Millainen Bach on ars moriendin, kuolemisen taidon, opettajana? Kuolemisen taito kehittyi myöhäiskeskiajalla omaksi kirjallisuudenlajikseen, jossa neuvottiin, kuinka kuoleva on saava autuaan kuoleman. Otetaan muutama poiminta ars morendista: Kuolevalle esitettiin kysymyksiä joihin hänen tuli vastata myöntävästi (eli eräänlainen sieluntilatutkimus). Kuolevaa lohdutettiin, hänen kanssaan rukoiltiin, hänelle tarjottiin viimeinen ateria. Kirjoissa kerrottiin, kuinka kuolevan vuoteen äärellä sopi käyttäytyä. Ylipäänsä ars morendi korosti kuolinhetken merkitystä: sen perusteella voitiin sanoa yhtä ja toista ihmisen iankaikkisuusosasta.
Luther käänsi fokuksen vanhurskauttamisoppiin ja hypoteesini on, että luterilainen-Bach noudatteli tässäkin suhteessa Lutherin teologiaa. Otetaan tarkastelun kohteeksi hautajaiskantaatti Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn BWV 157, jota sivusin jo kynttilänpäivän yhteydessä mutta jonka tarkempi perkaus jäi tekemättä.
Kirkkovuosi soi -sivustolla ehdotetaan, että kantaatti sopii teemaltaan myös toiselle paastonajan sunnuntaille, joten käyn sitä läpi nyt, vaikka Leipzigissa olikin meneillään tempus clausum, suljettu aika, jolloin ei esitetty kantaatteja.
Kantaatti on sävelletty 75-vuotiaana kuolleen hovineuvonantaja Johann Christopf von Ponickaun hautajaisiin syksyllä 1726, kertoo Alfred Dürr. Päärooli on tenori- ja bassosolisteilla. Kuoroa tarvitaan vain loppukoraaliin. Soitinnus on perus-Bachia: jouset, traverso, oboe d'amore ja basso continuo.
Ensimmäisen osan teksti on vanhasta testamentista enkelin kanssa painineelta Jaakobilta: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." (1 Moos 32:26) Sävellaji on dramaattinen b-molli, sama, jossa Jeesus huutaa viimeiset sanat Matteus-passiossa.
Toinen osa on fis-molli-tenoriaaria, jossa roolia saa oboe d'amore. Tenori lupaa, ettei hylkää Jeesusta, vaan viipyy hänessä, kunnes näkee hänen siunaavat ja lohduttavat kasvonsa. Bach luo kuolevan silmien eteen kuvan armahtavasta Kristuksesta, mikä on linjassa Lutherin ars morendin kanssa.
Kolmas osa on resitatiivi, jossa tenori sanoo, että vaivassa ja surussa Jeesus on iloni. "Sinun siunauksesi viipyy aina luonani", tenori rukoilee, pyytää tai vakuuttaa.
Neljännessä osassa ollaan D-duurissa, koska siinä iloitaan kuolinlaatikosta (Sterbekasten) ja ollaan lähdössä karitsan häihin taivaaseen. "Komm, sanfter Tod, und führ mich fort!" Tule, lempeä kuolema ja johda minut pois. Lempeys viittaa nähdäkseni kuolemaan, jonka saapumiseen voidaan valmistautua. Äkkikuolemaa pidettiin ikävänä vieraana Lutherinkin aikaan, vaikka kuolinvuoteen seremonioiden vanhurskauttava merkitys olikin olennaisesti vähentynyt.
Eikö äkkikuolemaan muuten viittaa varhaisen hautajaiskantaatin BWV 106 kohta, jossa basso yht'äkkiä laulaa, että "bestelle dein Haus", toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman? Ehkä nuoren Bachin kokemuspiirissä oli äkkikuolemia.
Tämän osan hilpeys saa epäilemään, josko kantaatti olisi sittenkin sävelletty kynttilänpäivälle eikä hautajaisiin. Verratkaapa sävyä motettiin Komm, Jesu, komm BWV 229, joka on perussävyltään hyvin vakava, ja josta tulee väkevästi olo, että nyt on Bachilta viety läheinen ystävä.
Hautajaismotetissa Jesu, meine Freude BWV 227 huomio kiinnittyy Johann Franckin koraalin sanoihin: Laulaja tekee töitä luopuakseen kaikesta, mikä sitoo hänet maahan. Hän toivottaa tervetulleeksi hädän, kurjuuden, häpeän ja kuoleman, sillä hänellä on ilo, Jeesus. Hän toivottaa hyvää yötä maailman menolle, ylpeydelle ja loistolle.
