Kuulun CD-sukupolveen.
CD:ltä olohuoneessa isoista kaiuttimista kuunneltu Bach on kuin juuri jauhetuista pavuista pressopannulla keitetty tummapaahtoinen kahvi. Kännykästä missä ja milloin hyvänsä nappikuulokkeilla kuunneltu musiikki puolestaan tuo mieleen take away -kahvin. Ero on paitsi elämyksen laadussa, myös siihen paneutumisessa.
Joulun alla posti toi CD:n, joka on äänitetty syksyllä 2020 Naantalin keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Vanhaan, suhteellisen pieneen kirkkoon sopivat suhteellisen pienet urut, jotka edustavat tyyliltään 1600-luvun hollantilaisia barokkiurkuja. Rakentamo on Kangasalan urkurakentamo, soittimen valmistumisvuosi 1990. Ketä asia enempi kiinnostaa, voi kurkata disposition täältä.
Kirkon interiööristä ja akustiikasta saa käsitystä vaikkapa tältä videolta, jolla urkuja soittaa Mika Koivusalo. Jälkikaikua - joka oikeastaan on osa urut-nimistä soitinta - on, toisin kuin suomalaisissa puukirkoissa, joiden seinät imevät äänet saman tien. Se ei kuitenkaan ole tolkuttoman pitkä, kuten suurissa eurooppalaisissa kivikirkoissa toisinaan. Naantalin kirkon (noin kahden sekunnin) jälkikaikuun ja urkujen varsin tasapainoiseen tutti-sointiin päässee paremmin kiinni hollantilaisen urkuri Arjan Breukhovenin tallenteesta.
Postin tuomalla CD:llä Leppävaaran seurakunnan A-kanttori Pauliina Hyry soittaa Naantalissa Bachia ja Mendelssohnin neljännen urkusonaatin. Paloja Orgelfreude-levyltä voi kuulla tästä.
Levy alkaa Bachin suurella Es-duuri-preludilla BWV 552 ja päättyy sitä seuraavaan fuugaan. Näiden väliin mahtuu viisi koraalialkusoittoa, kaksi urkukonserttoa (joista toinen on yksiosainen) ja mainittu sonaatti.
Levyn helmiä on koraalialkusoitto Von Gott will ich nicht lassen BWV 658, joka liittyy Ludwig Hemboldin samannimiseen virteen. Se löytyy meikäläisestä virsikirjasta numerolla 293, mutta samalla sävelmällä veisataan muun muassa adventtivirttä Valmistu Herran kansa. Myös Bachin koraalikantaatin BWV 107 pohjana on sama sävelmä, mutta siinä olevia Johann Heermannin sanoja ei meidän virsikirjasta löydy.
Koraalialkusoiton erikoisuus on sen loppu: levy tuntuu juuttuvan paikoilleen, kun sama kuvio toistuu lopussa useaan kertaan. Seitsemän kertaa toistuva des-sävel voisi viitata kuolinkelloihin, jotka usein soivat Bachin kantaateissa ja johon koraalin tekstissäkin ainakin epäsuorasti viitataan: "Mag man uns nach dem Tod / Tief in die Erd' begraben: / Wenn wir geschlafen haben, / Wird uns erwecken Gott." Meidät haudataan kuoleman jälkeen syvälle maahan: kun olemme nukkuneet, Jumala herättää meidät. Nykykuulija voi ajatella, että kyse voi olla myös herätyskelloista, mutta en luule sen olleen Bachin intentio.
Orgelbüchleinista poimittu lyhyt Vom Himmel hoch BWV 606 kimaltelee ja helmehtii. Lempeän koraalin Schmücke dich BWV 654 keinunta tuo mieleen barokkitanssin nimeltä sarabande. Jälkimmäinen, kuten myös BWV 658, on Bachin 18 koraalin kokoelmasta, jota hän työsti viimeisinä vuosinaan, mutta jonka koraalit ovat pääasiassa Weimarin vuosilta 1710-luvulta.
Urkukonsertot BWV 595 ja BWV 592 ovat sovituksia Saksin-Weimarin prinssin Johann Ernstin konsertoista. Bach tutustui lahjakkaaseen prinssiin muutettuaan Weimariin ja ennätti opettaa hänelle musiikkia. Ernst menehtyi vain 19-vuotiaana vuonna 1715.
Felix Mendelssohnin (1809-47) kiinnostuksesta Bachia kohtaan voidaan paljolti kiittää Mendelssohnin opettajaa Carl Friedrich Zelteriä. Tunnettua on, että Mendelssohn johti 1829 Bachin Matteus-passion lähes sadan vuoden tauon jälkeen. Zelterin ansiosta Mendelssohn kuuli varmasti myös osia h-molli-messusta, joka oli "luultavasti suurin musiikkitaideteos, minkä maailma on milloinkaan nähnyt", kuten Zelter asian ilmaisi.
Kuusi urkusonaattia Mendelssohn sävelsi 1840-luvulla. Rakenteeltaan sonaatit ovat lähempänä barokin tanssisarjoja kuin klassisromanttista sonaattia. Sonaateista kolmas ja kuudes nojaavat luterilaisiin koraaleihin. Ounastelen, ettei Mendelssohn tehnyt niin suurta eroa maallisen ja kirkkomusiikin välille kuin ehkä jotkut muut romantikot.
Hyryn soitto on tarkkaa ja hallittua. Rekisteröinti vaikuttaa mietityltä ja äänitys on tehty huolella. Kaiken kaikkiaan levy on Bachin ystävälle nautittava äänimatka Naantalin kirkkoon.
