Kantaattisykli: kahdeskymmenes sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Eilinen pyhäinpäivä ei kuulunut Bachin ajan kirkkokalenteriin, mutta tälle sunnuntaille, joka siis on 21. sunnuntai helluntaista, on kolme kantaattia, jotka kertovat Jeesuksen vertauksesta taivasten valtakunnasta ja kuninkaan pojan häistä (Matt. 22:1-14). Näihin häihin ovat monet kutsutut, mutta harvat valitut, sanoo evankelista.

Varhaisin kantaateista on Ach! ich sehe, itzt, da ich zur Hochzeit gehe BWV 162 (1716). Teksti pohjaa Weimarin hovirunoilija Salomon Franckin runoon.

Alun perin kantaatti voitiin esittää neljän solistin, jousien ja basso continuon voimin. Leipzigissa Bach tuunasi kantaatista version, johon tarvittiin fagotti sekä paikallinen erikoissoitin, corno di tirarsi, liukutrumpetti. Bach muuten käytti aika monia varsin eksoottisia soittimia. Toinen erikoisuus on oboe da caccia, joka soi monissa kantaateissa ja muun muassa Matteus-passiossa. Se keksittiin 1722 Leipzigissa, vuotta ennen kuin Bach aloitti työt kaupungissa.

Kantaatti alkaa aarialla, sitten vuorottelevat tutusti resitatiivit ja aariat ja viimeinen osa on seitsemäs säkeistö koraalista Alle Menschen müssen sterben, jokaisen täytyy kuolla.

Koraalikantaattivuosikertaan Bach kirjoitti tälle pyhälle kantaatin Schmücke dich, o liebe Seele BWV 180 (1724). Käyn kantaatin läpi osa osalta, koska puhumme siitä tänään 3.11.2019 Kahvia ja kantaatteja -illassa Joensuun Rantakylän kirkolla klo 18.

Kantaatti pohjautuu Johann Franckin kirjoittamaan ehtoollisvirteen (1649), jonka sävelmän on tehnyt Johann Crüger. Virttä ei löydy meidän virsikirjasta, mutta Ruotsin kirkon virsikirjassa se on numero 394. Bach kirjoitti virren pohjalta myös koraalityöstelmiä, kuten tämän BWV 654. Toinen Franckin virteen kirjoitettu Bachin teos, motetti Jesu, meine Freude BWV 227, on huomattavasti kantaattia tunnetumpi.

Kantaatin soinnille antaa värinsä kaksi nokkahuilua. Niiden lisäksi orkesterissa on oboe, taille (tenorioboe), jouset ja continuo. Kolmannen osan sopraanoresitatiivia säestää violoncello piccolo, tavanomaista selloa pienempi jousisoitin, jota tuetaan olkapäätä vasten.

1. Pastoraalisilla tunnelmilla aloitetaan. Avausosa keinuu viehättävästi 12/8-tahtilajissa, mutta nyt ei mennä Bachin lempitanssin sicilianon, vaan paremminkin giguen tahtiin (taak-ka, taak-ka, ta-te-ti, ta-te-ti). Nokkahuilut säteilevät lempeästi valoa. Barokkiteoreetikko Johann Mattheson kuvaa (1713) F-duuria jalomieliseksi ja kestävää rakkautta symboloivaksi.

Schmücke dich, o liebe Seele,
Laß die dunkle Sündenhöhle,
Komm ans helle Licht gegangen,
Fange herrlich an zu prangen;
Denn der Herr voll Heil und Gnaden
Läßt dich itzt zu Gaste laden.
Der den Himmel kann verwalten,
Will selbst Herberg in dir halten.
("Schmücke dich, o liebe Seele," verse 1)

Koristaudu, rakas sielu,
hylkää synkät synninluolat,
tule kirkkaaseen valoon,
ja ala loistaa häikäisevästi;
sillä Herra täynnä vapahdusta ja armoa
on kutsunut sinut vieraakseen.
Hän joka voi hallita taivasta,
haluaa pitää majataloa sinussa.

