Kantaattisykli: jubilate, kolmas sunnuntai pääsiäisestä

Ja katso, heidän keskellään oli yhtäkkiä yksi vuoden upeimmista kantaattipyhistä.

Bach yleni Weimarin hovissa urkurista konserttimestariksi keväällä 1714. Uuteen toimenkuvaan kuului kantaattien säveltäminen. Ensimmäinen kantaateista oli palmusunnuntain kantaatti BWV 182, ja toinen 22.4.1714 ensiesityksen saanut kantaatti Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen BWV 12, joka kuuluu Bachin kantaattien klassikko-osastoon. Tekee mieli käydä läpi osa osalta. Käännökset minun.

1. Sinfonia

Hidas, f-mollissa kulkeva avausosa johdattaa päivän teemaan, joka on "murheesta iloon". Bach antaa oboelle solistisen roolin.

2. Kuoro

Weinen, Klagen,
Sorgen, Zagen,
Angst und Not
Sind der Christen Tränenbrot,
Die das Zeichen Jesu tragen.

Itku, valitus,
suru, vavistus,
pelko ja huoli
ovat kristityn kyynelleipä,
heidän, jotka kantavat Jeesuksen merkkiä.

"Te saatte itkeä ja valittaa", lupaa Jeesus Johanneksen evankeliumissa (Joh. 16:20) ja tässä Bachin puhdaspiirteisessä lamentossa todella itketään ja valitetaan. Lamentobasso kulkee kromaattisesti alaspäin ja kuoro huokailee. Bassokuvio toistuu 12 kertaa - kenties jokaiselle opetuslapselle on luvassa omat kärsimykset.

Vuosikymmeniä myöhemmin Bach tuunasi tästä passacagliasta h-molli-messun osan Crucifixus. Tällä kerralla toistoja on kolmetoista. Walter Blankenburg, joka on kirjoittanut kirjan Einführung in Bachs h-moll-Messe, kuvaa Bachin kromaattisia, laskevia kuvioita retoriikkaan liittyvillä termeillä katabasis ja pathopoeia. Molemmat liittyvät kärsimykseen, suruun ja tuskaan. Jälkimmäistä termiä harvoin kuulee.

3. Resitatiivi, altto

"Wir müssen durch viel Trübsal in das Reich Gottes eingehen."

"Jumalan valtakuntaan meidän mentävä monen ahdingon kautta." (Apt. 14:22)

Maan ja taivaan välille tuomittu altto on oikea henkilö laulamaan ahdingosta. Lyhykäisyydessään tämä on mielestäni yksi kaikkein väkevimmistä Bachin resitatiiveista.

4. Aaria, altto

Kreuz und Kronen sind verbunden,
Kampf und Kleinod sind vereint.
     Christen haben alle Stunden
     Ihre Qual und ihren Feind,
     Doch ihr Trost sind Christi Wunden.

Risti ja kruunu ovat sidoksissa toisiinsa,
taistelu ja koru ovat yhtä.
     Kristityillä on joka hetki
     tuskansa ja vihollisensa,
     toki häntä lohduttavat Kristuksen haavat.

Altto jatkaa tekstiä, jonka kirjoittaja lienee Salomo Franck. Aariassa päästään Kristuksen haavoihin, joiden kautta kristitty ja Kristus vaihtavat osia: Kristus ottaa kuorman, joka kuuluisi kristitylle. Alton kumppanina on oboe, joka Bachilla usein liittyy kärsimykseen, kaipuuseen ja odotukseen. Soitinjohdannolle antaa erityissävyn napolilainen sekstisointu (kohdassa 11'55) ja harhalopuke (kohdassa 11'58).

5. Aaria, basso

Ich folge Christo nach,
Von ihm will ich nicht lassen
Im Wohl und Ungemacht,
Im Leben und Erblassen.
Ich küsse Christi Schmach,
Ich will sein Kreuz umfassen.
Ich folge Christo nach,
Von ihm will ich nicht lassen.

Seuraan Kristusta,
enkä jätä häntä
vauraudessa tai koettelemuksessa,
elämässä tai kuolemassa.
Suutelen Kristuksen häpeää,
haluan tarttua hänen ristiinsä.
Seuraan Kristusta,
enkä jätä häntä.

Reippaassa aariassa basso on voimainsa tunnossa ja vakuuttaa seuraavansa Kristusta, tulipa vastaan mitä hyvänsä. Sisällössä - mutta ei niinkään affektissa - on paljon samaa kuin Johann Franckin virressä Jesu, meine Freude, jonka sävelmä kuullaan trumpetin soittamana seuraavan aarian aikana.

