"Heitetään arpaa, kuka sen saa"

Yksi Johannes-passion kiinnostavimpia kohtia on mielestäni episodi ristin juurella.

Evankelista Johannes (Joh. 19:23-25) kertoo, kuinka ristiinnaulittuja vartioivat sotilaat ottivat näiden vaatteet ja jakoivat ne neljään niin että kukin sotilas sai osansa. Jeesuksen ihokas oli saumaton, joten siitä sotilaat päättivät heittää arpaa. Johannes sanoo, että näin kävi toteen tämä kirjoitus: "He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa." (Ps. 22:19)

Johannes viittaa useassa kohdassa kirjoituksiin ja niiden täyttymiseen. Tunnetuin näistä on Jeesuksen "se on täytetty", jota Bach tarkastelee alttoaarian Es ist vollbracht verran. Kaikkiin profeetallisiin kohtiin Bach ei suinkaan tartu. Bach ohittaa hyvin lyhyesti vaikkapa kohdan, jossa Jeesus ristillä sanoo, että hänellä on jano.

Mutta sotilaiden arvanheitolle Bach antaa aikaa noin puolitoista minuuttia.

Roomalaiset sotilaat pelasivat mahdollisesti noppapeliä nimeltä tali, joka tunnetaan englanniksi nimellä knucklebones. Noppina voitiin käyttää esimerkiksi lampaan kanta- eli telaluita. Niitä oli helposti saatavilla ja ne olivat aika tavalla kuution muotoisia.

Peliä pelataan maassa istuen. Toinen käsi pidetään selän takana ja toisella heitetään nopat maahan. Kauimmaksi jäänyt otetaan käteen, heitetään se ilmaan, kaapataan nopeasti maasta mahdollisimman monta noppaa kouraan ja otetaan ilmasta putoava noppa samalla kädellä vielä kiinni.

Bachin mielessä on ehkä saattanut olla jokin toinen peli, mutta (noppa)peliltä kohtaus kovasti kuulostaa. Kuorokohtaus on neliääninen - sotilaitahan oli neljä - ja se on fuugamainen eli äänet tulevat sisään yksi toisensa perään ikään kuin sotilaat pelaisivat vuorotellen. Basso continuo soittaa nopeaa "arpakuutionpyörityskuviota". Sopraano laulaa lopussa korkean a:n - siinä kohdin voittaja kenties ratkeaa.

Banaali ja ylevä

Bach on kuin elokuvaohjaaja, joka kesken kiivaimpien juonenkäänteiden tarkentaa yllättäen kameran banaaliin ja yhdentekevään seikkaan. Jumala itse kantaa ristillä maailman syntiä, mutta sotilaita ei voisi vähempää kiinnostaa. Heillä on peli kesken.

Miksi Bach tekee näin? Mitä hän haluaa sanoa?

En tietenkään tiedä, mutta spekuloin.

Passiossa Bach eläytyy kaikkien henkilöiden, myös sotilaiden tilanteeseen. Sotilaiden näkökulmasta kolmen ristiinnaulitun vartioiminen oli kenties pitkäveteinen tehtävä. Odottaa kukkulalla, että kuolemaantuomitut kuolevat. Pelaaminen toi tehtävään vaihtelua ja auttoi ajan tappamisessa. Uhkapelit olivat Rooman armeijassa kiellettyjä, mikä saattoi tuoda peliin panoksen - siis ihokkaan - lisäksi oman jännityksensä.

Vaikka Jeesuksen lunastus ei heitä kiinnostanut, se silti kristinuskon mukaan koskee myös heitä. Jeesus kantoi maailman synnin, ei pelkästään osaa siitä. Vihjaako Bach, että myös me saatamme olla sotilaiden kaltaisia; että myös me kiinnitämme huomion viihteeseen ja ajanvietteeseen, vaikka Kristus kärsii vieressä?

Arvanheittokohtaus on arkipäiväinen (vaikka Bachin musiikki on mestarillista). Se tuo mieleen Lutherin, joka lainasi kansan renkutuksia koraalisävelmiksi. Ne olivat ihmisille tuttuja. Eikä Paholaisella ollut Lutherin mielestä omistusoikeutta hyviin sävelmiin.

