Ian Bostridge tuo mieleen laulavaisen Hannu-serkkuni. Niin tämän kuin muidenkin kantaattien sanat löytyvät sekä saksaksi että englanniksi vaikkapa Emmanuel Music -sivulta.

***

[Seuraavat kantaatin BWV 61 sanat ja linkki J. S. Bach Foundationin tulkintaan lisätty postaukseen adventtina 2019]

1. Chorus (SATB, violino I/II, viola I/II, fagotto, continuo)
Nun komm, der Heiden Heiland,
Der Jungfrauen Kind erkannt,
Des sich wundert alle Welt,
Gott solch Geburt ihm bestellt. 

1. Saavu nyt, pakanoiden vapahtaja,
joka tunnetaan neitseen lapsena,
jota koko maailma hämmästelee,
kun Jumala säätää sellaisen syntymän. 

2. Recitativo (T, continuo)
Der Heiland ist gekommen,
Hat unser armes Fleisch und Blut
An sich genommen
Und nimmet uns zu Blutverwandten an.
O allerhöchstes Gut,
Was hast du nicht an uns getan?
Was tust du nicht
Noch täglich an den Deinen?
Du kömmst und läßt dein Licht
Mit vollem Segen scheinen. 

2. Vapahtaja on tullut,
on meidän onnettoman lihan ja veren
ottanut päälleen
ja hyväksyy meidät verisukulaisikseen.
Oi korkein hyvä,
mitä et ole tehnyt hyväksemme?
Mitä et tee
päivittäin omiesi puolesta?
Tulkoon valosi ja loistakoon
täysi siunauksesi.

3. Aria (T, violino I/II, viola I/II, continuo)
Komm, Jesu, komm zu deiner Kirche
Und gib ein selig neues Jahr!
Befördre deines Namens Ehre,
Erhalte die gesunde Lehre
Und segne Kanzel und Altar! 

3. Tule, Jeesus, tule kirkkoosi
ja anna siunattu uusi vuosi!
Välitä nimesi kunniaa
säilytä terve opetus
ja siunaa saarnatuoli ja alttari! 

4. Recitativo (B, violino I/II, viola I/II, continuo)
Siehe, ich stehe vor der Tür und klopfe an.
So jemand meine Stimme hören wird
und die Tür auftun,
zu dem werde ich eingehen
und das Abendmahl mit ihm halten und er mit mir. (Ilm. 3:20) 

4. Katso, minä seison ovessa ja kolkutan:
jos joku minun ääneni kuulee
ja avaa oven,
sen tykö minä tahdon mennä sisälle,
ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani. (Biblia 1776) 

5. Aria (S, violoncelli, continuo)
Öffne dich, mein ganzes Herze,
Jesus kömmt und ziehet ein.
Bin ich gleich nur Staub und Erde,
Will er mich doch nicht verschmähn,
Seine Lust an mir zu sehn,
Daß ich seine Wohnung werde.
O wie selig werd ich sein! 

5. Avaudu, koko sydämeni,
Jeesus saapuu ja tulee sisään.
Vaikka olen pelkkää tomua ja maata,
hän ei halua väheksyä minua,
hän tekee ilonsa nähtäväkseni,
että olisin hänen asuntonsa.
Oi kuinka onnelliseksi tulen!

6. Choral (SATB, viola I coll' Alto, viola II col Tenore, fagotto col Basso, violino I/II all' unisono, continuo)
Amen, amen!
Komm, du schöne Freudenkrone, bleib nicht lange!
Deiner wart ich mit Verlangen. 

6. Aamen, aamen!
Tule, kaunis ilonkruunu, älä viivyttele!
Odotan sinua kaivaten.

***

Bachin varhaisista kantaateista tulee usein sellainen vaikutelma, että niitä on tehty ajan ja ajatuksen kanssa. Leipzigin vuosina Bach sävelsi ja harjoitutti muiden hommiensa ohessa kantaatin viikossa ja jälki on joskus rutiininomaisempaa. Ensimmäisen adventin 1724 kantaatti BWV 62, joka on myös nimeltään Nun komm, der Heiden Heiland, on oikein hieno, mutta omassa rankkauksessani se ei tällä hetkellä nouse edellisen tasolle. Ja loppukoraalissahan johtosävel jätetään korottamatta.

Myös vuonna 1731 sävelletty Schwingt freudig euch empor BWV 36 kuuluu ensimmäiselle adventille sävellettyihin kantaatteihin. Tässä vaiheessa Bach oli jo saanut kylläkseen kantaattien säveltämisestä ja niinpä kantaatti on pitkälti parodia. Mestariteos, jonka onnistuneista osista onnistunein on mielestäni noin kohdasta 9' alkava tenoriaaria. Sen lempeän unettava oboe d'amore vie ajatukset Betlehemin seimelle.

Kantaatin ensimmäisen osan lopussa kuullaan säkeistö Philipp Nicolain virrestä Wie schön leuchtet der Morgenstern. Aamutähti loistaa, valoa kohti mennään, hoosianna!

Mainostan vielä Sibelius-Akatemian Kirkkovuosi soi -sivustoa, jolle on koottu tietoa muun muassa ensimmäisen adventin kantaateista.

Topi Linjama