6. Aaria, tenori

Sei getreu, alle Pein
Wird doch nur ein Kleines sein.
Nach dem Regen
Blüht der Segen,
Alles Wetter geht vorbei.
Sei getreu, sei getreu!

Pysy uskollisena, kaikki piina
tulee olemaan vain pientä.
Sateen jälkeen
kukkii siunaus,
pahat ilmat menevät ohi.
Pysy uskollisena!

Hitaahkon tenoriaarian affektia voisi luonnehtia ehkä hiljaiseksi luottamukseksi. Aaria muistuttaa rakenteeltaan alttoaariaa kantaatista Komm, du süße Todessunde BWV 161, joka myös on Weimarin vuosilta. Alttoaariassa mukana kulkee yksi Bachin lempimelodioista, Herzlich tut mich verlangen.

7. Koraali

Was Gott tut, das ist wohlgetan,
Dabei will ich verbleiben,
Es mag mich auf die rauhe Bahn
Not, Tot und Elend treiben,
So wird Gott mich
Ganz väterlich
In seinen Armen halten:
Drüm laß ich ihn nur walten.

Minkä Jumala tekee, on hyvää,
siinä tahdon viipyä,
Rosoisella tiellä minua voivat ajaa
hätä, kuolema ja kurjuus,
Jumala ottaa minut
isällisesti
käsivarsilleen:
siksi annan hänen järjestää kaiken.

Loppukoraali (ja Bachin tuotanto laajemminkin) tuo mieleen filosofi Epiktetoksen (55-n. 135) nimiin laitetun sitaatin: "Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha."

Kantaatti Ihr werdet weinen und heulen BWV 103 on keväältä 1725 ja se aloittaa yhdeksän kantaatin sarjan, jotka Bach sävelsi Mariane von Zieglerin (1695-1760) teksteihin. Alkukuoron idea on, että teidän tulee itkeä ja maailma pitää iloa, mutta toki teidän surunne on muuttuva iloksi.

Bachin soitinnuksessa on flauto piccolo, joka tarkoittaa sopraanonokkahuilua. Kolmannen osan alttoaariassa sillä on solistinen rooli. Neljännen osan resitatiivissa siirrytään tunnelmasta toiseen, kun sanaa Traurigkeit, surullisuus, seuraa sana Freude, ilo. Viides osa, reippaan juhlava tenoriaaria, on sävelletty jousille ja trumpetille konserttotyyliin, eli soittimilla on pikemminkin solistinen kuin säestävä luonne.

Yli puolituntinen Wir müssen durch viel Trübsal BWV 146 on kantaattiosaston raskaimmasta päästä, mihin nimikin jo viittaa. Kuulokuva on raskas lähinnä siitä syystä, että uruilla on niin paljon roolia (ja kaikua on vähän liikaa ainakin allaolevalla tallenteella).

Kantaatti alkaa sinfonialla. Upeassa hitaassa kuoro-osassa sanotaan, että Jumalan valtakuntaan mennään murheiden kautta. Molemmat avausosat ovat tuttuja cembalokonsertosta BWV 1052.

Kolmannen osan osan alttoaarian viesti on se, että haluaisin taivaaseen. Sopraanoresitatiivissa sanotaan, että olisinpa jo taivaassa enkä täällä itkemässä. Viidennen osan aariassa (jonka sointiväri tuo mieleen Johannes-passion sopraanoaarian Zerfließe mein Herze) kylvetään kyyneliä, kuudennessa osassa ollaan valmiita kantamaan ristiä kärsivällisesti, sillä pian tulee aika, jolloin sydän saa iloita. Musiikkia, jonka kauneutta on vaikea tavoittaa sanoin. Seitsemäs osa on duetto, jossa iloitaan jo etukäteen siitä, että kärsimykset ovat pian ohi.

Päätöskoraalista puuttuvat sanat ja sitä lauletaankin eri sanoilla. Alla olevalla tallenteella on päädytty ensimmäiseen säkeistöön virrestä Freu dich sehr, o meine Seele.

Anonyymin runoilijan tekstiin kirjoitettu kantaatti on vuodelta 1726 tai 1728.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Miehet ei itke, vai itkeekö

Itkeminen herättää myötätuntoa ja auttamisen halua. Se on ihmisyyden jakamista. Kuvia itkevistä ja heitä lohduttavista nähdään luonnonmullistusten, sotien ja terrori-iskujen yhteydessä.

Lapset osaavat itkeä hyvin monenlaisissa yhteyksissä, mutta monilta aikuisilta, erittäinkin meiltä miehiltä, itkemisen kyky tuntuu kadonneen. Itkua ei kuitenkaan yleensä ottaen kannata estää tai hävetä, sillä itkeminen on normaalia ja hyödyllistä.