Bachin Goldberg-muunnelmien viimeinen muunnelma on quodlibet, muoto, jossa yhdistetään kaksi tai useampia suosittuja sävelmiä kontrapunktiseksi kudokseksi. Toisessa renkutuksessa sanotaan, että "olen ollut niin kauan poissa luotasi, tule lähemmäs, tule lähemmäs" ja toisessa, että "kaali ja nauris ajavat minut tiehensä, mutta jos äitini laittaisi lihaa, saattaisin jäädä". Muunnelmat ovat ikääntyneen säveltäjän kynästä vuodelta 1741/42, mutta jo vuodelta 1707 tiedetään hää-quodlibet BWV 524.

Quodlibet on sävellysmuotona humoristinen ja siinä on usein arkipäiväinen ja triviaali - hienosti sanottuna banaali - vivahde. Banaali on mielestäni oikea sana kuvaamaan myös arvanheittokohtausta. Banaalius korostuu, kun tapahtumien taustana on ristillä kuoleva Jeesus. Vähän kuin pelattaisiin pokeria kirkon alttarilla.

Arvanheittokohtauksessa ollaan jalat maassa, kiinni arjen turhanpäiväisissä asioissa. Mutta Bach ei moralisoi tai sano, että se olisi huonoa tai väärin. Minulle jää kohtauksesta sellainen tunne, että Bach hyväksyy Lutherin tavoin banaalin osaksi ihmiselämää. Samat ihmiset puhuvat kaunopuheisesti Jumalasta ja nauravat pieruvitseille.

Bach lukee Fingerporin, jossa Jumala tempaisee pari olutta. Kuva: faceapp

Loppuun vielä tuo kuorokohtaus.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä ja tietokirjailija, jolta on ilmestynyt kaksi Bach-aiheista kirjaa, Matkaopas Matteus-passioon (2020) ja Johdatus Johannes-passioon (2023)

Johannes-passio, Bachin rohkein teos

Tässä postauksessa kerron, millainen teos Bachin Johannes-passio on ja mitä opin, kun kirjoitin siitä kirjan.

Mikä on Johannes-passio?

Passiot olivat suosiossa protestanttisen Saksan alueella 1700-luvun alussa. Osa tuon ajan passioista oli lähinnä hengellistä viihdettä, mutta Johann Sebastian Bachin (1685-1750) passiot olivat kirkon kovan luokan käyttömusiikkia. Passioita esitettiin Leipzigin kirkoissa pitkänäperjantaina.

Bachin kahdesta säilyneestä passiosta Johannes-passio on varhaisempi, dramaattisempi, impulsiivisempi ja lyhyempi. Se esitettiin ensi kerran Leipzigin Nikolainkirkossa pitkänperjantain vesperissä vuonna 1724. Sitä pidettiin pitkään Matteus-passion (1727) harjoitustyönä, vaikka jo Robert Schumann ymmärsi, kuinka mestarillisesta teoksesta on kysymys.

Johannes-passion juoni rakentuu Johanneksen evankeliumin 18. ja 19. lukujen varaan, joissa kerrotaan Jeesuksen viimeisistä päivistä. Evankelistan osuudet laulaa tenori, Jeesus on basso. Kuoro tulkitsee juutalaisten repliikit.

Koraalit tuovat teokseen seurakunnan hartauden harjoittamisen näkökulman. Lisäksi teoksessa on runoteksteihin pohjautuvia aarioita, ariosoja ja kuoro-osia.

Draamasta rauhaan

Johannes-passion alkukuoro Herr, unser Herrscher on läntisen taidemusiikin dramaattisimpia avausosia. Vellovat jouset, puupuhallinten riipivät dissonanssit ja kuoron Herr-huudot tempaavat kuulijan mukaan ristintien tapahtumiin.

Bachin tekstiratkaisu on poikkeuksellinen: kärsimystielle lähdetään laulamalla ylistystekstiä Psalmista kahdeksan. Alkukuoron B-taitteessa viitataan kärsimykseen ja alhaisuuteen, ja sen jälkeen alku kerrataan. Jotkut tutkijat näkevät tässä viittauksen Johanneksen evankeliumiin, jossa Sana tulee lihaksi, oli meidän keskellämme ja nousi takaisin kirkkauteen.

