Ensimmäiselle pääsiäisen jälkeiselle sunnuntaille on tarjolla herkkua.
Kantaatti Halt in Gedächtnis Jesum Christ BWV 67 on ensimmäistä Leipzigin vuosikertaa keväältä 1724. Alfred Dürr sanoo tämän olevan yksi Bachin "hienoimmista ja omaperäisimmistä kantaateista" (Dürr: The Cantatas of J.S.Bach, s. 293).
Alkukuoron sanat on toisesta kirjeestä Timoteukselle: Pitäkää mielessänne Jeesus Kristus, joka on noussut kuolleista (2. Tim. 2:8). Käyrätorvi - tai tarkemmin sanoen corno di tirarsi - tuo juhlavuutta osaan, josta on löydettävissä kaksi teemaa: pitkillä nuoteilla viipyvä "mielessä pitäminen" ja nouseva nopea "ylösnousemus". Ei liene sattumaa, että sopraanolle kirjoitettu melodia muistuttaa pääsiäisvirttä O Lamm Gottes, unschuldig.
Toinen osa on tenoriaaria (alkaa kohdasta 3'10), jossa on kahtalainen tunnelma. Toisaalta Jeesus on noussut ylös ja voittanut kuoleman ("Mein Jesus ist erstanden!" "Mein Glaube kennt des Heilands Sieg"). Toisaalta laulaja tuntee olevansa peloissaan ja horjuva ("was schreckt mich noch?" "doch fühlt mein Herze Streit und Krieg"). Aaria on E-duurissa, joka myös on luonteeltaan sopivasti epävakaa. Mattheson sanoo E-duurin ilmentävän epätoivoista tai kuolettavaa urua, Rameau yhdistää sen lempeään ja iloiseen musiikkiin. Matteus-passion I osan loppukuoro O Mensch, bewein dein Sünde groß on E-duurissa.
Dramaturgisesti upean kantaatin erikoisuus on myrskyaaria (kohdasta 7'25), jossa Saatana ja helvetti vyöryvät nopeana tasajakoisena jousisatsina opetuslasten yli. Jeesus, basso, tyynnyttelee heitä kolme kertaa pastoraalihenkisesti (pastor, lat. paimen, pastori) puupuhallinten säestämänä: "Friede sei mit euch", rauha teille. Vasta neljännellä kerralla levottomuutta symboloineet jouset lakkaavat vellomasta ja liittyvät puupuhallinten tuutulauluun.
Päätöskoraaliksi sopii mainiosti Du Friedenfürst, Herr Jesu Christ, sinä rauhanruhtinas, Herra Jeesus Kristus.
Kovin toisentyyppinen on pääsiäisen 1725 jälkeen esitetty kantaatti Am Abend aber desselbigen Sabbats BWV 42. Vaikka kantaatin aloittavassa tekstissä kerrotaan, miten Jeesus ilmestyy pelokkaille opetuslapsille suljettujen ovien takana, kantaatissa ei ole jälkeäkään pelosta tai muistakaan voimakkaista tunnetiloista. Dürr kuvaa osuvasti kantaatin karaktääriä "kuivaksi ja oppineeksi". "Kuivuus" johtuu osaltaan niukasta soitinnuksesta.
Kolmannessa osassa, levollisen paimentyylisessä alttoaariassa Wo zwei und drei versammlet sind, kerrotaan, että missä kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimeen, hän ilmestyy heidän keskelleen. A-taite on tasajakoinen, mutta B-taitteen Bach kirjoittaa 12/8-tahtilajiin.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Bachin aikaan suuria kirkollisia juhlia, kuten pääsiäistä, joulua ja helluntaita juhlittiin kolme päivää. Kolmas joulupäivä on poistunut kalenterista ja siitä on tullut ilotulitusrakettienostojuhla. Kolmas pääsiäispäivä on niin ikään jäänyt kalenterista ja lomalaiset joutuvat palaamaan Lapin hangilta tai kesämökiltä jo maanantaina. Helluntai on kokonaan oma lukunsa, mutta ei mennä vielä siihen.
Kantaatti Ein Herz, das seinen Jesum lebend weiß BWV 134 on parodia, kuten oli pääsiäismaanantain kantaatti BWV 66. BWV 134 esitettiin ensi kerran 1724 ja sen taustalla on onnittelukantaatti, jonka Bach kirjoitti Köthenissä. 1730-luvulla Bach lisäsi kantaattiin resitatiiveja ja muokkasi sitä muutoinkin.