Jesu, meine Freude keskittyy ars morendin kohtaan, jossa käsitellään kuolevan kohtaamia kiusauksia. Lutherin näkemyksen mukaan kuolevaa vaanivat epätoivo ja ylpeys. Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esittelee kirjassaan Raportti kuolemisesta viisi kuolevan kohtaamaa vaihetta, joista viimeinen on tyytyminen. Maallisesta irti päästäminen on osa kuolevan tyytymistä osaansa.
Viides osa on koraali Meinen Jesum laß' ich nicht, jota Bach on käyttänyt muun muassa kahdessa loppiasen jälkeisessä kantaatissa.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
[Puhuin motetista kahdessa konsertissa pääsiäisenä 2019 ja ajattelin täydentää ja laventaa tätä merkintää niiden pohjalta.] Symmetria on sana, joka ensimmäisenä tulee mieleen Bachin motetista Jesu, meine Freude. Viisiääninen motetti on kuin aikaulottuvuuteen rakennettu pyramidi.
Tekstit Bach on ottanut kahdesta hänelle läheisestä lähteestä, virsikirjasta ja Raamatusta. Virren sanat on Johann Franckin (1618-77), jonka Jeesus-rakkautta vakuttelevat, pietismiä enteilevät virsitekstit ovat säilynyt paremmin pohjoismaisissa kuin saksalaisissa virsikirjoissa. Johann Crügerin (1598-1662) sävelmä näyttää olleen Bachin rakkaimpia virsiä päätellen siitä, että hän käyttää sitä ainakin neljässä (BWV 12, 64, 81, 87) kantaatissa.
Raamatuntekstin kirjoittaja on apostoli Paavali, jonka Roomaan kirjoittama kirje on luterilaiselle aivan keskeisintä Uuden testamentin matskua. Franckin virsisäkeistöt ja Roomalaiskirjeen otteet vuorottelevat läpi 11-osaisen motetin.
Motetin symmetrisen rakenteen lähtökohta on epäilemättä ollut koraali, jonka ensimmäinen ja viimeinen säe ovat melodisesti identtisiä. Sanoittaja rakentaa holvikaaren ensimmäisen säkeistön ensimmäisen ja viimeisen säkeistön viimeisen säkeen väliin sanoittamalla ne samoin sanoin: Jesu, meine Freude.
Bachin motetissa koraalin ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ovat sovitukseltaan identtiset. Franckin jopa eroottissävyinen Jeesus-kaipuu on ilmeisintä ensimmäisessä säkeistössä. Kolmannessa osassa Jeesus on kosminen suojelija. Viimeisessä säkeistössä Franck viitannee Pietarin kirjeeseen, jossa kehotetaan iloitsemaan kärsimyksestä.
Toinen ja toiseksi viimeinen osa ovat viisiäänisiä ja niissä on samaa musiikillista materiaalia. Neljäs ja neljänneksi viimeinen ovat molemmat kolmiäänisiä, triosonaatin tyyliin kirjoitettuja.
Kuudes osa, musiikkipyramidin huippu, on viisiääninen kaksoisfuuga, jonka I teema esitellään heti, toinen alkaa nähdäkseni sanoilla "so anders..." Fuuga on looginen kuin Paavalin ensimmäinen virke. Toinen virke ("Wer aber") sanoo, etteivät Jeesuksen omia ole ne, joilta Henki puuttuu, ja Bach tuntee selvästikin myötätuntoa tätä ihmisryhmää kohtaan.
Sanamaalailu on herkullisimmillaan osassa viisi, jossa bassot juoksevat sanalla Tobe, raivo, minkä jälkeen kohta rauhoitutaan sanalle Ruh, rauha. "Ich stehe hier und singe", sanoo laulaja ja tuo mieleen tässä-seison-enkä-muuta-voi -anekdootin Lutherista.
Pidän seitsemännestä osasta, sillä sen loppu tuo mieleen Paavalin retorisen tykityksen samasta Roomalaiskirjeen kahdeksannesta luvusta: "Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:38-39)
Motetin sanat kuuluvat seuraavasti, suomennokset ovat Hans-Christian Danielin ja raamatunkäännöskomitean (1938 käännös).
I Choral, Vers 1 Jesu, meine Freude, Meines Herzens Weide, Jesu, meine Zier, Ach wie lang, ach lange Ist dem Herzen bange Und verlangt nach dir! Gottes Lamm, mein Bräutigam, Außer dir soll mir auf Erden Nichts sonst Liebers werden.
Jeesus, iloni,
sydämeni riemu,
Jeesus kaunistukseni,
voi miten kauan
onkaan sydän ollut levoton
ja ikävöi sinua!
Jumalan karitsa, sulhaseni,
ilman sinua älköön maailmassa
tulko minulle mikään rakkaaksi.
II
Es ist nun nichts Verdammliches an denen,
die in Christo Jesu sind,
die nicht nach dem Fleische wandeln,
sondern nach dem Geist.