"Jos itkettää, kyyneleitä ei ole hyvä pidätellä loputtomiin, sillä itkun pidättäminen on kova stressi keholle ja mielelle. Jatkuvasta tunteiden patoamisesta voi olla seurauksena esimerkiksi lihasjännityksiä tai päänsärkyä", sanotaan tässä jutussa.

Lueskelin Ian Bostridgen kirjaa Schubertin talvinen matka. Laulun Gefrorne Tränen, Jäätyneet kyyneleet, kohdalla kerrotaan seuraavaa: "Winterreise sävellettiin aikana, jolloin ylenpalttiseen kyynelehtimiseen suhtauduttiin jo hiukan epäillen. Niin sanottu tunteiden aika, 1700-luvun puolivälistä vuosisadan loppupuolelle, oli tulvinut kyyneleitä. Sitä ennen vuolas itkeminen oli kuulunut esimerkiksi pietistiseen uskoon", sanoo Bostridge ja mainitsee esimerkkinä Bachin kantaatin Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen.

Kantaatti on Bachin varhaistuotantoa ja sen alkukuoro (ja siitä hic et nunc tehty suomennos) kuuluu seuraavasti:

Weinen, Klagen,
Sorgen, Zagen,
Angst und Not
sind der Christen Tränenbrot,
die das Zeichen Jesu tragen.


Itku, valitus,
suru, vavistus,
pelko ja hätä
ovat kristityn kyyneleinen leipä,
ne kantavat Jeesuksen merkkiä.
[suom. TL]

Samasta kuorosta Bach pienin muutoksin työsti Crucifixus -osan kirkkomusiikilliseen omaelämäkertaansa, h-molli-messuun.

Pietismin kyyneleistä ei ole kuin kukonkiekaisu Raamattuun, jonka kuuluisin itkevä mies lienee apostoli Pietari, yksi kristikunnan esi-itkijöistä. Pietari esiintyy yhdessä kauneimmista synnintunnustuksista:

Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katsahda puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli sinut kieltänyt, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa. Ja anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaissa iankaikkisesti.

Raamatun lyhin jae taitaa olla Joh. 11:35: "Jeesus itki." Ehkä tällä alleviivataan Jeesuksen inhimillisyyttä.

Pietarin ja Jeesuksen lisäksi kovin montaa itkevää miestä ei uudesta testamentista löydy. No, onhan tietenkin Paavali, joka Apostolien tekojen (luku 20) mukaan sanoi jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille, että "kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä", mutta Paavalista ei suinkaan aina tiedä, milloin hän astuu retoriikan puolelle.

Vanhassa testamentissa itkevät lähes kaikki vähänkään tärkeämmät miehet. Veljilleen itsensä ilmaissut Joosef "puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen" (1. Moos. 45:2). Abraham itkee, Jaakob ja hänen veljensä Esau itkee, Saul itkee, Job itkee ja Daavid, musiikkiterapeutti ja kuningas, vasta itkeekin.

Matteus-passiossa itkeminen mainitaan laskujeni mukaan neljä kertaa, kyyneleet viisi kertaa:

• Tränenflüssen - kyynelvirrat (numerossa 9)
• Zähren - kyyneleet (10)
• bewein - itke (35)
• weinete bitterlich - itki katkerasti (46)
• Zähren - kyyneleet, weint - itkee (47)
• Tränen - kyyneleet (61)
• beweine - itken (77)
• Tränen - kyyneleet (78)

Bachin libretisti Picanderin tunteellisesta pietismistä ei ole kauhean pitkä matka lestadiolaisuuteen, josta imin hengellisen äidinmaitoni. Lestadiolaisuus on toki maallistunut ja kylmennyt sitten 1900-luvun, mutta yhä lestadiolaisuudessa on kenties nähtävissä viitteitä itkemisestä ja vuolaasta tunteiden ilmaisusta. Ainakin vielä vuoden 1961 Siionin laulut -kokoelmassa (jota muuten molemmat isoisäni olivat laatimassa) on laulu (numero 13), jonka kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat tähän tapaan:

1. Käy kyynellähteeksi, o kova rinta,
katso kuin kallis on sun syntis hinta!
Tuomittu Jeesus on jo kuolemahan
ja pantu kuolun puuta kantamahan.

2. Mieluisest' menee Pääkallon paikkaan,
köysissä kädet on, seljässä taakka.
Ilmankos itkutta näkisit näitä:
syypään edestä syytön henkens' heittää.

Laulun tekijää ei kerrota, mutta arvelen tekstin (joka voisi olla suoraan Picanderilta) olevan jonkun 1600-luvun pietistin kynästä.

Topi Linjama