Olin keväisessä Thüringenissä ja Saksissa oppaana Bach-reissulla, jonka järjesti Kalajoen kristillinen opisto. Tässä postauksessa kerron reissun päävaiheet omasta näkövinkkelistäni.
 |
| Leipzigin Tuomaskirkko. |
Vaikeuksia menomatkalla
Aloimme suunnitella reissua hyvissä ajoin, mutta silti aikataulua jouduttiin loppusyksystä 2023 muuttamaan. Leipzigin kirjamessut sattuivat juuri palmusunnuntain viikonlopulle ja päätimme siirtää retken piinaviikolle.
Muu seurue, 22 henkeä, lensi Berliiniin maanantaina, mutta halusin ekologisista ja periaatteellisista syistä matkustaa maita pitkin. Ensin menin junalla Joensuusta Helsinkiin, missä olin yötä. Sieltä nousin laivaan sunnuntaiaamuna ja Tallinnasta matka jatkui Ecolinesin bussilla. Vilnaan asti kaikki sujui hyvin, mutta siellä sössin käsittämättömällä tavalla ja päästin bussin lähtemään Berliiniin ilman minua. Jäin iltaöiseen Vilnaan mukanani vain passi, kännykkä ja pankkikortti.
 |
| Bussi Tallinnan bussiasemalla. |
Jouduin yöpymään Vilnassa. Jatkoin matkaa aamulla Flixbus-yhtiön autolla. Ostin lipun Berliiniin, mutta matkassa oli epäonnea: juutuimme Liettuan ja Puolan rajalle yli tunniksi, minkä jälkeen poliisi vielä pysäytti bussin. Ehkä kuljettaja yritti kuroa aikataulua umpeen ajamalla ylinopeutta. En ehtinyt Varsovasta lähtevään bussiin. Ecolinesin kanssa sovin, että haen matkatavarat perjantaina.
Jatkoin matkaa junalla, mutta taas kohtalo puuttui peliin: Poznanissa oli onnettomuus, minkä vuoksi jouduimme siirtymään yhden asemanvälin busseilla. Ystävällinen puolalaispariskunta antoi minulle villapaidan, kun palelin ilman takkia. Juna myöhästyi kolme ja puoli tuntia ja olin Berliinissä vasta puoli kahden jälkeen aamuyöllä.
Viiden jälkeen aamulla lähdin IC:llä Eisenachiin ja tavoitin muun seurueen hotelliaamiaiselta.
Bachin synnyinkaupunki
Ensimmäisenä kohteena oli Bachhaus, museo, joka on rakennettu Bachin syntymäkotina pidetyn rakennuksen yhteyteen. Nykyisin tiedetään, ettei Bach syntynyt juuri tuossa talossa, mutta ei se mitään, talo on silti samantyyppinen kuin Bachin synnyinkoti.
 |
| Eisenachin Bachhausin vanha osa. |
 |
| Silbermannin rakentama spinetti. |
Puolilta päivin lähdimme bussilla kohti Leipzigia. Puolimatkassa pysähdyimme Weimariin syömään. Bach oli muusikkona Weimarin hovissa vuosina 1708-17. Weimarin linna on yhä olemassa, mutta linnankirkko taivaaseen kipuavine parvineen tuhoutui tulipalossa vuonna 1774.
Ennen Leipzigia pistäydyimme vielä Lützenissä. Tasaisten peltojen keskellä seisoo kappeli ja muistomerkki, joka on rakennettu Kustaa II Adolfin muistolle. Paikka oli kiinni, mutta ilmeisesti lähiaikoina sinne on aukeamassa isompi museo.
Museoita ja musiikkia Leipzigissa
Tiistai-iltana osa porukastamme kävi kuuntelemassa oppilaskonserttia Leipzigin Peterskirchessä. Ohjelma oli pitkä ja tasokas. Erityisesti mieleen painui James MacMillanin orkesteriteos Larghetto.