Kansanjoukkojen kuorokohtaukset antavat Johannes-passiolle kiihkeän yleisilmeen. Kiihkeys ei ole Bachin keksintöä, vaan se nousee evankeliumista. Johannes puhuu "juutalaisista", ei "kansasta", kuten Matteus. Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan kristinusko oli jo erkaantunut juutalaisuudesta.

Johannes-passion aariat ovat suhteellisen lyhyitä, ja levollisia hiljentymisen hetkiä on vähän. Matteus-passion pitkiin aarioihin voi verrata lähinnä aariaa Erwäge.

Passion aikana kuulija johdatellaan monenlaisten tunnetilojen läpi. Valoisinta puolta edustaa passion alkupuolella kuultava sopraanoaaria Ich folge dir gleichfalls. Tenoriaariassa Ach, mein Sinn katumus saa melkeinpä väkivaltaisia piirteitä. Loppupuolen sopraanoaariassa Zerfließe, mein Herze laulaja on joutunut lohduttoman surun valtaan.

Teos voisi loppua Ruht wohl -kuoroon, jossa Jeesuksen luille lauletaan, että "levätkää rauhassa". Mutta Bach astuu askeleen etäämmälle haudan surusta ja antaa lopuksi äänen seurakunnalle. Loppukoraali Ach Herr, laß dein lieb Engelein on meidän virsikirjassamme (VK 376:3) ja siinä sanotaan näin:

"Kun päättyy kerran matkani, / lähetä, Herra, enkeli / luoksesi minut tuomaan."

Virsikirjan kauneinta kuolemaa käsittelevää runoutta, sanoi runoilija Niilo Rauhala tästä Paul Stockmannin virrestä.

Johannes-passio rohkaisee toimintaan

Sain idean kirjaani Johdatus Johannes-passioon vaimoltani ja tyttäreltäni, jotka lauloivat viime vuonna Johannes-passiota Joensuussa. Passioillan jälkeen he kysyivät iltateellä, miksi en tekisi tästä passiosta samantapaista kirjaa kuin Matteus-passiosta. Kannen väri, kirjan nimi ja rakenne olivat jo valmiina.

En yrittänyt tehdä puhdasta tietokirjaa, vaan lähdin tutkimaan passion ja elämän välistä suhdetta. Kysyin, mitä Johannes-passio voi tämän päivän ihmiselle merkitä ja miksi se puhuttelee niin väkevästi vielä kolmen vuosisadan jälkeen. Samalla pohdin kristinuskon suurta tarinaa ja sekä Bachin että omaa suhdettani siihen.

Ajauduin tässä kirjassa aiempaa enemmän teologian alueelle. Ymmärsin, että Johanneksen ja synoptisten (eli niiden muiden) evankeliumien kuvaama Jeesus ovat eri asia. Synoptikot kertovat, mitä Jeesus teki ja opetti, Johannes, mitä hän oli ja mitä hän merkitsi.

Johanneksen evankeliumi on muita evankeliumeita myöhäisempi. Sen kirjoittajan yhteisö oli irtautunut juutalaisuudesta ja mielsi juutalaiset "heiksi". Jos minulta kysytään, niin sanoisin irtaantuminen olleen kivulias - sen verran vahvoin sanankääntein juutalaisista evankeliumissa puhutaan (ks. esim. Joh. 8:44).

Edellisessä kirjassani - Matkaopas Matteus-passioon - tunsin jääväni hetkeen, jolloin kuollut Jeesus makaa haudassaan. Matteuksen Jeesus on lihaa ja verta, hän hikoilee verta ja huutaa ristillä epätoivoaan. Johanneksen Jeesus on Jumala, joka ei osoita kärsivänsä. Hän tietää kaiken ennalta ja toteuttaa Isänsä antaman tehtävän.

Koska Johanneksen Jeesus ei vaikuta kuin osittain ihmiseltä, huomio kiinnittyy enemmän tarinaan ja suunnitelmaan: mistä on kysymys tarinassa, jonka tärkein ja käsittämättömin hetki on ylösnousemus?

