Näytetään tekstit, joissa on tunniste delphine galou. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste delphine galou. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Delphine Galou, Topi Lehtipuu & Matteus-passio

Delphine Galou, Topi Lehtipuu, Klara Ek - nyt on spesiaali passio tulossa Helsinkiin!

Yleensä en arvioi asioita katsojamäärien kautta, mutta kun ranskalainen kontra-altto Delphine Galou laulaa youtubessa vähän Bachia ja kerää 3,7 miljoonaa katsojakertaa, sanon mielelläni, että kyllä tubessa tiedetään. Voi olla, että minä vastaan noin puolesta miljoonasta katsojakerrasta, sillä fanitan lujasti laulajan ja Les Siècles -yhtyeen toimivaa yhteispeliä ja Galoun taivaallista tulkintaa, joka läpäisee ihmisen syvyyssuunnassa. Sielu niin paljas, että siitä loistaa Jumala itse.

Je vous admire, madame Galou.

Kun Galou laulaa Bachin Matteus-passion maahan sidotut altto-osuudet Johanneksen kirkossa kiirastorstaina 18.4.2019, aion istua nenäliinoineni kirkon keskivaiheilla.


Ja entäs kapellimestari-evankelista Topi Lehtipuu. Hän on laulanut passiota lukemattomia kertoja, muun muassa Simon Rattlen johtamassa dramatisoidussa Matteus-passioesityksessä 2013. Kapellimestarin ja evankelistan roolien yhdistäminen on kova homma, jonka on aiemmin tehnyt esimerkiksi Peter Schreier.

Evankelistan rooli on raskas, koska se viipyy niin paljon ylärekisterissä. Useinkin käydään korkealla b:llä, mutta vain kerran evankelista kiipeää yksiviivaiselle h:lle, tilanteessa, jossa Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmesti ja hän ging heraus, meni ulos.

Passion rakkaudentäyteisistä (eros: Ich will dir mein Herze schenken, & agape: Aus Liebe will mein Heiland sterben) sopraanoaarioista vastaa ruotsalaisdaami Klara Ek. Hänen kapasiteetistaan saa käsitystä, kun kuuntelee Pergolesin Stabat materia, jota hän laulaa yhdessä kontratenori Andreas Schollin kanssa.

Jeesuksen roolin laulaa Juha Kotilainen, joka ei hänkään ole ensimmäistä kertaa passiota tekemässä. Muutama vuosi sitten Kotilainen lauloi Jeesuksen roolin Helsingin tuomiokirkossa, kuten tästä Cantores Minores -kuoron odotuksentäyteisestä trailerista käy ilmi.

Sitä joskus mietin, että Jeesus ei ole ihan simppeli rooli. Johanneksen evankeliumin Jeesus on välillä ärsyttävänkin tietoinen siitä, mitä tulee tapahtumaan; hän katsoo itseään yläpuolelta. Matteuksen Jeesus on enemmän ihmisenkaltainen; hänessä on enemmän lihaa ja verta. Matteus-passion Jeesus ei mielestäni saa olla liian itsevarma, mahtipontinen tai melodramaattinen.

Luulen, ettei edes kokeneen laulajan ole aivan helppoa esittää ihmistä ja Jumalaa.

Tenoriaariat hoitelee portugalilainen Fernando Guimarães. Häneltä löytyy maistiaiseksi kauniisti kaartuva tulkinta Johannes-passion niin sanotusta sateenkaariaariasta Erwäge, wie sein blutgefärbter Rücken. Kuulostaa hyvältä tenorivalinnalta.

Bassoaariat laulaa baritoni Aarne Pelkonen, jonka ura on ollut hyvässä nosteessa viime vuosina. Laitetaanpa Pelkoselta malliksi liediä. Basso on sikäli merkittävä, että hän saa laulettavakseen passion viimeisen aarian Mache dich, mein Herze, rein. Siinä on ylipapillista ylevyyttä. Vaativa on myös aaria Komm, süßes Kreuz, jossa on Bachille(kin) harvinaislaatuisen syvää kontemplaatiota.

Orkesterina on Suomalainen barokkiorkesteri, kuoroina Suomen laulu - joka tekee passiota 92. kertaa - CandoMini, Helsingin konservatorion nuoret laulajat sekä Kannelkellot.

***

Mikä teos Matteus-passio oikein on? Länsimaisen taidemusiikin korkeimpia huippuja, ooppera ilman näyttämöä, musiikkisaarna ja Bachin laajin teos. Olen kirjoittanut passiosta tähän blogiin ja vähän muuallekin, ja kokoan alle muutaman linkin ja huomion.

Pari vuotta sitten kirjoitin Kotimaahan esseen, jossa väitin, että Bachin terveessä ihmiskuvassa hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa kuin fuugan teemat. Yhä olen sitä mieltä, että passion suurin voima on sen rehellisessä, ketään kosiskelemattomassa ihmiskuvassa.

Alkukuorossa erityisen kiinnostavaa on sen kaksinapaisuus: kuorosatsi etenee e-mollissa, mutta sen ylle nousee koraali G-duurissa. Lukuisista musiikinretorisista keinoista tartuin syksyllä taukoon, affekteista puolestaan suruun, joka ilmenee passiossakin kyynelvirtoina. Ensimmäisen osan loppupuolen kuorokohtauksessa Bach virittää harmonisen jännitteen äärimmilleen.

