Taiga-kvartetti esitti Joensuun taidemuseolla eilen otteita Bachin Die Kunst der Fugesta. Pidin aluksi pienen puheenvuoron, jossa kerroin vähän jotain fuugasta ja illan teoksesta. Että mikä on teema, teeman inversio, diminuutio ja augmentaatio, ja millainen on kolmoisfuugan idea.
Istuin etupenkissä ja mietin, missä ja mikä tämä teos oikein on. [Nyt saattaa tulla vähän ufoa tekstiä, mutta kirjoitan, koska voihan olla, etten ole ainoa musiikkiinuskova.]
Jousisoittajien soittamat stemmat tuntuivat yhtyvän heidän yläpuolellaan joksikin, mitä voisi kutsua puhtaaksi musiikiksi tai musiikiksi sinänsä. Samaan aikaan jokin osa minussa - sanotaan vaikka sielu - haluaa jättää kehon ja kaiken aineellisen yhtyäkseen musiikkiin.
Viime kuukauden olen työskennellyt Bachin kantaattien parissa. Kantaateissa esiintyy melko usein duettotyyppi, jossa on sopraano edustaa sielua ja basso Jeesusta. He ovat rakastuneita, jotka odottavat taivaallisia häitään. Aarioissa on toisinaan kovinkin eroottinen sävy, mutta eroottisuus on kuitenkin sivuosassa: ihmisessä asuu kaipaus, jota mikään tämänpuolinen (ei edes täydellisen hyvä parisuhde) ei kykene täyttämään. Kaipuun kohteelle on annettu nimiä, mutta yhtä kaikki ne ovat vain pyrkimyksiä sanoittaa sellaista, mitä ei voi sanoittaa.
Minä annan kaipuulle nimen Die Kunst der Fuge. Uskon, että joskus kaipaus päättyy ja silloin yhdyn musiikkiin.
Laajennan näkökulmaa. Puhun Bachista näin, koska olen sen kanssa niin pitkään askarrellut. Aivan samanlaisia tuntemuksia löydän itsestäni, kun kuuntelen vaikkapa punakylkirastaan tai peltosirkun laulua. Jumala - tai musiikki - ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.
Arvostan tavattomasti muusikoita, jotka voivat välittää tällaista musiikkia meidän kuultavaksi. Näen heidät nimenomaan viestinvälittäjinä. He ovat ehkä peltosirkkua tietoisempia siitä, mitä tekevät, mutta musiikin vastaanottaja on viime kädessä se, joka antaa musiikille merkitykset.
 |
| Taiga-kvartetissa soitti viulistit Huba Hollókői (vas.) ja Sakari Tervo, sellisti Mea Halonen ja alttoviulisti Hans Lodders. |
Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä ja tietokirjailija