Vaikka Bach oli taitava parodioden laatija - ajatellaan vaikka jouluoratoriota - tästä kantaatista hohtaa läpi sen maallinen alkuperä, mikä johtuu erityisesti siitä seikasta, ettei kantaatissa ole lainkaan raamatuntekstejä tai koraaleja.
Kantaatti Ich lebe, mein Herze BWV 145 on luultavasti vuodelta 1729. Teksti on Picanderin. Alla olevalta talleteelta puuttuu alkukuoro, ja kantaatti alkaa suoraan Jeesuksen ja sielun duetolla. Jeesus elää, kohottaa sielun ylös ja avaa syntiselle taivaallisen oven - siitä dueton riemukas sävy. Sooloviulu täydentää ilon.
Sitten on vielä kantaatti Der Friede sei mit dir BWV 158, josta ei tiedetä sen enempi libretistiä kuin esityspäivääkään, joskin Alfred Dürr ajoittaa kantaatin vuoteen 1726.
Kun teksti alkaa Jeesukselta lainatuilla sanoilla "rauha teille" ja loppukoraalina on viides säkeistö Lutherin pääsiäisvirrestä Christ lag in Todes Banden, ollaan aika lailla pääsiäistä seuraavissa päivissä. Toisaalta kolmannen osan resitatiivissa viitataan Simeoniin, jolloin kantaatti voisi olla tarkoitettu kynttilänpäivälle.
Topi Linjama Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Kantaatin Erfreut euch, ihr Herzen BWV 66 alkukuoro on varmatoimista perus-Bachia. Tämän kantaatin erikoisuus on dialogi, jonka keskustelijat ovat toivo, tenori, ja pelko, altto. Kohdassa 18'43 alkaa duetto, jossa toivo laulaa "minun silmäni [mein Auge] näkee Vapahtajan ylösnousseen" ja pelko kaanonmaisesti perässä "ei kenenkään silmä [kein Auge] ole nähnyt Vapahtajan ylösnousseen". Toisessa säkeessä kuolema "ei pidä / pitää vielä [nicht/noch]" häntä kahleissaan.
Sama meininki jatkuu aariassa, joka keinuu kivasti sicilianon tahtiin.
Pääsiäismaanantain teksteihin kuuluu episodi Emmauksen tiellä. Jeesus liittyy kahden opetuslapsen mukaan ja keskustelee heidän kanssaan. Jeesus on jatkavinaan matkaa, mutta opetuslapset sanovat, että "bleib bei uns, denn es will Abend werden, und der Tag hat sich geneiget", jää luoksemme, sillä päivä on kääntymässä iltaan. (Luuk. 24:13-35)
Kantaatin Bleib bei uns, denn es will Abend werden BWV 6 alkukuoro muistuttaa monella tavalla Johannes-passion loppukuoroa: sama sävellaji ja tahtilaji, samantapaiset melodiakulut ja homofoninen kirjoitustapa. Opetuslapset pyytävät Jeesusta jäämään yöksi, he pyytävät, että "levätkää hyvin, te pyhät jäsenet" (Ruht wohl, ihr heiligen Gebeine), kuten Johannes-passion loppukuorossa lauletaan. Niinpä ollaan unen sävellajissa, c-mollissa.
1800-luvulla elänyt saksalaissäveltäjä Josef Rheinberger on muuten tehnyt samasta raamatunkohdasta kauniin kuusiäänisen iltalaulun. Säveltäjä oli tuota renessanssivaikutteista kipaletta tehdessään 16-vuotias.
Kantaatin kolmannen osan (alkaa kohdasta 9'10) koraalissa sanotaan sama ikään kuin seurakunnan äänellä: "Ach bleib bei uns, Herr Jesu Christ". Bach teki koraalista urkutranskription BWV 649, joka on osa myöhäistä Schübler-koraalien sarjaa. Teksti on meikäläisen virsikirjan numerona 189.
Loppukoraali - jonka alku tuo mieleen e-molli-luuttusarjan bourréen - on yksi tasapainoisimpia sekä melodialtaan että sovitukseltaan. Siinä on vahva rauhoittava ulottuvuus. Evlut virsikirjassa tämä on toinen säkeistö virrestä 190.
Topi Linjama Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Kristus nousi kuolleista! Mutta eipä innostuta liikaa.