2. Toinen osa on tenoriaaria, jonka tanssikaraktääri on lähinnä bourrée. Tunnelma on kiireinen, sillä Vapahtajalle on avattava ohi nyt eikä viidestoista päivä. Oveen koputtamista ei maalata yhtä selkeästi kuin vaikkapa adventtikantaatissa BWV 61. Kuljetaan C-duurissa, jota Mattheson pitää "iloisena ja kyltymättömänä".

Ermuntre dich: dein Heiland klopft,
Ach, öffne bald die Herzenspforte!
     Ob du gleich in entzückter Lust
     Nur halb gebrochne Freudenworte
     Zu deinem Jesu sagen mußt.

Piristy: Vapahtaja koputtaa,
ah, avaa pian sydämesi portit!
     Vaikka olet syttynyt iloon
     vain puoliksi murtuneet ilon sanat
     saatat sanoa Jeesuksellesi.

3. Sopraano laulaa resitatiivin continuon säestyksellä. Sen jälkeen mukaan tulee violoncello piccolo ja sopraano laulaa melodiaa koristellen koraalin neljännen säkeistön.

Wie teuer sind des heilgen Mahles Gaben!
Sie finden ihresgleichen nicht.
Was sonst die Welt
Vor kostbar hält,
Sind Tand und Eitelkeiten;
Ein Gotteskind wünscht diesen Schatz zu haben
Und spricht:

Kuinka kalliit ovat pyhän aterian lahjat!
Niiden kaltaisia ei muualta löydy.
Kaikki mitä maailmassa
pidetään kalliina,
on rihkamaa ja turhuutta;
Jumalan lapsi toivoo saavansa tämän aarteen
ja sanoo:

Ach, wie hungert mein Gemüte,
Menschenfreund, nach deiner Güte!
Ach, wie pfleg ich oft mit Tränen
Mich nach dieser Kost zu sehnen!
Ach, wie pfleget mich zu dürsten
Nach dem Trank des Lebensfürsten!
Wünsche stets, daß mein Gebeine
Sich durch Gott mit Gott vereine.
("Schmücke dich, o liebe Seele," verse 4)

Voi, kuinka mieleni janoaa,
ihmisen ystävä, sinun hyvyyttäsi!
Voi, kuinka tapaan usein kyynelin
kaipaan sinun ravintoasi!
Voi, kuinka janoan
elämän ruhtinaan juomaa!
Toivon alati, että minun luuni
yhtyisivät Jumalaan Jumalan kanssa.

4. Alttoresitatiivissa mukana ovat nokkahuilut. Sanan Freude, ilo, Bach onnistuu harvoin ohittamaan yhtä sivumennen kuin ensimmäisessä fraasissa. Kolmanneksi viimeisellä rivillä sana toistuu ja siellä onkin pieni iloinen melisma.

Mein Herz fühlt in sich Furcht und Freude;
Es wird die Furcht erregt
Wenn es die Hoheit überlegt
Wenn es sich nicht in das Geheimnis findet,
Noch durch Vernunft dies hohe Werk ergründet.
Nur Gottes Geist kann durch sein Wort uns lehren,
Wie sich allhier die Seelen nähren,
Die sich im Glauben zugeschickt.
Die Freude aber wird gestärket,
Wenn sie des Heilands Herz erblickt
Und seiner Liebe Größe merket.

Sydämeni tuntee pelkoa ja iloa;
pelko on lisääntynyt
kun se on pohtinut hänen korkeuttaan,
kun se ei löydä tietä tähän salaisuuteen,
eikä ole järjen kautta ymmärtänyt tätä korkeaa tekoa.
Vain Jumalan henki voi sanansa kautta meitä opettaa,
kuinka ravitaan sielut,
jotka ovat jättäneet itsensä uskon varaan.
Mutta ilo vahvistetaan,
kun katsomme Vapahtajan sydäntä
ja huomaamme hänen rakkautensa suuruuden.

5. Kolmijakoisen sopraanoaarian Alfred Dürr yhdistää puolalaiseen tanssiin, poloneesiin. Aarian sävellajia, B-duuria, Mattheson kuvailee "vahvaksi ja komeaksi".

Lebens Sonne, Licht der Sinnen,
Herr, der du mein alles bist!
     Du wirst meine Treue sehen
     Und den Glauben nicht verschmähen,
     Der noch schwach und furchtsam ist.