Johannes-passion draama ja ulospäin suuntautunut energisyys ohjasivat ylösnousemusajatukset jotenkin näin: Synnin olemus on itseensä käpertyminen, sanoo Luther. Kristinuskon kertomuksen mukaan Jeesus vapautti meidät synnistä - siis itseensä käpertymisestä. Viesti on, että olemme vapaita kahleista, jotka estävät meitä avautumasta maailmalle ja tekemästä sitä mitä pidämme oikeana.

Topi Linjama

Kirjoittaja on musiikkitieteilijä, joka on julkaissut kaksi Bach-teemaista kirjaa, Johdatus Johannes-passioon (Basam 2023) ja Matkaopas Matteus-passioon (Basam 2020)

Kuuntelutapahtuma tuo musiikkiin yhteisöllisyyttä ja syvyyttä

Toinen korona- ja kuuntelutapahtumapääsiäinen.

Kiirastorstaina 2020 kokoonnuttiin someen Matteus-passion äärelle ja tänä vuonna tapahtui samoin. Bachin passioiden kuunteluryhmässä kuunneltiin torstaina 1.4. Matteus-passio, perjantaina 2.4. Johannes-. Alla yritän vähän purkaa kuuntelutapahtumia ja arvailla niiden merkitystä.

Tänä vuonna passioiden maailmaan virittivät Yle Radio 1:n poikkeuksellisen monet ohjelmat. Eva Tigerstedt esitteli uusintana tulleessa ohjelmassaan Matteus-passiota ja Aristoteleen kantapäässä siitä puhui cembalisti Aapo Häkkinen. Kiirastorstaina juttelimme siitä tunnin ohjelman verran Risto Nordellin kanssa. Pitkänäperjantaina Outi Paanasen ohjelmassa avattiin Bachin Johannes-passiota. Ehkä oli vielä muutakin, mutta nämä itse huomasin.

Tämän kevään kuuntelutapahtumat järjestettiin tarkoitusta varten perustetussa fb-ryhmässä, ei siis fb-tapahtumina kuten viime vuonna. Tapahtumien kiusaksi ovat tulleet bottiprofiilit roskapostiviesteineen. Ryhmässä fiilisteltiin passioita jo vähän ennakkoon, mutta varsinaisesti alkoi tapahtua kiirastorstai-iltana klo 19 maissa.

Paras toteutustapa vielä haussa

Postasin ryhmään tietoa passion osista sitä mukaa kun teos eteni. Yhdistin yhteen avaukseen vähän useampia osia kuin viime vuonna. Käsikirjoituksen runkona oli viimevuotinen teksti, mutta koitin muokata sitä siten, että mukaan tulisi myös uusia asioita. Moderoinnilla ei ollut muuta työtä kuin päästää ihmisiä ryhmään, mikä asetus muutettiin pian siten, että kaikki yli 3 kk facebookissa olleet profiilit pääsivät automaattisesti mukaan.

Päivitysten seuraaminen ei onnistunut aivan ongelmitta, sillä fb-ryhmässä nousevat yleensä ylös ne postaukset, joita viimeisimmäksi kommentoidaan. Tähän pystyi puuttumaan muuttamalla julkaisun päältä asetusta "Uusi toiminta" -> "Äskettäiset julkaisut", mutta tuo asetus tuppasi palautumaan ainakin minulla takaisin. Perjantain tapahtumassa ohjeistin muuttamaan asetuksen ja päivittämään sivua ja ilmeisesti seuraaminen onnistui hieman paremmin.

Yhteenveto teknisestä toteutuksesta: loistavasti toimivaa toteutustapaa ei ole vielä löydetty.

"Am Abend, da es kühle ward"
Illalla, kun oli jo viileää, laulaa basso Matteus-passion lopulla.

Keskustelu maustaa avauksen

Kiirastorstaina ryhmässä oli viitisensataa ihmistä ja kun Yle Radio 1:n kuuluttaja perjantai-iltana ennen Johannes-passion alkua mainitsi ryhmästä, jäsenmäärä nousi noin yli 700:an. Ehkä 150-200 ihmistä osallistui tapahtumaan reaktiolla tai kommenteilla jompana kumpana tai molempina iltoina.