Protestanttisessa hengellisessä ilmastossa pääsiäisenä keskitytään enemmän passioihin, ristin teologiaan ja Jumalan selkäpuoleen kuin ylösnousemuksen riemuun. Silloinkin, kun iloitaan kuoleman voittaneesta Kristuksesta, ollaan esimerkiksi e-mollissa, jota teoreetikko Johann Matthesonin mukaan ”voidaan tuskin luonnehtia iloiseksi”.
Christ lag in Todes Banden BWV 4 on yksi alle tusinasta Bachin kantaatteja, jonka teksti pohjautuu pelkästään koraaliin. Lutherin pääsiäisvirsi löytyy suomalaisesta virsikirjasta nimellä Kuoleman kahleet murtanut (VK 96). Kirjoitin tästä kantaatista myös viime keväänä. Kantaatin ilo on vakavaa, sisäänpäinkääntynyttä, mietiskelevää. Jouluaamun ilo on tyyten toisenlaista.
Kantaatti lienee syntynyt 1707, jolloin säveltäjä oli vasta 22-vuotias. Seitsenosainen teos alkaa lyhyellä soitinjohdannolla, kuten useimmat Bachin varhaiset kantaatit. Sen jälkeen Bach rakentaa symmetrisen musiikkitemppelin: alkuun, keskelle ja loppuun hän sijoittaa kuoro-osan, toinen ja kuudes osa ovat duettoja, kolmas ja viides sooloaarioita.
Jokaisen osan tekstinä on säkeistö koraalista, sävelmateriaali on johdettu virren melodiasta ja sävellaji pysyy tiiviisti e-mollissa. Lopputulos ei kuitenkaan ole monotoninen, mikä osittain johtuu Bachin tavasta maalailla yksittäisiä sanoja.
Esimerkiksi ensimmäisen säkeistön sanalle fröchlich, iloinen, Bach kirjoittaa nopean kuvion. Kolmannen säkeistön sanan nichts, ei mitään, jälkeen musiikki katkeaa hetkeksi kokonaan. Viidennen säkeistön sanalle Kreuz, risti, Bach kirjoittaa paitsi ylennysmerkit eli ristit, myös ristikuvion. Samassa osassa sanalla dem Tode, kuolemaan, basso sukeltaa hurjan intervallin (vähennetty duodesiimi) alas.
Myös tempot vaihtelevat. Sinfonia on hidas, ensimmäinen säkeistö nopea. Hidas toinen säkeistö laskevine bassokulkuineen raahustaa synnin vallan alla. Nopeassa kolmannessa säkeistössä ”varjo vain on kuolema”. Neljäs säkeistö on nopea, viides hidas, kuudes kohtuullisen nopea. Viimeinen säkeistö on Bachille tyypillisesti konstailematonta neliäänistä koraalisatsia.
Teos on harvoja nuoruudenkantaatteja, joihin säveltäjä itse näyttää olleen tyytyväinen vielä vuosikymmenten kuluttua. Bach kelpuutti sen osaksi Leipzigin kantaattivuosikertoja. Ja onhan tämä todellinen helmi.
Tykkään Gesualdo Consortin kevyestä soinnista, niin annetaan heidän tulkita. Laitetaanpa myös sanat tähän, niin on kivempi seurata.
1. Sinfonia
2. Christ lag in Todes Banden Für unsre Sünd gegeben, Er ist wieder erstanden Und hat uns bracht das Leben; Des wir sollen fröchlich sein, Gott loben und ihm dankbar sein Und singen halleluja, halleluja.
3. Den Tod niemand zwingen kunnt Bei allen Menschenkindern; Das macht alles unsre Sünd, Kein Unschuld war zu finden. Davon kam der Tod so bald Und nahm über uns Gewalt, Hielt uns in seinem Reich gefangen. Halleluja.
4. Jesus Christus, Gottes Sohn, An unser Statt ist kommen Und hat die Sünde weggetan, Damit dem Tod genommen All sein Recht und sein Gewalt; Da bleibet nichts denn Tods Gestalt, Den Stachel hat er verloren. Halleluja.
5. Es war ein wunderlicher Krieg, Da Tod und Leben rungen, Das Leben behielt den Sieg, Es hat den Tod verschlungen. Die Schrift hat verkündigt das, Wie ein Tod den andern fraß, Ein Spott aus dem Tod ist worden. Halleluja.