(Röm. 8:1)
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat,
ja jotka eivät vaella lihan
vaan hengen mukaan.
(Room. 8:1)
III Choral, Vers 2 Unter deinem Schirmen Bin ich vor den Stürmen Aller Feinde frei. Laß den Satan wittern, Laß den Feind erbittern, Mir steht Jesus bei. Ob es itzt gleich kracht und blitzt, Ob gleich Sünd und Hölle schrecken: Jesus will mich decken.
Sinun suojeluksessasi
olen vapaa kaikkien
vihollisten hyökkäyksistä.
Pauhatkoon saatana,
kiivastukoon vastustaja,
Jeesus pitää puoliani!
Vaikka jylisee ja salamoikin,
vaikka synti ja helvetti pelottaa;
Jeesus tahtoo suojata minua.
IV
Denn das Gesetz des Geistes,
der da lebendig macht in Christo Jesu,
hat mich frei gemacht von dem Gesetz
der Sünde und des Todes.
(Röm. 8:2)
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
(Room. 8:2)
V Choral, Vers 3 Trotz dem alten Drachen, Trotz des Todes Rachen, Trotz der Furcht darzu! Tobe, Welt, und springe, Ich steh’ hier und singe In gar sichrer Ruh’. Gottes Macht hält mich im acht; Erd’ und Abgrund muß verstummen, Ob sie noch so brummen.
Vanhan lohikäärmeen uhallakin,
kuolemankidan uhallakin,
pelon uhallakin!
Riehukoon maailma ja haljetkoon kiukusta;
tässä seison ja laulan
tyynen rauhallisesti.
Jumalan valta suojelee minua.
Maailma ja syvyyden voimat vaietkoot,
vaikka ne kuinka mylvivätkin.
VI
Ihr aber seid nicht fleischlich,
sondern geistlich,
so anders Gottes Geist in euch wohnet.
Wer aber Christi Geist nicht hat,
der ist nicht sein.
(Röm. 8:9)
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.
(Room. 8:9)
VII Choral, Vers 4 Weg mit allen Schätzen! Du bist mein Ergötzen, Jesu, meine Lust! Weg, ihr eitlen Ehren, Ich mag euch nicht hören, Bleibt mir unbewußt! Elend, Not, Kreutz, Schmach und Tod Soll mich, ob ich viel muß leiden, Nicht von Jesu scheiden.
Pois kaikki aarteet,
sinä olet riemuni,
Jeesus ainut iloni!
Pois turha kunnia,
en halua kuulla siitä,
enkä tietää mitään.
Kurjuus, hätä, risti, häpeä ja kuolema,
- vaikka joudunkin paljon kärsimään -,
älkööt nämä erotako minua Jeesuksesta.
VIII (Andante)
So aber Christus in euch ist,
so ist der Leib zwar tot um der Sünde willen;
der Geist aber ist das Leben
um der Gerechtigkeit willen.
(Röm. 8:10)
Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.
(Room. 8: 10)
IX Choral, Vers 5 Gute Nacht, o Wesen, Das die Welt erlesen, Mir gefällst du nicht. Gute Nacht, ihr Sünden, Bleibet weit dahinten, Kommt nicht mehr ans Licht! Gute Nacht, du Stolz und Pracht! Dir sei ganz, du Lasterleben, Gute Nacht gegeben.
Hyvää yötä,
maailman meno,
et miellytä minua!
Hyvää yötä, synnit,
jääkää kauas taa,
älkää tulko enää valoon!
Hyvää yötä, ylpeys ja loisto!
Koko paheelliselle elämälle
hyvää yötä.
X
So nun der Geist des,
der Jesum von den Toten auferwecket hat,
in euch wohnet, so wird auch derselbige,
der Christum von dem Toten auferwecket hat,
eure sterbliche Leiber lebendig machen
um des willen, daß sein Geist in euch wohnet.
(Röm. 8: 11)
Jos nyt hänen Henkensä, hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä, niin hän,
joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.
(Room. 8: 11)
XI Choral, Vers 6 Weicht, ihr Trauergeister, Denn mein Freudenmeister, Jesus tritt herein. Denen, die Gott lieben, Muß auch ihr Betrüben Lauter Zucker sein. Duld ich schon hier Spott und Hohn, Dennoch bleibst du auch im Leide Jesu, meine Freude.
Väistykää, te surun henget,
sillä iloni mestari
Jeesus astuu esiin.
Niille, jotka Jumalaa rakastavat,
alakuloisuuskin
on oleva
sula ilontunne.
Jos joudunkin sietämään täällä pilkkaa ja ivaa,
pysyt sinä silti kärsimyksessäkin
Jeesus, ilonani.