Keskustelu ryhmässä oli viimevuotiseen tapaan vilkasta. Ihmisten spontaanit reaktiot musiikkiin, heidän asiantuntemuksensa, rikkaat kokemuksensa ja kykynsä sanoittaa musiikkiin liittyviä asioita ilahduttivat kerta toisensa jälkeen. Vertausta käyttääkseni: tarjosin illan musiikilliseen keskusteluun raaka-aineet, mutta kommentit ja keskustelu toivat siihen mausteet.

Musiikin kokemisessa on paljon yhteistä, mutta tapamme sanoittaa sitä ovat erilaisia ja toisiaan täydentäviä. Lopullista totuutta Bachin passioista ei voida sanoa - eihän sitä voida edes laulaa ja soittaa.

Matteus-passion "juonto" meni rutiinilla, mutta Johannes-passiossa oli paljon enemmän työstämistä. Olin tehnyt käsikirjoitusta vähitellen tammikuusta alkaen, mutta vielä viime hetkillä hioin sitä ja tunsin pientä epävarmuutta, että onko sisältöä tarpeeksi.

Huomio ryhmän vetäjästä ryhmään

Mitä näiden kahden illan aikana oikeastaan tapahtui?

Kun luen passioryhmän kiitosketjuja, olen huomaavinani sellaista, että ensimmäisen illan jälkeen kiiteltiin enemmän opastuksesta passioon, mutta toisen illan jälkeen huomiota sai enemmän ryhmä, yhteisö.

Sellaiset palautteissa esiintyvät sanat kuin "kanssakulkija" ja "yhteinen matka" kuvaavat hyvin omaa kokemustani illoista, vaikka en ehtinyt tehdä juuri muuta kuin seurata passion etenemistä ja postata juontoja. Kuljin ison ihmisjoukon kanssa hetken matkaa yhdessä paljaan ihmisyyden maastossa. Passiosta tekee erityisen se, että sen maasto on tuttu kristillisessä kulttuurissa eläneelle ja tosi sille, joka uskoo. Ja kukapa ei uskoisi, kun Bach soi.

Yhdessä koetut vahvat, ehkä vaikeatkin tunteet toivat ennestään tuntemattomat ihmiset lähelle toisiaan. Tässä syvästi inhimillisessä ilmiössä on kuunteluryhmän suurin vahvuus ja voima, jos minulta kysytään. Tätä menetelmää voisi ehkä laajemminkin käyttää yksinäisyyden vitsauksen torjumisessa.

Illan päätteeksi en saanut suljettua läppäriä noin vain. Halusin vielä viivyskellä näiden ihmisten seurassa ja kuulla, mitä he sanovat. Fb:n ilmoituksista päätellen ryhmän postauksia luettiin ahkerasti vielä usean päivän ajan. Myös uusia jäseniä tuli mukaan pyhien aikana.

Kuunteluryhmä ja live-konsertti

Jos kuunteluryhmää verrataan live-konserttiin, eroja on useita. Konsertissa musiikkia sanoittaa vain esittelyteksti ja mahdollisesti väliajan keskustelut (paitsi Joensuussa, missä mm. kapellimestari Eero Lehtimäki ja viulistit Minna Pensola ja Antti Tikkanen kertovat yleisölle teoksista). Konseptiin ei sovi, että esityksestä keskustellaan esityksen aikana. Reaaliaikainen sanallistaminen voi tuoda musiikkikokemukseen lisää syvyyttä, mutta se voi myös viedä huomion pois musiikista.

Konsertissa kuulija on kokemuksineen melko yksin. Yhteisyyden tunne ei helposti synny pelkästään siitä, että ollaan saman musiikin äärellä, ja tuskin moni tulee sitä tunnetta klassisen musiikin konsertista hakemaankaan.

Tulipa yhtäkkiä mieleen, että kun kirjoitan konserttiarvioita maakuntalehteen, tunnistan toisinaan harteillani painolastin, että minun pitäisi kriitikkona sanoa esityksestä tai teoksesta jokin lopullinen totuus ja ikään kuin nousta kriitikkoyksilönä konserttitilanteen yläpuolelle. En tietenkään sano, vaan yritän ymmärtää musiikkia, esitystä ja yleisöä ja välittää arviossani tätä ymmärrystä.

