Goldberg-muunnelmat

Terveisiä Leipzigin Bachfesteiltä ja Gewandhausin 1900-paikkaisesta suuresta salista, missä András Schiff esitti Bachin Goldberg-muunnelmat täydelle salille. Hyvin kuuluivat korukuviot takimmaiseenkin penkkiin, mutta pianistin ilmeet - joita tällä sympaattisenoloisella aatelisella on kutakuinkin kaksi: silmät auki ja silmät kiinni - erottaakseen olisi tarvinnut teatterikiikarin.

Kenelle teos ei ole tuttu - ja vaikka olisikin - voi laittaa sen tuosta pyörimään. Pidän Schiffin elegantista tyylistä, joka välittyy myös tästä hieman vanhemmasta esityksestä.

Bach sävelsi aarian ja kolmekymmentä muunnelmaa 1740-luvun alussa. Noihin aikoihin Bach oli innostunut italialaisesta musiikista ja muunnelmissa on kuultu muun muassa kaikuja Domenico Scarlattin vasta ilmestyneistä virtuoosisista sonaateista, joita sivusimme eräässä aiemmassa merkinnässä.

On myös arveltu, että tämä reilun tunnin paketti olisi musiikillinen vastine musikologi J.A. Scheiben kirjoitukseen vuodelta 1737, jossa tämä analysoi, mikä Bachin musiikkia vaivaa: sen suurimmat ongelmat ovat luonnottomuus, teennäisyys ja tyylillinen sekavuus. Yhtynemme näihin arvioihin!

Goldberg-muunnelmissa Bach liikkuu suvereenisti sekä muodinmukaisten että muodista jääneiden tyylien ja muotojen maailmoissa. Hän leipoo teoksen avaavasta Sarabandesta kaksisormioiselle cembalolle fugettaa, ranskalaista alkusoittoa, hitaita aarioita, erilaista barokkitanssia ja virtuoosikappaletta, ja sijoittelee ne symmetrisesti kaanoneiden ympärille.

Muunnelmien pysyvä elementti ei ole melodia, vaan alun aarian basso- tai sointukulku. En ala käymään niitä yksitellen läpi, vaikka mieli tekisi, vaan hyppään suoraan viimeiseen muunnelmaan, jonka Glenn Gould soittaa seuraavaan tapaan.

Muunnelman pitäisi symmetriasyistä olla kaanon, mutta se onkin quodlibet, kappale, jossa yhdistetään tunnettuja kappaleita toisiinsa kontrapunktisesti. Bach naittaa yhteen kaksi renkutusta, joista toisessa sanotaan nähdäkseni jotakuinkin niin, että "yrtit ja juurikkaat ajavat minut tiehensä, mutta jos äiti tekisi liharuokaa, viipyisin pidempään" [miten mieli toimiikaan: vaikka on myöhäinen ilta ja olen periaatteessa kasvissyöjä, alkoi juuri tehdä mieli sellaista lihakeittoa, jota äiti teki].

Goldberg-muunnelmista löytyy monia upeita levytyksiä - edellisten lisäksi vaikkapa Evgeni Koroliov, Grigori Sokolov, Rosalyn Tureck ja Murray Perahia - kiinnostavia sovituksia - kuten Jean Guilloun sovitus uruille tai Jószef Eötvösin sovitus kitaralle - sekä uudelleentulkintoja - vaikkapa Jaques Loussierin versio jazztriolle tai Uri Cainen varsin mielenkiintoinen pläjäys isommalle pumpulle.

Teoksen yhteydessä on tapana kertoa se iltasatu, että muunnelmat ovat saaneet nimensä cembalisti Johann Gottlieb Goldbergin mukaan, joka mahdollisesti oli teoksen ensimmäinen esittäjä ja joka Bach-biografi Nikolaus Forkelin mukaan soitti teosta unilääkkeeksi unettomuudesta kärsivälle esimiehelleen kreivi Keyserlingille.

Topi Linjama

Das Wohltemperierte Klavier

"Olkoon Das Wohltemperierte Klavier jokapäiväinen leipäsi. Silloin tulet varmasti taitavaksi muusikoksi", sanoi Robert Schumann.

Bachin kahdesta 24 preludin ja fuugan kokoelmista ensimmäinen valmistui 1722, jälkimmäinen parikymmentä vuotta myöhemmin. Kohdistetaan katse ensimmäiseen vihkoon, jonka avauspreludia kuuntelimme edellisessä merkinnässä, ja tarkastellaan lyhyesti kokoelman kahta viisiäänistä fuugaa. I vihkon 24:stä fuugasta kolmiäänisiä on 11 ja neliäänisiä 10, e-molli-fuuga on kaksiääninen, cis-molli ja b-molli viisiäänisiä.

Massiivisessa cis-molli-fuugassa on kolme teemaa (=kolmoisfuuga). Ensimmäinen kolmen tahdin mittainen, pitkissä aika-arvoissa liikkuva teema esitellään alussa. Toinen, kahdeksasosanuottiteema, ajetaan sisään tahdissa 36 ja kolmas (neljäsosanuoteissa) tahdissa 49. Viimeiset 65 tahtia kolme teemaa soi pääasiassa yhtä aikaa. Fuugan retorisesti painavin kohta on nähdäkseni tahdissa 73 (ja hyvin lähellä kultaista leikkausta), jossa ensimmäinen teema alkaa bassosta.

Fuugan ensimmäisen teeman intervallit ovat täsmälleen samat, joilla kuoro huutaa Matteus-passiossa Jeesusta ristille turba-kuorossa "Laß ihn kreuzigen". Jotkut yhdistävät tämän teeman adventtikoraaliin Nun komm der Heiden Heiland, mutta omassa päässäni tämä teema yhdistyy säveltäjän myöhemmällä iällä käyttämään BACH-motiiviin sekä Bachin luterilaiseen teologiaan. Palataan tähän joku toinen kerta.

B-molli-fuuga on kovin toisenlainen. Sen teema - jälleen kolme tahtia pitkä - liikkuu yli oktaavin alueella. Tästä fuugasta tulee sellainen olo, että säveltäjä ei ole tehnyt kompromisseja äänenkuljetuksen lainalaisuuksien kanssa. Joitakin harmonisia juttuja täytyy vähän kelata, jotta korva hyväksyy ne.

Fuugan lopussa tahdeissa 67-72 on Das Wohltemperierte Klavierien komein ahtokulku: teema prässätään puolinuottien etäisyydellä viisi kertaa peräjälkeen (ykkössopraanosta alas bassoon). Jos saa arvata, niin järjestys on mennyt näin: Bachilla on ollut ensin mielessä kontrapunktinen erikoisuus (ahtokulku), jonka jälkeen hän on muotoillut teeman, jonka kanssa tällainen. Ihan millä teemalla tahansa tällainen ei onnistu.

Das Wohltemperierte Klavier on juuri nyt erityisen ajankohtainen, sillä viime vuoden Maj Lind -pianokilpailussakin soittanut Väinö Jalkanen soittaa ensimmäistä vihkoa alkuvuodesta eri puolilla Suomea, muun muassa Joensuun konservatoriolla ti 16.1. klo 19. Kaikin puolin kunnioitettava projekti!

Näin hyvin artikuloitua oli Schumannin kuvaama jokapäiväinen leipä, kun sitä mursi András Schiff BBC:n Proms-festivaalilla loppukesällä 2017:

Topi Linjama