6. Hier ist das rechte Osterlamm, Davon Gott hat geboten, Das ist hoch an des Kreuzes Stamm In heißer Lieb gebraten, Das Blut zeichnet unser Tür, Das hält der Glaub dem Tode für, Der Würger kann uns nicht mehr schaden. Halleluja.
7. So feiern wir das hohe Fest Mit Herzensfreud und Wonne, Das uns der Herr erscheinen läßt. Er ist selber die Sonne, Der durch seiner Gnaden Glanz Erleuchtet unsre Herzen ganz, Der Sünden Nacht ist verschwunden. Halleluja.
8. Wir essen und leben wohl In rechten Osterfladen, Der alte Sauerteig nicht soll Sein bei dem Wort der Gnaden, Christus will die Koste sein Und speisen die Seel allein, Der Glaub will keins andern leben. Halleluja.
1. Sinfonia
2. Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja, halleluja!
3. Kuoleman valtaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja, halleluja!
4. Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja, halleluja!
5. Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja, halleluja!
6. Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja, halleluja!
7. Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja, halleluja!
8. Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja, halleluja!
(VK 96, suom. Jaakko Finno)
Kokonaan toinen on meininki kantaatissa Der Himmel lacht! Die Erde jubiliert BWV 31, joka on pitkälti vuodelta 1715. Kokoonpanossa on kuoron (ja solistien) lisäksi kolme trumpettia, patarummut, kolme oboeta, taille (ranskalainen tenorioboe), fagotti, jouset ja continuo.
Nyt on olo kuin jouluaamuna.
Salomo Franckin teksti vilisee raamattuviittauksia, mutta syystä tai toisesta tämä kantaatti ei minua puhuttele samassa mitassa kuin edellinen. Minusta ilon affekti ei ole Bachille yhtä luonteva, helppo ja vakuuttava kuin varjopuolen tunteet. Ja edellisessä virkkeessä paino on sanalla minusta. Kysymyshän on luultavasti omasta psykopatologiastani - mutta sitäkin voi kysyä, miksei tämä kantaatti tai alempana kuvailtu pääsiäisoratorio ole saaneet samanlaista suosiota kuin vaikkapa passiot?
Tuomaskuoron saundi lienee mutten jotakuinkin samanlainen kuin Bachin aikaan.
Sittenhän Bachilla on tälle suurelle pyhälle myös pääsiäisoratorio Kommt, eilet und laufet BWV 249. Trumpetit ja patarummut soivat, ja John Eliot Gardinerin esityksessä kilkattaa myös cembalo ikään kuin viitaten siihen, että ollaan lähellä maallisen musiikin genrejä, lähinnä tietenkin oopperaa.
Tilanne pääsiäisoratoriossa on se, että hauta on tyhjä ja tilannetta ihmettelevät Jeesuksen äiti, Maria Magdalena, Maria Jaakobin äiti, Pietari ja Johannes. Juonta ei viekään eteenpäin evankelista, vaan äänessä ovat evankeliumien henkilöt. Ratkaisu on Bachille epätyypillinen.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
”Opeta meitä ajattelemaan, että meidän tulee kuolla, jotta tulisimme ymmärtäväisiksi”, sanoo psalminkirjoittaja J. S. Bachin hautajaiskantaatissa BWV 106. Miten kuolemaan tulee suhtautua? Millainen kuolemisen taidon opettaja Bach on?
Keskiajalla mustan surman tapaiset kulkutaudit vaanivat ihmistä ja lisäsivät äkkikuoleman pelkoa. Avuksi syntyi kuolemisen taito, ars moriendi, josta kehkeytyi kokonainen kirjallisuudenlaji.
Kirjoissa kerrottiin, kuinka kuolevan lähellä tuli käyttäytyä ja millaisia rukouksia tuli lukea.
Kuolevalle kehotettiin esittämään joukko kysymyksiä, joihin tämän tuli vastata myöntävästi. Tällä sieluntilatutkimuksella pyrittiin varmistamaan kuolevan jumalallekelpaavuus.
Martti Luther vei reformaation hengessä kuolemisen taitoa ulkoisista rituaaleista kohti vanhurskauttamisoppia. Ihminen on armon vastaanottaja ja Jumalan sen lahjoittaja, ja tämä korostui kuolinvuoteella. Kuolevalle esitettyjen kysymysten sijaan alettiin painottaa lohdutusta ja rohkaisua.