Elämän aurinko, aistien valo,
Herra, joka olet minulle kaikki!
     Sinä näet uskollisuuteni
     ja et halveksi uskoa,
     joka on toki heikko ja pelokas.

6. Basso pääsee ääneen resitatiivissa ennen loppukoraalia.

Herr, laß an mir dein treues Lieben,
So dich vom Himmel abgetrieben,
Ja nicht vergeblich sein!
Entzünde du in Liebe meinen Geist,
Daß er sich nur nach dem, was himmlisch heißt,
Im Glauben lenke
Und deiner Liebe stets gedenke.

Herra, älä salli uskollisen rakkautesi,
joka veti sinut alas taivaasta,
olla turha!
Sytytä henkeni rakkauteesi,
että se, mitä sanotaan taivaalliseksi,
ohjaa henkeä uskossa
ja pitää sen aina sinun rakkaudessasi.

7. Loppukoraali on Bachille tyypilliseen tapaan neliäänistä homofonista satsia. Soittimet kaksintavat laulumelodioita. Pienen kierroksen jälkeen ollaan jälleen F-duurissa.

Jesu, wahres Brot des Lebens,
Hilf, daß ich doch nicht vergebens
Oder mir vielleicht zum Schaden
Sei zu deinem Tisch geladen.
Laß mich durch dies Seelenessen
Deine Liebe recht ermessen,
Daß ich auch, wie itzt auf Erden,
Mög ein Gast im Himmel werden.
("Schmücke dich, o liebe Seele," verse 9)

Jeesus, tosi elämän leipä,
auta, etten tulisi turhaan
tai vahingokseni
kutsutuksi pöytääsi.
Anna minun sielunruuan kautta
arvioida rakkautesi oikein,
että minäkin, jo nyt täällä maan päällä,
voisin tulla taivaalliseksi vieraaksi.

Sopraanon ja basson dialogiksi kirjoitettu kantaatti Ich geh und suche mit Verlangen BWV 49 (1726) alkaa cembalokonserton BWV 1053 finaalilla. Kuten muistamme, konserton ensimmäinen ja toinen osa olivat jo kantaatissa BWV 169, joka oli esitetty kaksi viikkoa aiemmin. Konsertto on Köthenin vuosilta.

E-duuriavauksesta siirrytään luontevasti cis-molli-aariaan, jossa basso, Jeesus, etsii kyyhkyään ja kauneinta morsiantaan. Kuvasto on Laulujen laulusta, jossa mies sanoo muun muassa näin: "Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! Tukkani on kasteesta märkä, yön pisarat noruvat hiuksiltani." (Laul. 5:2)

Seuraava resitatiivi on duetto basson ja sopraanon välillä. Basso sanoo, että hääateria on valmis, mutta morsianta ei vielä näy. Löytyyhän se morsian ja sitten basso pyytää, että saisi suudella kauneintaan. Entisaikojen ihmisillä ei ollut ongelmaa verrata Jumalan rakkautta uskovaa kohtaan miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen. Meidät on kaikenlainen viihde siinä määrin kontaminoinut, että se voi olla vaikeaa.

Sivumennen sanoen Nuria Rial on kyllä jumalainen sopraano. Hänen tapansa ja kykynsä heittää joku korkea ääni aika hiljaa ja tismalleen oikealle korkeudelle on vaikuttava. Ja aariassa - jota säestää oboe d'amore ja violoncello piccolo - hän laulaakin, että ich bin herrlich, ich bin schön, olen upea, olen kaunis, mutta tarkoittaa toki sitä, että näin uskova laulaa Jeesuksen edessä. Usko on tehnyt hänestä kauniin ja täydellisen morsiamen, kuten seuraavassa resitatiivissa sanotaan.

Finaali on aaria, jossa basso ja sopraano edelleen jatkavat vuoropuheluaan. Basso vakuuttaa ikuista rakkauttaan ja lupaa saapua pian ja sopraano laulaa Philipp Nikolain koraalista Wie schön leuchtet der Morgenstern seitsemännen säkeistön. Upea kombinaatio!

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa