Mieli, kieli ja Goldberg-muunnelmat - luennot & konsertit Joensuussa tammikuussa

Kaksi kiinnostavaa luentoa ja konserttia on tulossa Joensuuhun tammikuussa.

La 20.1.24 Mieli, kieli ja musiikki

Luento klo 17, konsertti klo 18:30

Joensuun konservatorion suuri sali, Yliopistonkatu 4

Millaisia yhteyksiä musiikilla on kieleen, kommunikaatioon, tunteisiin sekä terveyteen, erityisesti mielenterveyteen? Näistä kertovat lääkäri-viulisti Matias Lahti ja puheterapeutti-pianisti Tiina Linjama.

Konsertissa luennon jälkeen duo esittää Mozartia, Ralph Vaughan Williamsia ja Edward Griegiä. Su 21.1. luentokonsertti kuullaan Kontiolahden seurakuntatalolla klo 15. Jyväskylässä luento ja konsertti kuullaan pe 12.1. klo 16 Hannikaissalissa (pääsymaksullinen, lisätietoja soivakeskisuomi.fi -sivuilta).

Tiina Linjama on puheterapeutti ja pianisti. Kuva: Roosa Tarvonen

Lääkäri Matias Lahti soittaa viulua. Kuva: Saima Myllärinen

La 27.1.24 Bach: Goldberg-muunnelmat

Luento klo 17, konsertti klo 18:30

Joensuun konservatorion suuri sali, Yliopistonkatu 4

Luennolla kerron, mistä Bachin Goldberg-muunnelmissa on kysymys ja oikaisen sen väärinkäsityksen, jonka mukaan teos olisi unimusiikkia. Myöhemmin tässä postauksessa kerron teoksesta muutaman sanan.

Ehkä kerron luennolla pari sanaa myös ensi kesän pyöräretkestä: aion tehdä Goldberg-muunnelmien muotoisen pyöräretken Suomessa. Teoshan on äärimmilleen venytetty ABA-muoto, aaria, 30 muunnelmaa ja taas aaria, eli pyöräilevälle musiikkitieteilijälle lähtö kotoa, 30 päivän pyöräretki ja paluu kotiin. Voit seurata matkavalmisteluita instagramissa @goldberg_pyorailyntaito

Pianisti Hannu Alasaarela soittaa muunnelmat konservatorion uudella Steinwaylla. Puhe oli, että teos kuullaan kaikkine kertauksineen. Alasaarela on levyttänyt teoksen ALBA-levymerkille. Pidän Alasaarelan soiton keveydestä ja elävästä agogiikasta.

Topi Linjama on tutkinut Bachia. Kuva: Toini Lahtinen

Hannu Alasaarela on levyttänyt Bachin Goldberg-muunnelmat. Kuva: Ville Hautakangas

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Aino ja Olla Teräsvuoren säätiö sekä Joensuun konservatorio ovat tukeneet tilaisuuksien järjestämistä. Luennot ovat osa Kriittisen korkeakoulun toimintaa. Luentojen ja konserttien välissä on kahviväliaika.

Bachin Goldberg-muunnelmista

Leipzigiin muuton jälkeen 1723 Bachin työskenteli etenkin kirkkokantaattien parissa. Vuosikymmenen lopulla painopiste siirtyi collegium musicumiin, jossa hän johti muiden teoksia. 1730-luvulla syntyi vielä sellaisia teoksia kuin Jouluoratorio, mutta Bachin kiinnostus luterilaista kirkkomusiikkia kohtaan oli selvästi hiipunut. Yhtenä syynä saattoi olla hankaukset työnantajien kanssa: Bach ei saanut käyttöönsä riittävää määrää riittävän laadukkaita muusikoita.

1740-luvulla Bachia näyttää kiinnostaneen abstrakti musiikki ja erityisesti polyfonia. Myöhäisteoksissaan hän tutki kaanonia ja fuugaa (Goldberg-muunnelmat, kanoniset variaatiot, Die Kunst der Fuge, Musikalisches Opfer).

Goldberg-muunnelmat on sävelletty kaksisormioiselle cembalolle. Teos on eräänlainen barokin klaveerimusiikin ensyklopedia: mukana on vanhaa kontrapunktia joka tuo mieleen Henry Purcellin ja Dietrich Buxtehuden, koristeellisia ja virtuoosisia osia, jotka tuovat mieleen François Couperinin ja Domenico Scarlattin sekä barokkitansseja eri puolilta Eurooppaa.

Teoksen teema, Aria, on yksinkertainen 32-tahtinen aaria, jota on verrattu italialaisen Girolamo Frescobaldin tyyliin. Vaikka aariassa huomio kiinnittyy melodiaan, silti bassokulku on se, mikä yhdistää muunnelmat toisiinsa. Tässä mielessä Goldberg-muunnelmat ovat aika etäällä jostain romantiikan ajan muunntelmateoksesta, jossa työstön kohteena on nimenomaan melodia.