Bach liittyy kirkkomusiikillaan luterilaiseen perinteeseen, mutta musiikki tuo ars moriendiin väkevän lisänsä. Bach käy musiikissaan rohkeasti kohti kuolevan vihollisia, joita ovat Lutherin mukaan synti, kuolema ja helvetti.
Bachin kantaateissa helvetillä pelottelu on vähäistä, mutta synti ja etenkin kuolema saavat paljon nuottitilaa. Tämä on omiaan lisäämään kantaattien psykologista uskottavuutta.
Lutherin mukaan ainoa tosi vastaus kuolemaan on usko siihen, että Kristus on voittanut kuoleman, synnin ja helvetin. Bach, jonka kirjahyllyssä oli Lutherin kootut teokset, kulkee samoilla laduilla.
Olipa kristityn kysymys mikä hyvänsä, kantaattien vastaus kiertyy aina Jeesukseen. Patenttivastaus ei estä Bachia luotaamasta vakuuttavasti ihmismielen syvänteitä. Epätoivo, viha, kaipuu ja suru ovat osa ihmisen todellisuutta, eikä Bach – jonka ei tarvinnut kosiskella yleisöään – niitä kiellä.
Kuoleman edessä Bach luo kuvan Kristuksesta ja kiinnittää katseen häneen. Bachin kuoleva lähtee viimeiselle matkalleen luottavaisin mielin. ”Ankkuri, joka pitää, on armollisuus, jolla Jumala minua usein ilahduttaa”, laulaa basso kantaatissa BWV 56 [kantaatti alla olevalla tallenteella]. Kuolemaa kuvataan rauhan satamaksi, jossa voin vihdoin päästää irti pienen purteni peräsimestä.
Bachin kantaateissa Jeesus makeuttaa kärsimyksen karvauden, kuivaa surevan kyyneleet ja antaa lähtijälle rauhan. Katse pidetään tämän maailman ongelmien yläpuolella.
Kynttilänpäivän kantaatin Ich habe genung BWV 82 avausaariassa vanhan Simeonin suulla puhuva basso sanoo, että hänellä on kyllin, kun hän on nähnyt Vapahtajan. Päätösaariassa basso kertoo iloitsevansa kuolemastaan, jonka tullessa huolet pakenevat. Lähestyvästä kuolemasta on soveliasta iloita hartaasti c-mollissa.
Monissa kantaateissa soivat kuolinkellot, joita kuvaavat soitinten pizzicatot ja staccatot. Kantaatissa Christus, der ist mein Leben BWV 95 tenori toivoo, että ”ah, lyö toki pian, autuas hetki”. Aaria on kirjoitettu korkeaan rekisteriin ja tenorin täytyy ponnistella saadakseen esitettyä toiveensa. Oboe d'amoret tuovat D-duurissa hypähtelevään aariaan kaipuuta.
Kantaatissa BWV 161 altto pyytää, että viime hetki löisi jo. Sävy on myönteinen, jopa innostunut, ja kuulija miettii, oliko Bach lapsellisenkin ihastunut kuolinkelloefektiin.
Bachille kuolema ei ole pimeys, vaan valo; se ei ole seinä, se on ovi. Kadotustuomiota ei ole niille, jotka ovat Kristuksessa, lauletaan Roomalaiskirjeen sanoja hautajaismotetissa Jesu, meine FreudeBWV 227. Siksi kuolemalle ei ole sävellajia.
Bachille kuolema on unen veli, kuten kantaatin BWV 56 loppukoraalissa lauletaan – ja jälleen c-mollissa. Näky on lohdullinen: vasta herättyään tietää nukahtaneensa, ja jos herää, kaikki on hyvin. Ellei herää, mitään hätää ei ole.
Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esitteli kirjassaan vuonna 1969 kuoleman kohtaamisen suruprosessin viisi vaihetta. Ensimmäinen vaihe on kieltäminen ja eristäytyminen, toinen viha, kolmas kaupankäynti ja neljäs masennus.
Bachin musiikista voi löytää Kübler-Rossin kuvaamia vaiheita. Matteus-passion kuoro Sind Blitze, sind Donneruhkuu pyhää vihaa. Tenori vaikuttaa masentuneelta kantaatin BWV 13 avaavassa aariassa Meine Säufzer, meine Tränen können nicht zu zählen sein, huokauksiani ja kyyneleitäni ei voi laskea.
Kübler-Rossin viides vaihe, tyytyminen, on Bachin musiikkiteologian kovaa ydintä. Tyytymiseen Bach tarttui jo 22-vuotiaana, kun hän sävelsi hautajaiskantaatin BWV 106. Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit, Jumalan aika on kaikkein paras aika, lauletaan valoisassa alkukuorossa.
Tyytymisen teema kulkee läpi Bachin kantaattituotannon. Sellaisia koraaleita kuin Was mein Gott will, das gscheh allzeit, mitä Jumalani tahtoo, tapahtukoon aina, ja Herr, wie du willt, so schicks mit mir, Herra, mitä tahtonet, käyköön minulle, löytyy kantaateista ja passioista.
Bach ymmärtää ihmisen pyristelyä vääjäämättömän edessä ja antaa asialle paljon tilaa. Bach ymmärtää, ettei väistämätöntä hyväksytä yhden kahdeksasosatauon aikana, kuten tapahtuu Matteus-passiossa, kun Jeesus tyytyy Getsemanessa Isänsä tahtoon.
Siihen voi mennä loppuikä.
”Hartaassa musiikissa Jumala on aina armossaan läsnä”, Bach kirjoitti Raamattunsa marginaaliin. Aivotutkijat puhuvat musiikin vaikutuksista hormonituotantoon, sykkeeseen ja verenpaineeseen. Bachille lohdutuksessa on vahvasti mukana tuonpuoleinen, jota musiikki heijastaa.
Ihmiset pelkäävät kuolemassa kipua ja yksin jäämistä. Musiikki voi tarjota kuolevalle apua molempiin: Kun kuulemme miellyttävää musiikkia, elimistö tuottaa endorfiinia, joka toimii kipulääkkeen tavoin. Lisäksi tunnemme olevamme jonkun kanssa. Tätä selitetään sillä, että musiikki saa aivot tuottamaan oksitosiinia ja vasopressiiniä, hormoneita, jotka liittävät meidät toisiimme.
Bachille tuo joku on Jeesus. Jeesus on suhde, jossa voi levätä ja tulla hyväksytyksi, Jeesus on syli ja kohtu.
Komm, Jesu, komm, tule, Jeesus, tule, pyydetään motetissa BWV 229. Bachin luterilaisessa musiikkiteologiassa kuolevan ei tarvitse tehdä mitään tai mennä mihinkään. Jeesus on se, joka tulee hänen luokseen ja uskovan tehtäväksi jää levätä armossa.
Eikö tässä motetissa muuten ole Bachille harvinaista omakohtaisuutta? Onko säveltäjä ehkä menettänyt rakkaan ihmisen? Vai puhuuko hän itsestään: Ich sehne mich nach deinem Frieden, der saure Weg wird mir zu schwer, kaipaan rauhaasi, katkera tie käy minulle liian raskaaksi.
Musiikkia voisi hyödyntää sairaalatyössä paljon nykyistä laajemmin. Kivunlievityksen ja toipumisen edistämisen lisäksi musiikissa on valtava terapeuttinen potentiaali, mikä liittyy sen kykyyn herättää ja säädellä tunteita. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi musiikki on kulkenut mukanamme ihmiskunnan aamuhämäristä.
Musiikki lohduttaa, vahvistaa, järjestää, hoitaa ja parantaa. Modernin ajan ihminen voi perustellusti kysyä säveltäjä Michael Torken tavoin: ”Miksi tuhlata rahaa psykoterapiaan, kun voit kuunnella [Bachin] h-molli-messua?”
Kun kuuntelen vaikkapa h-molli-messun surullista Crucifixus-osaa, en joudu surun valtaan. Musiikki auttaa tunnistamaan elämän lohduttomuuden, mutta se tuo siihen samalla lohtua. Musiikki auttaa luomaan yhteyden omaan suruuni ja vakuuttaa, etten ole yksin suruni kanssa. Musiikki on kanssani.
Topi Linjama Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä, joka viimeistelee kirjaa Bachin Matteus-passiosta Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 17.4.2019
Bach sävelsi kantaatin palmusunnuntaille 1714, joka sattui olemaan myös Marian ilmestyspäivä. Niinpä säveltäjä käytti kantaattia Himmelskönig, sei willkommen BWV 182 myöhemmin Leipzigissa Marian ilmestyspäivän musiikkina.
Teksti on todennäköisesti Weimarin hovirunoilija Salomon Franckin kynästä. Kantaatista löytyy Hans-Christian Danielin suomennos Sibelius-Akatemian Laura-tietokannasta.