"Oli ihanaa jakaa tämä ilta muiden kanssa ja silti kokea omat isot tunteet omassa tilassa", tiivisti eräs kuunteluryhmän jäsen perjantain passioillan.

Konsertissa nuo isot tunteet on ehkä kätkettävä. Tiedän kollegan, joka ei käy konserteissa, koska hän on "tunneihminen" eli pelkää alkavansa itkeä. Kuuntelutapahtuman aikana voi itkeä vapaammin.

Kuuntelutapahtumien jatko 

Ryhmässä toivottiin jatkoa näille tapahtumille. Nyt kun konsepti toimii varsin hyvin, jatkon järjestäminen on yksinkertaista. Se edellyttää oikeastaan vain kahta asiaa: täytyy olla hyvissä ajoin tieto siitä, milloin Bach-konsertti lähetetään jostakin, esimerkiksi Yleltä, ja lisäksi täytyy olla hieman rahaa, koska teen tätä työkseni.

Lämmin kiitos kaikille kuuntelutapahtumiin osallistuneille, Yle Radio 1:lle konserttien lähettämisestä sekä Alli Paasikiven säätiölle tapahtumien rahoittamisesta.

Topi Linjama

Johannes-passio Alajärven & Helsingin Kallion kirkossa

Äitini, joka on haudattu Alajärven kirkkomaahan, piti Bachista. Jos hän eläisi, hän kenties menisi Alajärven kirkkoon palmusunnuntaina 14.4.2019 hyvissä ajoin ennen kuin siellä kello 16 alkaa Johannes-passio.

Johannes-passio Alajärvellä - ennenkuulumatonta!

C.L.Engelin suunnittelema Alajärven puinen ristikirkko valmistui 1836. Sotkamon urkutehtaan rakentamat urut ovat vuodelta 2012 ja niissä on 28 äänikertaa.

Tämän kulttuuriteon taustalla on Kallion seurakunnan kanttori Tommi Niskala, Alajärven lahja Suomen musiikkielämälle.

Niskala johtaa Kallion kantaattikuoroa, orkesterina on barokkiyhtye Galantina. Evankelistana on tenori Timo Kiiskinen ja Jeesuksen roolin laulaa basso Jari Parviainen (joka on muuten levyttänyt mm. harvinaisia Heino Kasken yksinlauluja). Lisäksi solistikaartissa ovat sopraano Johanna Isokoski, kontratenori Teppo Lampela, basso Sampo Haapaniemi ja tenorina Tommi Niskala.

Johannes-passio - mitä se on?

Leipzigin Tuomas-kanttoriksi 1723 valittu Johann Sebastian Bach (1685-1750) paneutui tehtäväänsä ennennäkemättömällä taidolla ja pieteetillä. Alusta alkaen hän otti asiakseen säveltää kantaatin jokaiselle pyhäpäivälle. Suuren paaston aikana Leipzigissa pidättäydyttiin monen muun ilon lisäksi musiikista, minkä vuoksi Bachille jäi aikaa paneutua pääsiäismusiikin säveltämiseen.

Protestanttisessa Saksassa pääsiäismusiikki merkitsi paneutumista Jeesuksen kärsimystiehen. Bachin Johannes-passio liittyy pitkään passioperinteeseen, mutta Bachin musiikin draama ja jännite nostavat passion reilusti aikalaisteosten yläpuolelle. En mitenkään halua vähätellä esimerkiksi Telemannin passiota Brockesin tekstiin, mutta onhan siinä Bachiin verrattuna paljon vähemmän ulottuvuuksia. Kuunteluvinkkinä aaria Eilt ihr angefocht'nen Seelen, joka löytyy sekä oopperamies Telemannin että kirkonmies Bachin passiosta.

Johannes-passion sanat löytyvät suomenkielisinä Sibelius-Akatemian mainiosta Laura-tietokannasta.

Varoitus: seuraava jakso sisältää juonipaljastuksia!

Johannes-passiossa on kolmen kerroksen tekstiä.

