Actus tragicus: Ihmisen on kuoltava, mutta kuolema on vain uni sille, joka uskoo

Pidän useista Bachin nuoruuden kantaateista: niissä on rohkeutta, itseluottamusta ja kokeilunhalua. Ei merkkiäkään kiireestä tai rutiiniratkaisuista, joita voi nähdä joissakin Leipzigin kantaateissa.

Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit BWV 106 on yksi varhaisimmista (1707/08) ja omaperäisimmistä Bachin kantaateista. Hautajaiskantaatin lisänimi Actus tragicus (onko se "traaginen toimi" tai jotain) ei välttämättä ole Bachin itsensä antama.

Esittäjistö on simppeli: kaksi viola da gambaa, kaksi alttonokkahuilua, basso continuo ja neliääninen kuoro, josta sitten tarvittaessa poimitaan myös solistit. Teos alkaa hitaalla soitinjohdannolla, minkä jälkeen kuoro julistaa reippaasti, että Jumalan aika on paras aika.

In ihm ... weben, laulaa kuoro, ja Bach säveltää sanalle pitkän, liikkuvan melisman. Sanaa solange venytetään ja verbiin sterben suhtaudutaan asiaankuuluvalla hartaudella.

Seuraavassa osassa (2.b) tenori pyytää oppia kuolevaisuudessa. Ars morendi, kuolemisen taito, muodosti katolisessa kirkossa kokonaisen kirjallisen genren. Psalminkirjoittaja tietää, että oman kuolevaisuuden tunnistaminen lisää ymmärrystä. Se auttaa fokusoimaan, kuten elämäntaito-opas saattaisi sanoa. Ymmärrys on Es-duurissa.

Ilman tauoitta saapuu basso (2.c) kertomaan, että toimita talos, sinun pitää kuoleman! Dramaattinen, rohkea käänne! Nokkahuilut pomppivat levottomina: mitähän tästä oikein seuraa? Sanalle sterben Bach kirjoittaa niin sanotun chiasmus-kuvion eli musiikillisen ristinmerkin. Sanalla lebendig on eloisa melisma, mutta fraasi suuntautuu vääjäämättä alas kohti hautaa.

Myös seuraavaan osaan (2.d) siirrytään ilman taukoa. Der alte Bund, vanha liitto, on tämä: ihmisen tulee kuolla. Bach kirjoittaa aiheesta vanhanaikaisen fuugan. Tästä teemasta Bach näyttää muokanneen ensimmäiseen Das Wohltemperierte Klavier -kokoelmaan fuugan g-mollissa. Tässä upeassa taltioinnissa fuga pathetica alkaa kohdasta 2'10. Sopraano on kuin enkeli taivaalla, joka kutsuu Jeesusta ja uutta liittoa paikalle. Jouset soittavat teemaa virrestä Ich hab mein Sach Gott heimgestellt (olen jättänyt asiani Jumalalle).

Osa loppuu täysin poikkeuksellisesti: kuoro ja kaikki soittajat vaikenevat, vain sopraano jatkaa loppuun - eikä edes päädy toonikasoinnun pohjasävelelle vaan terssille.

Altto laulaa Bachin kantaateissa usein ihmisen osaa. Tässä surullisessa osassa (3.a) hän antaa henkensä Herran käsiin, mutta basso, vox Christi, lupaa, että tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa. Sanojen vakuudeksi altot laulavat hitaissa aika-arvoissa Lutherin koraalia: "Mit Fried und Freud ich fahr dahin ... Der Tod ist mein Schlaf worden", poistun rauhassa ja iloiten... kuolemasta on tullut uneni. Ollaan c-mollissa, unen sävellajissa, ja sana Schlaf lauletaan hyvin hiljaa.

Viimeisessä osassa soi säkeistö Adam Reusnerin koraalista. Sanalle "aamen" Bach kirjoittaa nopean kaksoisfuugan. Teos loppuu eleettömästi kahden nokkahuilun mordenttiin - tällaista itsevarmuutta edes Bach ei kovin usein osoita! Bach-tutkija Alfred Dürrin sanoin: tässä meillä nerokas teos, "jonka tasoa edes suuret mestarit harvoin tavoittavat".

Alla on kantaatin sanat ja lopussa linkki Netherlands Bach Societyn esitykseen, jossa laulavat muiden muassa sopraano Dorothee Mields ja kontratenori Alex Potter. Tulkinta alkaa lähestyä tasoa, minkä tämänilmaisissa voi ylipäänsä saavuttaa.

1. Sonatina

2.a Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit. ”In ihm leben, weben und sind wir”, solange er will. In ihm sterben wir zur rechter Zeit, wenn er will.

2.a Jumalan aika on paras aika. ”Hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme”, (Apt 17:28) niin kauan kuin hän tahtoo. Hänessä me kuolemme oikealla hetkellä, kun hän tahtoo.

2.b Ach, Herr, ”lehre uns bedenken, daß wir sterben müssen, auf daß wir klug werden.”

2.b Ah, Herra, ”Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.” (Ps 90:12)

2.c ”Bestelle dein Haus; denn du wirst sterben und nicht lebendig bleiben! Bestelle dein Haus!”