Koska matkatavarani olivat Berliinissä, ostin muutaman vaatekappaleen ja hygieniatarvikkeita. Takkia sain lainaan matkanjohtaja Nikolta.
Keskiviikkona käppäilimme soitinmuseolle. Matkalla pysähdyttiin paikalle, jossa oli kirkko vuoteen 60-luvulle saakka. 1200-luvulta peräisin ollut Paulinerkirche selviytyi toisen maailmansodan pommituksista, mutta ei enää DDR:n ajasta. Kirkko räjäytettiin parkkipaikan ja sosialistisen edistyksen tieltä toukokuussa 1968.
Soitinmuseossa saimme oppaaksi kitaransoittoa opiskelevan Jakobin. Hän esitteli meille museon laajaa kokoelmaa, jossa oli soittimia renessanssin ajalta aina 1900-luvun alkuun. Museossa on myös Heinrich Schützistä, jonka kasvot ovat nähneet 30-vuotisen sodan kurjuuden.
 |
| Surusilmäinen Heinrich Schütz. Edessä oikealla sinkkejä. |
Museolta palatessa pistäydyimme Nikolainkirkossa. Siellä oli meneillään Tuomaskuoron ja Leipzigin Gewandhausin Johannes-passion harjoitukset.
Iltapäivälle olimme tilanneet urkuesittelyn Tuomaskirkkoon. Tuomaskirkon urkuri Johannes Lang, jonka soittoa voi kuulla vaikkapa täältä, esitteli meille ensin kirkon sivuparven barokkityyliset urut. Urkujen dispositio on otettu Eisenachin Georgenkirchen uruista, jossa kirkossa muuten palveli peräti neljä Bach-nimistä kanttoria peräjälkeen.
Retkellä mukana ollut konserttiurkuri Pauliina Hyry pääsi kokeilemaan sivuparven 61-äänikertaisia Woehl-urkuja ja soitti niillä meidän ja paikalle sattuneiden turistien iloksi Bachin fantasian g-molli. Sitten Lang esitteli vielä kirkon länsiparven romanttiset Sauer-urut ja soitti niillä improvisaation.
 |
| Tuomaskirkon urkuri Johannes Lang barokkityylisten Woehl-urkujen ääressä. |
Keskiviikkona nautimme illallista Auerbachs Keller -nimisessä ravintolassa. Paikka oli tuttu niin Lutherille, Bachille kuin Goethelle, joka antaa Mefistoteleen ja Faustin lähteä maailmaa kiertämään juuri tästä viinikellarista.
 |
| Auerbachin kellari. |
Torstaina oli vuorossa Bach-Museum, jossa muun muassa tutkitaan Bachin käsikirjoituksia. Saimme oppaaksi suomea puhuvan Joachimin, jonka suvulla oli jonkinlaiset yhteydet museon paikalla asuneisiin ihmisiin eli Bachien naapureihin. Suosittelen häntä oppaaksi, jos käytte Leipzigissa!
Ilta ja koko retki huipentui Johannes-passioon täpötäydessä Tuomaskirkossa. Tuomaskuoroa ja Gewandhausin muusikoita johti tuomaskanttori Andreas Reize. Lopussa ei kuultu aplodeja, vaan Tuomaskirkon kellojen soitto.
 |
| Tuomaskirkko. Johannes-passio on alkamassa. |
Paluumatka sujui ilman ongelmia. Sain matkatavarat Berliinin Zentraler Omnibusbanhhofilta. Siellä olivat luentomuistiinpanot, silmälasit, takki ja muut kamppeet.
Olin ensimmäistä kertaa oppaana tällaisella matkalla. Kokemus oli (menomatkan sähläilyjä lukuun ottamatta) erittäin myönteinen. Porukka oli mukavaa, uteliasta ja omatoimista. Opin paljon Bachin ajasta ja elinympäristöstä ja reissu jäi sopivalla tavalla pintaraapaisuksi: näille seuduille täytyy joskus palata.
 |
| Jousisoittimia Eisenachin Bachhausissa. |
Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen tietokirjailija