Muunnelmien rakenne näyttää paperilla melko kankealta, etten sanoisi paperinmakuiselta: joka kolmas muunnelma on kaanon, ensin priimi, sitten sekunti-, terssikaanon ja niin edelleen. Mutta kun teosta kuuntelee, asiaa ei tule ajatelleeksi ehkä senkin takia, koska kaanoneita ei heti tunnista kaanoneiksi. Niissä on noonikaanonia lukuun ottamatta kaanonääniin liittymätön bassoääni. Lisäksi kaksi kaanonia, kvartti- ja kvinttikaanon, ovat peilikaanoneita (en tiedä, onko sanalle Spiegelkanon olemassa jokin vakiintunut suomennos), jossa toinen ääni on ensimmäiseen nähden peilikuva.

Rakennetta sekoittaa sekin, että teos jakautuu kahteen osaan, sillä puolivälissä kuullaan ranskalainen alkusoitto. Samoin esimerkiksi se, että 25. muunnelma on hidas ja pitkä.

Kaanonia edeltää usein virtuoosinen osa, jossa on näyttäviä käsien ristiinmenoja. Monet osista ovat barokkitansseja (sarabande, passepied, gigue, siciliano, ranskalainen alkusoitto). Viimeinen, 30. muunnelma, olisi loogisesti desiimikaanon, mutta Bach kirjoittaakin siihen quodlibetin, polyfonisen osan, johon hän on ympännyt kaksi oman aikansa kansanlaulurenkutusta.

Tähän teokseen siis sukellamme la 27.1. klo 17 Joensuun konservatoriolla. Tuskin maltan odottaa!

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä ja tietokirjailija

Goldberg-muunnelmat

Terveisiä Leipzigin Bachfesteiltä ja Gewandhausin 1900-paikkaisesta suuresta salista, missä András Schiff esitti Bachin Goldberg-muunnelmat täydelle salille. Hyvin kuuluivat korukuviot takimmaiseenkin penkkiin, mutta pianistin ilmeet - joita tällä sympaattisenoloisella aatelisella on kutakuinkin kaksi: silmät auki ja silmät kiinni - erottaakseen olisi tarvinnut teatterikiikarin.

Kenelle teos ei ole tuttu - ja vaikka olisikin - voi laittaa sen tuosta pyörimään. Pidän Schiffin elegantista tyylistä, joka välittyy myös tästä hieman vanhemmasta esityksestä.

Bach sävelsi aarian ja kolmekymmentä muunnelmaa 1740-luvun alussa. Noihin aikoihin Bach oli innostunut italialaisesta musiikista ja muunnelmissa on kuultu muun muassa kaikuja Domenico Scarlattin vasta ilmestyneistä virtuoosisista sonaateista, joita sivusimme eräässä aiemmassa merkinnässä.

On myös arveltu, että tämä reilun tunnin paketti olisi musiikillinen vastine musikologi J.A. Scheiben kirjoitukseen vuodelta 1737, jossa tämä analysoi, mikä Bachin musiikkia vaivaa: sen suurimmat ongelmat ovat luonnottomuus, teennäisyys ja tyylillinen sekavuus. Yhtynemme näihin arvioihin!

Goldberg-muunnelmissa Bach liikkuu suvereenisti sekä muodinmukaisten että muodista jääneiden tyylien ja muotojen maailmoissa. Hän leipoo teoksen avaavasta Sarabandesta kaksisormioiselle cembalolle fugettaa, ranskalaista alkusoittoa, hitaita aarioita, erilaista barokkitanssia ja virtuoosikappaletta, ja sijoittelee ne symmetrisesti kaanoneiden ympärille.

Muunnelmien pysyvä elementti ei ole melodia, vaan alun aarian basso- tai sointukulku. En ala käymään niitä yksitellen läpi, vaikka mieli tekisi, vaan hyppään suoraan viimeiseen muunnelmaan, jonka Glenn Gould soittaa seuraavaan tapaan.

Muunnelman pitäisi symmetriasyistä olla kaanon, mutta se onkin quodlibet, kappale, jossa yhdistetään tunnettuja kappaleita toisiinsa kontrapunktisesti. Bach naittaa yhteen kaksi renkutusta, joista toisessa sanotaan nähdäkseni jotakuinkin niin, että "yrtit ja juurikkaat ajavat minut tiehensä, mutta jos äiti tekisi liharuokaa, viipyisin pidempään" [miten mieli toimiikaan: vaikka on myöhäinen ilta ja olen periaatteessa kasvissyöjä, alkoi juuri tehdä mieli sellaista lihakeittoa, jota äiti teki].

Goldberg-muunnelmista löytyy monia upeita levytyksiä - edellisten lisäksi vaikkapa Evgeni Koroliov, Grigori Sokolov, Rosalyn Tureck ja Murray Perahia - kiinnostavia sovituksia - kuten Jean Guilloun sovitus uruille tai Jószef Eötvösin sovitus kitaralle - sekä uudelleentulkintoja - vaikkapa Jaques Loussierin versio jazztriolle tai Uri Cainen varsin mielenkiintoinen pläjäys isommalle pumpulle.

Teoksen yhteydessä on tapana kertoa se iltasatu, että muunnelmat ovat saaneet nimensä cembalisti Johann Gottlieb Goldbergin mukaan, joka mahdollisesti oli teoksen ensimmäinen esittäjä ja joka Bach-biografi Nikolaus Forkelin mukaan soitti teosta unilääkkeeksi unettomuudesta kärsivälle esimiehelleen kreivi Keyserlingille.

Topi Linjama