2.c ”Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän.” (Jes 38:1)

2.d ”Es ist der alte Bund: ’Mensch, du mußt sterben!’” ”Ja, komm, Herr Jesu!”

2.d ”Se on vanha liitto: ’sinun pitää kuoleman.'” (Sir 14:18) ”Niin tule, Herra Jeesus!” (Ilm 22:20)

3.a ”In deine Hände befehl ich meinen Geist; du hast mich erlöset, Herr, du getreuer Gott.”

3.a ”Sinun käsiis annan minä henkeni, sinä olet minun lunastanut, Herra, sinä totinen Jumala.” (Ps 31:5)

3.b ”Heute wirst du mit mir im Paradies sein.” Mit Fried und Freud ich fahr dahin in Gottes Willen, getrost ist mir mein Herz und Sinn, sanft und stille, wie Gott mir verheißen hat: Der Tod ist mein Schlaf worden.

3.b ”Tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk 23:43) Rauhalla ja ilolla seuraan Jumalan tahtoa, luottavaisia ovat sydämeni ja sieluni, keveitä ja hiljaisia. Niin on Jumala minulle luvannut: kuolemasta on tullut uni. (Martti Luther: ”Mit Fried und Freud”, 1. säkeistö)

4. Choral: Glorie, Lob, Ehr und Herrlichkeit sei dir, Gott Vater und Sohn bereit, dem Heilgen Geist mit Namen! Die göttlich Kraft macht uns sieghaft durch Jesum Christum, amen.

4. Koraali: Loisto, ylistys, kunnia ja loisto olet sinä, Isä ja Poikasi valmistaneet Pyhän Hengen nimessä! Kuninkaallinen voima tekee meistä voitokkaita Jeesuksen Kristuksen kautta, aamen.

Topi Linjama

"murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle"

Olin aamupäivän laittamassa puutarhapalstaa talviteloille. Korvamatona pyörivän Bachin kantaatin BWV 39 Brich dem Hungrigen dein Brot alkukuoron keskeytti tuon tuosta etelään lentävien valkoposkihanhien parvet. Suurimman parven - arviolta 700-800 lintua - rupatteleva kälkätys kuului hienosti stereolähetyksenä taivaalta.

Kantaatin alkukuoron teksti on Jesajan kirjasta (Jes. 58:7-8).

Brich dem Hungrigen dein Brot und die, so im Elend sind, führe ins Haus! So du einen nacket siehest, so kleide ihn und entzeuch dich nicht von deinem Fleisch. 
Alsdenn wird dein Licht herfür brechen wie die Morgenröte, und deine Besserung wird schnell wachsen, und deine Gerechtigkeit wird für dir hergehen, und die Herrlichkeit des Herrn wird dich zu sich nehmen.

[M]urrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.

Miksi kantaatin alkukuoro tarttui korvaan - luulen sen liittyvän sanan ja musiikin yhteisvaikutukseen. Kuoron huokaukset, laskevat kromaattiset sävelkulut, riipaisevat pidätykset ja vähennetyt soinnut vetoavat kuulijaan: auta nälkäistä ja koditonta, ole hänelle lähimmäinen, sillä hän on itsesi kaltainen ja sinä voisit olla hänen asemassaan. Älä välttele apua tarvitsevaa ystävää tai sukulaista. Muista Indonesian tsunamin uhreja ja Jemenin lapsia.

Sitten kuoro, kuten tekstikin, kääntyy valoisampiin sävyihin. Valo tulee Herralta ja Bach säveltää taitteen kurinalaiseksi fuugaksi, "sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen [vaan rauhan] Jumala", kuten apostoli Paavali epäilemättä tässä kohden sanoisi (1. Kor. 14:33).

Kantaatti, jota on kutsuttu myös "pakolaiskantaatiksi", on tutusti seitsenosainen: kuoro-osat alussa ja lopussa (koraali), niiden "sisäpuolella" resitatiivit, sitten aariat ja kantaatin keskuksena uuden testamentin tekstin laulava bassosoolo. "Wohlzutun und mitzuteilen vergesset nicht; denn solche Opfer gefallen Gott wohl." "Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen", sanoo heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hepr. 13:16)

Sen verran olen vieraantunut kirkkovuodesta, että ihan mielissäni tätä nyt kuuntelen, vaikka oikeastaanhan BWV 39 - kuten myös kantaatit Die Elenden sollen essen, BWV 75, joka on ensimmäisen Leipzigin vuosikerran kantaatti, ja O Ewigkeit, du Donnerwort, BWV 20, toista vuosikertaa - kuuluu ensimmäiseen kolminaisuuden jälkeiseen sunnuntaihin ja näin ollen aloittaa luterilaisen kirkkovuoden jälkimmäisen puoliskon.

Loppukoraalin melodian on säveltänyt ranskalainen kalvinisti Louis Bourgeois ja se löytyy virsikirjasta numerolla 348.

Mutta nyt täytyy käydä palstalta nostamieni puna-, kelta- ja raitajuurikkaiden kimppuun. Ajattelin keittää ne ja tarjota niitä päivälliseksi sienikastikkeen kanssa.

Topi Linjama