Ensimmäisen tekstikerroksen muodostaa draama, juoni. Sitä vie rivakasti eteenpäin evankelista Johannes (Joh. 18-19), mutta se ei Bachille aivan riitä: hän ottaa lisäksi Matteukselta musiikillisesti kiitolliset kohtaukset, jossa Pietari puhkeaa kyyneliin, sekä kohdan, jossa Jeesuksen kuolemaa seuraa maanjäristys. Evankeliumin tulkitsemiseen tarvitaan joukko solisteja sekä kuoro, joka laulaa joukkokohtaukset.

Tarinan juoni on lyhyesti se, että Jumala kuolee, mutta pysyy silti tilanteen herrana (tai Herrana, jos niin halutaan sanoa).

Toisen tekstikerroksen muodostaa aarioiden, ariosot ja vapaiden kuoro-osuuksien runolliset tekstit, joiden kaikkia kirjoittajia ei tunneta. Aariat antavat kuulijalle tilaisuuden mietiskellä evankeliumin tapahtumia. Johannes-passiossa tätä lyyristä ainesta on vähemmän kuin Matteus-passiossa, mistä syystä Johannes on dramaattisempi ja nopeatempoisempi kuin Matteus.

Aarioita on passiossa kahdeksan ja ariosoja kaksi. Vapaita kuoroja kaksi, toinen alussa, toinen lopussa.

Kolmannen tekstikerroksen muodostavat koraalit. Ne olivat Leipzigin Nikolainkirkkoon pitkänäperjantaina 1724 kokoontuneelle seurakunnalle tuttuja; ne toivat passioon mukaan yhteisöllisen hartaudenharjoittamisen tason.

Viisi tärppiä

Alkukuoro. Johannes-passion kuoro-osille tyypilliset 16-osakuviot vellovat alkukuorossa kuin levoton ihmisjoukko. Alkukuorossa avataan puheyhteys Jumalan suuntaan: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist! Herra, meidän Herramme, jonka kunnia on suuri kaikissa maissa! Alkusanat viittaavat Psalmiin kahdeksan.

Tenoriaaria Ach, mein Sinn. Sen jälkeen, kun Pietari on kieltänyt Jeesuksen, kuullaan tenorin katumusaaria, joka on sävyltään tyyten toisenlainen kuin Matteus-passion vastaava aaria Erbarme dich. Katumus painaa pään alas - tenorin sävelkulut ovat laskevia. Johannes-passion katuja ei ole Pietari, basso, vaan minä tai sinä, jotka kadumme jotakin eeppistä möhläystämme.

Bassoaaria Mein teurer Heiland. Minusta tässä aariassa on Johanneksen evankeliumin henkeä, jossa tapahtumia katsotaan hieman yläpuolelta. Laulajat ja kuulijat tietävät, että kaikki päättyy lopulta hyvin: Kristus on voittava kuoleman ja ansaitseva meille ikuisen elämän. Bach kietoo yhteen aarian ja koraalin, jolloin yksilön kokemus ikään kuin jaetaan yhteisöllisesti.

Aaria Zerfliesse, mein Herze. Vuodata, sydän, kyynelvirtoja, sillä Jeesuksesi on kuollut. Alarekisterissä jauhaa basso continuo, joka sitoo tapahtumat kuoleman maahan. Ylärekisterissä huilut ja sopraano, joka laulaa Bachilla enkelin roolit. Keskialueen jahtioboet naukuvat kauhua ja lohtua. Tot, kuolema, pysäyttää laulajan fermaatille. Nancy Argenta ja John Eliot Gardiner, olkaa hyvät.

Loppukoraali. Teos loppuu lohduttavaan koraaliin Ach Herr, lass dein lieb' Engelein. Matteus-passion synkkä loppu on ehkä realistisempi, mutta Johannes-passion päättävän koraalin pyyntö - Herr Jesu Christ, erhöre mich! - nostaa aina silmiin puhdistavat vedet.

Topi Linjama

J.S.Bachin Johannes-passio Alajärven kirkossa 14.4.2019 klo 16 ja Helsingin Kallion kirkossa 16.4.2019 klo 19