Otetaan avuksi ja pohjaksi valmis analyysi youtubesta:
Fuugan teema esitellään aluksi (tahdit 1-2) alttoäänessä muodossa, jota kutsun nimellä dux (lat. johtaja). Tahdeissa 3-4 teema esitellään sopraanossa comes-muodossa (lat. seuraaja, hieman erilaiset intervallisuhteet duxiin nähden) ja altossa kuullaan aihe, jonka nimeän ensimmäiseksi vasta-aiheeksi eli kontrasubjektiksi (CS1).
Tahdista 5 alkaa siirtymä, jossa sopraanossa kuullaan fuugan alussa esitelty motiivi (ti-ti ta ta ta), jonka nimeän motiiviksi yksi (M1). Alton sävelkulku on johdettu CS1:n alusta (-ka-ti-ka-ti-ka-ti-ka) kääntämällä se eli tekemällä siitä inversio. Kutsun tätä motiiviksi kaksi (M2).
Tahdeissa 7-8 dux esitellään bassossa, CS1 on sopraanossa ja altossa esitellään kontrasubjekti kaksi (CS2), jonka alkupuoli on johdettu CS1:n toisesta neljänneksestä (-ta ta ta) - kutsun sitä motiiviksi kolme (M3) - ja loppuna kuullaan muunnelma M1:stä.
Sitten siirrytään kohti duurisävellajia. Tahtien 9-10 basson kuudestoistaosakuvioiden pohjana on M2, sopraano ja altto keskustelevat M1-aiheilla.
Tahdeissa 11-12 kuullaan rinnakkaisessa duurisävellajissa (Es-duuri) dux sopraanossa, CS1 bassossa ja CS 2 altossa. Parin tahdin siirtymän - jossa sopraano on tahtien 9-10 bassokuvion inversio - jälkeen ollaan g-mollissa, ja nyt comes on altossa, CS1 sopraanossa ja CS2 bassossa.
Tahdista 17 lähdetään siirtymään kohti pääsävellajia. Siirtymä muistuttaa tahtien 5-6 siirtymää, mutta nyt ääniä on kolme.
Tahdissa 20 palataan c-molliin. Sopraanossa kuullaan dux, altossa CS1 ja bassossa CS2. Vielä ei fuugaa kuitenkaan lopeteta, vaan tahdeissa 22-25 kuullaan tahteja 9-10 muistuttava siirymäjakso, mutta sopraanossa ja altossa kuullaan loppua enteilevä 16-osakuvio, jonka voi tulkita olevan M1-johdannainen.
Tahdeissa 26-28 dux on bassossa ja teeman alku on siirretty tahdin kolmannelle neljännekselle. CS1 vaeltaa sopraanosta alttoon ja tahdista 27 sopraanossa tulee CS2. Sitten lyhyt kenraalipaussi, puolen tahdin lopuke ja jykevä c-urkupiste, jonka päällä dux vielä soi sopraanoäänessä. Teeman viimeisellä esiintymiskerralla tekstuuri on homofonista ja leviää paikoin kuusiääniseksi. Kuulijalle vakuutetaan, että fuugan pääväittämä - dux - on pysyväinen ja tosi.
Tehdään vielä yhteenveto tästä kolmiäänisestä fuugasta.
Tällainen tykitys. Mitä opin? Opin, että vaikka olen soittanut tätä fuugaa teini-iästä, en ole hahmottanut, kuinka täysin Bach johtaa fuugan musiikillisen materiaalin kahdesta aiheesta, teemasta ja sen vasta-aiheesta.
Topi Linjama
