Ylistäkää Herraa rumpua lyöden ja tanssien, ylistäkää huiluin ja kielisoittimin, sanoo psalminkirjoittaja, ja Bachin kantaatissa Singet dem Herrn ein neues Lied BWV 190 soivat patarummut, trumpetit, oboet ja jouset. Kantaatti kuuluu koraalikantattien sarjaan ja sen ensiesitys oli 1.1.1724.
Uuden vuoden alkaessa toivotaan, että Jeesus, jonka nimenannon ja ympärileikkauksen juhlaa uutenavuonna vietetään, siunaisi kirkkoa ja koulua, uskollisia opettajia, sanankuulijoita, raadin ja oikeusistuimen päättäjiä ja kaikkia koteja. Loppukoraalissa on jouluista juhlan tuntua, kun trumpetit ja patarummut heittävät fraasien väliin omia repliikkejään.
Bach teki myös kaksoiskuorolle motetin BWV 225, jonka nimi on poimittu samasta raamatunkohdasta, psalmin 149 alusta. Tarinan mukaan Tuomaskoulun kuoro esitti motetin, kun W.A. Mozart piipahti Leipzigissa huhtikuussa 1789.
Mihin edellinen kantaatti loppuu, siitä seuraava jatkaa: samalla koraalilla ja samalla soitinnuksella jatketaan kantaatissa BWV 41 tammikuun alussa 1725. Kiinnittäkää huomiota tekstin rivin yhdeksän (jolla sanotaan in guter Stille, kaikessa rauhassa) sävelittämiseen. Sanotaan taas: kylläpä osaa kaveri koraalifantasian rakentaa!
Tämän kantaatin erikoisin kohta on bassoresitatiivissa, jonka keskellä kuoro yllättäen huutaa "den Satan unter unsre Fuße treten", poljemme Saatanan jalkojemme alle.
Vuoden 1726 alkaessa Bachilla oli tarjoilla leipzigilaisseurakunnalle kantaatti Herr Gott, dich loben wir BWV 16. Se alkaa Lutherin kääntämällä Te deum -hymnillä, josta muuten kuultiin pari säettä jo kantaatin BWV 190 alkukuorossa. Katolisessa kirkossa hymni kuului kaikkiin suurimpiin juhlapyhiin.
Tämän kantaatin kiinnostavin ratkaisu on vapaaseen da capo -muotoon sävelletty aaria Laßt uns jauchzen, laßt uns freuen, jonka A-taitetta hallitsee kuoro, B-taitetta bassosolisti. Myös sooloviulu vilahtaa B-taitteessa. Bachin käsissä muoto muovautuu, taipuu ja sopeutuu. Aaria on kuin vuoropuhelua paimenen ja lauman välillä, kuten musikologi Julian Mincham sanoo.
Tässä John Eliot Gardinerin johtama live-äänite, joka on tehty Gethsemanekirchessä Berliinissä uutenavuonna 2000.
Jouluoratorion BWV 248 neljäs kantaatti esitettiin uudenvuodenpäivänä 1735. Metsästystorvet antavat tälle kantaatille oman värinsä.
Sopraanoaariassa Flößt, mein Heiland Bach käyttää kaikuefektiä: sopraanon sanoihin vastaa kaikuna paitsi oboe, myös kaukana - ilmeisesti taivaassa - sijaitseva kuoro. Kikka on tuttu jo Monteverdin ja Gabrielin ajan Venetsiasta, ja Heinrich Schütz tuo sen ansiokkaasti Alppien pohjoispuolelle kokoelmallaan Psalmen Davids (1619).
Päästetään ääneen alankomaalainen kokoonpano. Kantaatin suomenkielisiä sanoja voi seurata Sibelius-Akatemian Laura-tietokannasta.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
