Taas yksi vahvan muistijäljen jättänyt Bach-ilta!
Su 20.2. oli Joensuun Rantakylän kirkossa - tuossa Joensuun kirkollisessa Bach-keskuksessa - tilaisuus, jossa puhuttiin Bachista ja soitettiin Bachia. Mukana oli puhetaidon opettaja Juhana Torkki, sellisti Ville Kivivuori ja minä. Tässä postauksessa muutamia huomioita ja tunnelmia illasta, joka löytyy ainakin hetken aikaa tallenteena täältä.
Barokin aikaan musiikki hahmotettiin puheena, Sprache, ja puheena, Rede.
Puhe, Sprache, muodostuu äänteistä, tavuista, sanoista ja lauseista. Puhe, Rede, on johonkin tilanteeseen suunniteltu tai improvisoitu suullinen esitys ja sen tavoitteena on vaikuttaa kuulijaan. Puheen, Rede, tavoitteena on esimerkiksi kohottaa tunnelmaa (juhlapuhe), saada kuulija muuttamaan käsityksiään (poliittinen puhe) tai vaikkapa nukahtamaan (saarna).
Näistä muodostuu barokkimusiikkikin. Tunnelmaa kohottava puhe on esimerkiksi Jouluoratorion alkukuoro, kuulijan (tai itsensä Jumalan) käsityksiä muuttava puhe Matteus-passion aaria Erbarme dich ja selvä nukuttamistavoite on saman passion aarialla Komm, süßes Kreuz. Rantakylässä puhuttiin eilen sekä Sprachesta että Redestä.
Juhana kertoi, kuinka retoriikka ja musiikki päätyivät kietoutumaan toisiinsa renessanssin aikana. Hän kertoi, että meillä ei olisi tällaista Bachia ilman Aristotelestä tai Konstantinopolin vuoden 1453 valloitusta ja että musiikilla tunteisiin vaikuttaminen oli 1500-luvulla radikaali ajatus.
Sitten Juhana soitti Bachin Preludin ja fuugan c-mollissa BWV 546. Hän sijoitti teoksen surun ja ehkä tarkemmin kuoleman surun alueelle. Hän hahmotti preludissa kolme retorista elettä: alun soinnut ovat epätoivon huudahduksia, exclamatio, sitten tulee laskeva huokauskuvio, suspiratio, ja sitten neuvottomuutta ilmentävä triolikuvio.
Jatkoimme Juhanan kanssa juttua konsertin jälkeen. Hän kiinnitti huomiota nousevaan ja laskevaan kvintin mittaiseen askelkulkuun, joka f-molli-kohdassa ei jaksa enää kiivetä korkeaan c:hen, vaan murtuu kesken matkan. Kyllä, tässä todella puhutaan surusta.
Kerroin WTK I vihkon C-duuri-preludista BWV 846, josta tein blogimerkinnän takavuosina. Sellaisen yleistyksen ehkä tekisin, että preludi herättää tunnetilan ja fuuga vetoaa järkeen, logokseen. Juhana vertasi fuugaa amerikkalaisen pölynimurikauppiaan puheeseen: tällä on vain yksi teesi, jota hän eri keinoin tyrkyttää ostajalle. Jos imurikauppias puhuisi yhtä kaunopuheisesti kuin Bach, ostaisin joka päivä uuden imurin, Juhana totesi.
Lopuksi Ville esitti Bachin C-duuri-sarjan soolosellolle BWV 1009. Joskus tuntuu käyvän niin, että konsertin vireystilan ja muiden satunnaistekijöiden ansiosta esitys nousee vielä korkeammalle kuin se yleensä nousisi. Minusta eilen kävi näin. Yhtä elävästi ja lämpimästi puhuvaa Bachia en ole ihan hetkeen kuullut.
Alla sarjan esittää 16-vuotias sellisti-ihme Reinier Wink.
Topi Linjama
