Kantaatti Erwünschtes Freudenlicht BWV 184 on kantaatin BWV 173 tavoin maallinen kantaatti Köthenin vuosilta, jonka Bach muokkasi ensimmäiseksi Leipzigin helluntaiksi 1724. Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen olevan oikea paimen (Joh. 10:1-11) ja kantaatin tekstikin liippaa teemaa.
Kantaatti alkaa tenorin recitativo accompagnatolla, jota säestää kaksi huilua ja continuo. Laulaja ihastelee, kuinka Jumalan lähettämä Paimen ruokkii sielujamme ja antaa henkensä lauman puolesta. Toinen osa on sopraanon ja alton viehättävä duetto, jossa kehotetaan onnellista laumaa tulemaan Jeesuksen luo kiitollisuuden kera.
Neljäs osa, tenoriaaria, keinuu 3/4-rytmissä, mutta Gardinerin käsissä aaria kuulostaa olevan pikemminkin 6/8-rytmissä. Koraalin jälkeen kuullaan vielä gavottirytmissä etenevä loppukuoro, jossa pyydetään Hyvältä Paimenelta lohdutusta ja armollisten kasvojen ilmestystä, mutta joka kuulostaa ganz genau maallisen kantaatin osalta.
Päivän toinen kantaatti Er rufet seinen Schafen mit Namen BWV 175 (1725) alkaa lyhyellä tenorin ariosolla evankeliumitekstiin.
Alttoaariassa Komm, leite mir laulaja kaipaa viherjäisille niityille. Aaria etenee e-mollissa, 12/8-tahtilaji ja kolme nokkahuilua pitävät tunnelman mukavan pastoraalisena. "Minun sydämeni nääntyy, huokailee päivin ja öin, paimeneni, iloni", kirjoittaa libretisti Mariana von Ziegler, mutta Bach ei äidy äiteläksi, vaan pysyttelee pikemminkin haurauden puolella.
Neljäs osa, aaria Es dünket mich, ich se dich kommen on kirjoitettu tenorin ja violoncello piccolon duetoksi.
Kuudes osa on bassoaaria, jossa kehotetaan korvia avautumaan, sillä Jeesus on vannonut lyövänsä paholaisen ja kuoleman. Sanoilta Teufel, paholainen, ja Tod, kuolema, Bach pudottaa yllättäen ylennysmerkit pois, ja ne tuntuvat tulevan hieman toisesta (tonaalisesta) maailmasta. Lutherin koraali, jonka sanat on mukaillen suomennettu virteen 114, kuultiin aiemmin helluntaikantaatissa BWV 59.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Toisen helluntapäivän evankeliumitekstinä on pienoisevankeliumi - Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän - ja sitä seuraavat jakeet (Joh. 3:16-21).
Tästä kristinuskossa on kysymys - sanojen ja opin tasolla. Mutta kuinka muutat sanoiksi tuulen, joka tulee ja menee miten tahtoo? Kuinka kuvaat sanoin enkelkuoron laulun?
Sanat ovat monasti taakka, kun puhutaan asioista, jotka eivät kuulu pelkästään sanojen piiriin. Kun puhutaan uskosta, syntyy helposti loogisia väittämäketjuja ja hierarkkisia ajatusrakenteita. Missä on hierarkiaa, siellä on valtaa, ja missä on valtaa, siellä on vallan väärinkäyttöä.
Bach ei ollut dogmaatikko, vaan pikemminkin mystikko. Ei liene väärin lainata muutamia lauseita Riitta ja Seppo A. Teinosen kirjasta Keskustelua mystiikasta (s. 10-12).
"Mikä sitten on mainitsemasi elämän tarkoitus?" "Vastaan pyhän Ignatius Loyolan sanoin: 'Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus.' Se on ihmisen päämäärä ja tarkoitus." ... "Perimmältään asia on aivan yksinkertainen. Pyhä Ignatius lähtee liikkeelle Jumalasta. Hänhän on itsessään täydellinen ja itseriittoinen, mutta pelkästä rakkaudesta hän ryhtyi luomistyöhön. Pelkästä armosta hän loi maailmankaikkeuden, sulasta suopeudesta hän loi maapallon, pelkästä rakkaudesta hän loi ihmiskunnan, vain rakkautensa vuoksi hän loi sinut ja minut, ja vapaasta armostaan hän lähetti meille Poikansa, kun olimme hänestä vieraantuneet ja langenneet. Kaikki tämä on ilmaista lahjaa. Meiltä hän odottaa vain kiitollisuutta eli ylistystä, ja heti kun ihminen lausuu sen julki, hän on pelastunut. Pelkkä vastaus: 'Kiitos' tai jopa vain kiitollisuuden tunne riittää. Muu palveleminen seuraa itsestään." ... "Pyhä Ristin Johannes arvostelee ankarasti kaikkia 'sielujen tyranneja' ja sanoo: 'Jumala kuljettaa kutakin sielua eri teitä; on tuskin yhtään henkeä, joka vaelluksellaan noudattaisi edes puoleksi toisen tapaa.'"
***
Tälle päivälle mystikko Bachilta on säilynyt kolme kantaattia, joista varhaisin Erhöhtes Fleisch und Blut BWV 173 esitettiin toukokuussa 1724. Kantaatti on siitä erikoinen, ettei siinä ole lainkaan koraalia.