Matteus-passion koraaleista tärkein on O Haupt voll Blut und Wunden, joka kuullaan viisi kertaa. Bach piti tästä sävelmästä ja käytti sitä muun muassa upeassa kantaatissa Komm, du süße Todesstunde BWV 161. Kolmesti kuullaan Johann Crügerin sävelmä Herzliebster Jesu.

Passion loppu ei ole valoisa. Yleensä molliterssi siivotaan duuriin loppusoinnussa, mutta Matteus-passion loppukuoro päättyy mollisointuun, jota kirpeyttää 7_8 pidätys tai appogiatura. Mollisointu on ihmisen aluetta, duurisointu viittaa Jumalaan. Loppukuorossa jäädään ihmisen alueelle, sillä ylösnousemusta ei vielä ole.

Topi Linjama
Matteus-passio Helsingin Johanneksen kirkossa to 18.4.2019 klo 19

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Erbarme dich, mein Gott

Musiikin kuulijalla aivot aktivoituvat laajalta alueelta. Pintakerrokset kommunikoivat pikkuaivojen ja muiden syvempien kerrosten kanssa, kertoo Liisa Ukkola-Vuoti mainiossa yleistajuisessa kirjassaan Musikaaliset geenit. Musiikin tekeminen treenaa erityisesti pikkuaivoja, jotka ovat muusikoilla kuin bodarin hauis.

Musiikki on kieli, joka kykenee puhuttelemaan meitä esikielellisellä tasolla; se on kieli, jota ymmärrämme ennen kuin opimme ymmärtämään sanoja. Esikielellinen taso liittyy aikaan, jolloin syntyvät sellaiset ihmisenä olemisen peruskokemukset kuin millaista on tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja hylätyksi. Näitä juttuja musiikilla siis päästään roplailemaan.

Evankeliumissa Pietari kieltää kolme kertaa Jeesuksen. Sitten kukko kiekuu ja Pietari "itkee katkerasti". Tämän episodin perään Bach kirjoittaa Matteus-passioon maailmanhistorian hienoimman katumusaarian.

Alleviivaan sitä seikkaa, ettei aarian katuva "minä" ole Pietari (jonka roolin passiossa laulaa basso); Pietari ei pyydä Jumalalta armahdusta.

Katuva minä on maan ja taivaan väliin jäävä altto, minä: minä hylkäsin Totuuden ja Elämän, minä kielsin tuntemasta Vapahtajaa, minä halusin pysytellä mukavuusalueella, minä puolustin vallassaolevia sorrettujen sijaan, minä en käynyt katsomassa kärsivää ihmistä vankilassa enkä ottanut koditonta luokseni. Erbarme dich, mein Gott!

Takavuosina minulta toisinaan kysyttiin, että "oletko sinä Topi uskomassa", johon vastailin milloin mitenkin. Parhaiten taisi toimia aika avoin vastaus "kyllä minä toivoni Kristukseen laitan". Nykyisin lähtisin purkamaan kysyjän kanssa termistöä: mitä tarkoittaa "olla uskomassa", mitä tarkoitetaan uskomisella tai Jumalalla? Aika nopeasti tulevat vastaan sanojen rajat.

Uskon kova ydin on alueella, jolle eivät yllä sellaiset sanat ja rakenteet, joista vaikkapa tämä virke on rakennettu. Sille tontille Bach menee niin että heilahtaa.

Kun kuuntelen Bachia, uskon ristillä minun vuokseni kuolleeseen Kristukseen. Schaue hier, pyytää altto, ja minä pyydän samaa. Wahrlich, dieser ist Gottes Sohn gewesen, laulavat roomalaiset sotilaat, ja olen samaa mieltä: totisesti tämä oli Jumalan Poika. Kuten säveltäjä György Kurtág sanoi: "Kun ajattelen Bachia, en voi olla ateisti."

Kun alan käydä teologista keskustelua, käy (liian) usein niin, että jumalat ja jeesukset paimennetaan pieniin karsinoihin, he latistuvat, kangistuvat kuviksi, typistyvät ihmistä pienemmäksi. Eihän sellaisiin voi Herra paratkoon toivoaan laittaa!

Mutta annapa olla, kun jumalainen kontra-altto Delphine Galou laulaa katumuksesta särkynein fraasein. Mikä vakavuus, mikä äänenpuhtaus! Mitkä silmät, mikä nenä! Fanitan täysillä.


Aaria puhuttelee ensi sijassa esikielellistä aluetta, jolle sanat ovat toisarvoisia. Laitan ne silti tähän.
Erbarme dich, mein Gott,
um meiner Zähren willen!
Schaue hier, Herz und Auge weint vor dir,
weint vor dir bitterlich.
Erbarme dich!

Jumalani, armahda minua 
kyyneleitteni tähden,
katso tänne, sydämeni ja silmäni
itkevät edessäsi katkerasti.
Jumalani, armahda minua.
[suom. Erkki Pullinen]
Topi Linjama

Kuinka ottaa Bachin kantaatit haltuun?

Bach sävelsi arviolta 300 kantaattia, joista kolmannes on kadonnut. Valtaosa kantaateista on kirkkokantaatteja eli teoksia, jotka esitettiin...