Seuraavan helluntain kantaatti Also hat Gott die Welt gebliebt BWV 68 alkaa koraalilla, joka perustuu edellämainittuun raamatuntekstiin. Siciliano-rytmissä keinuva kuoro kuuluu muodoltaan vapaimpiin Bachin kirjoittamiin koraalisovituksiin, sanoo Alfred Dürr.
Seuraavan sopraanoaarian musiikki on adoptoitu Metsästyskantaatista BWV 208. "Minun uskova sydän, riemuitse, laula, laske leikkiä, Jeesuksesi on täällä!" Kuulee, että sydän hyppii riemusta. Myös bassoaaria, neljäs osa, on Metsästyskantaatista. Loppukuoron teksti on jälleen Jeesuksen sanoja, jotka on osoitettu juutalaisten neuvoston jäsenelle Nikodemokselle (Joh. 3:18).
Kantaatin Ich liebe den Höchsten von ganzem Gemüte BWV 174 (1729) teksti on Picanderin kynästä. Ensimmäinen osa on lainaa kolmannesta brandenburgilaisesta konsertosta.
Päätöskoraalin sävelmä on tuttu Johannes-passion lopusta. Tämä Martin Schallingin virsi (1571) otettiin virsikirjaamme 1701 ja nykykirjasta päätöskoraali löytyy virren 376 ensimmäinenä säkeistönä. Bachilla melodia on tasajakoinen, virsikirjassa kolmijakoinen. Itse asiassa taidan laulattaa tämän virren, kun pidän tänä iltana alkuhartauden kirkkovaltuuston kokouksessa.
Tässä nämä kolme kantaattia peräperää.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen päivää, voi pitää kristillisen kirkon syntymäpäivänä. Sen verran tärkeästä pyhästä on kyse, että toinen helluntaipäivä eli helluntaita seuraava maanantai oli pyhäpäivä meillä vuoteen 1972 saakka. Vuoteen 1774 myös tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä, sanoo Wikipedia.
Bachin kantaatti Erschallet, ihr Lieder, erklinget, ihr Saiten! BWV 172 on toukokuulta 1714. Helluntai on juhla, ja Bach ottaa pumppuun kolme trumpettia ja patarummut. Libretto on luultavasti Salomo Fracnkin, jonka sanoihin Bach tapasi kantaatit Weimarissa kirjoittaa.
Tässä kantaatissa pistää silmään kaksi asiaa. Ensinnäkin viidennen osan duetossa anima, sielu (joka on sopraano), ja Spiritus Sanctus, Pyhä Henki (joka on altto), käyvät vuoropuhelua, jonka päätteeksi Pyhä Henki sanoo, että "minä olen sinun, ja sinä olet minun!" Oboe soittaa dueton päälle koraalia Komm, Heiliger Geist, Herre Gott niin koristeellisesti, että melodiaa on vaikea hahmottaa. Toinen erikoisuus on se, että alkukuoro kerrataan lopussa.
Lyhyt, epätäydellisenä säilynyt kantaatti Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 59 esitettiin Leipzigissa 1724 tai mahdollisesti jo 1723. Se alkaa samalla otteella Johanneksen evankeliumista (Joh. 14:23), joka kuultiin yllä esitellyn kantaatin toisena osana: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Hieman yllättäen teos loppuu bassoaariaan (paitsi että Tuomaskuoro oheisella äänitteellä laulaa loppuun kolmannen säkeistön Lutherin virrestä). Maailman kunnia ei ole mitään verrattuna kunniaan, jonka Jumala meitä ilahduttaa, laulaa basso. Aina välillä sitä miettii, missä ovat nykyajan pylväspyhimykset.
Edellisen kanssa sama nimi on kantaatilla Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 74, joka on vuodelta 1725. Yhtäläisyydet eivät lopu tähän: myös ensimmäinen osa on sama, paitsi että nyt on dueton sijaan neliääninen kuoro. Toinen osa, sopraanoarioso, lienee myös peräisin edellisestä kantaatista.
Neljäs osa on vox Christin aaria: "minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte", sanoo laulaja basso continuon säestämänä. E-molliin kirjoitetun osa on sävyltään vakava. Nousevat kulut ohjaavat ajatuksia taivaaseenastumisen suuntaan.
Toinen on meininki seuraavassa tenoriaariassa Kommt, eilet, stimmet Sait und Lieder, jossa kehotetaan iloitsemaan, sillä vaikka hän on mennyt pois, hän palaa pian takaisin. Tosin Saatana sillä välin käy ympäri etsien kenen hän nielis. Sanaa eilet, kiiruhtakaa, Bach juoksuttaa asiaankuuluvasti.
Kuudennen osan resitatiivin sanat ovat Roomalaiskirjeestä (Room. 8:1) ja Bachin ystäville tutut motetin Jesu, meine Freude toisesta osasta. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."
Sitten kuullaan concertante-tyylinen alttoaaria Nichts kann mich erretten, jossa viulisti joutuu töihin. Ei mikään voi erottaa minua helvetin kahleista, paitsi Jeesus, hänen verensä. Kantaatti päättyy helluntaivirteen, joka löytyy meidän virsikirjasta numerona 118 (toinen säkeistö).
Kantaatti O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe BWV 34 on Bachin myöhäisimpiä kantaatteja. Tosin se pohjautuu olennaisin osin hääkantaattiin vuodelta 1726, sanoo Dürr. Läpeensä mestarillista musiikkia.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