Kantaatti alkaa Weimarin-kantaateille tyypilliseen tapaan soitinosalla, jossa tällä kertaa viulu ja nokkahuilu keskustelevat kepeään sävyyn pisteellisissä rytmeissä. Jotkut (mutta en minä) yhdistävät tämän osan ranskalaiseen alkusoittoon.
Alkukuorossa toivotetaan Taivaankuningas tervetulleeksi, mikä tietenkin viittaa palmusunnuntain evankeliumitekstiin. Viesti on selkeä, samoin sävellaji G-duuri.
Kolmas osa on resitatiivi, jossa vox Christi laulaa psalmin sanoja: "Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi." (Ps. 40:7-8) Sitten seuraa kolme aariaa, aaria bassolle, altolle ja tenorille.
Nokkahuilu näyttää jääneen Bachin elinaikana pikku hiljaa pois soitinvalikoimasta. Varhaisemmissa kantaateissa se on vielä mukana melko usein, mutta Leipzigin kantaateissa sitä kuulee yhä harvemmin. Alttoaariaan Leget euch dem Heiland unter - jossa kehotetaan pukeutumaan uskon tahrattomaan pukuun - puhdasääninen nokkis sopii erinomaisesti. Hellät alaspäiset melodiakulut kuvaavat nöyrtymistä rakastavan Vapahtajan edessä. A-taitteen yhdistelmä napolilainen sekstisointu plus harhalopuke on tuttu maneeri Weimarin ajalta. Palataan tähän kantaatin BWV 12 yhteydessä.
Seitsemäs osa on vakuuttava koraalifantasia Paul Stockmannin passiokoraalin Jesu, Leiden, Pein und Tot kolmannesta säkeistöstä Jesu, deine Passion. Samaa koraalia Bach hyödynsi Johannes-passiossa. Koraalifantasiassa, jota Alfred Dürr kutsuu Pachelbel-tyyppiseksi (The Cantatas of J.S. Bach, s. 261), sopraano laulaa melodiaa hitaissa aika-arvoissa, ja muut äänet alustavat sopraanon sisääntuloa koraalisäkeistä johdetuilla polyfonisilla melodioilla. Soittimet on kirjoitettu motettityyliin colla parte.
Ensimmäisen säeparin sana Freude, ilo, saa tyypillisesti ylöspäin juoksevan kuvioinnin. Sanoille Meine Seel auf Rosen geht, sieluni kävelee ruusuilla, Bach kirjoittaa synkooppikuvion ikään kuin ruusuillakävelijä ontuisi.
Topi Linjama Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Delphine Galou, Topi Lehtipuu, Klara Ek - nyt on spesiaali passio tulossa Helsinkiin!
Yleensä en arvioi asioita katsojamäärien kautta, mutta kun ranskalainen kontra-altto Delphine Galou laulaa youtubessa vähän Bachia ja kerää 3,7 miljoonaa katsojakertaa, sanon mielelläni, että kyllä tubessa tiedetään. Voi olla, että minä vastaan noin puolesta miljoonasta katsojakerrasta, sillä fanitan lujasti laulajan ja Les Siècles -yhtyeen toimivaa yhteispeliä ja Galoun taivaallista tulkintaa, joka läpäisee ihmisen syvyyssuunnassa. Sielu niin paljas, että siitä loistaa Jumala itse. Je vous admire, madame Galou.
Kun Galou laulaa Bachin Matteus-passion maahan sidotut altto-osuudet Johanneksen kirkossa kiirastorstaina 18.4.2019, aion istua nenäliinoineni kirkon keskivaiheilla.
Ja entäs kapellimestari-evankelista Topi Lehtipuu. Hän on laulanut passiota lukemattomia kertoja, muun muassa Simon Rattlen johtamassa dramatisoidussa Matteus-passioesityksessä 2013. Kapellimestarin ja evankelistan roolien yhdistäminen on kova homma, jonka on aiemmin tehnyt esimerkiksi Peter Schreier.
Evankelistan rooli on raskas, koska se viipyy niin paljon ylärekisterissä. Useinkin käydään korkealla b:llä, mutta vain kerran evankelista kiipeää yksiviivaiselle h:lle, tilanteessa, jossa Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmesti ja hän ging heraus, meni ulos.
Passion rakkaudentäyteisistä (eros: Ich will dir mein Herze schenken, & agape: Aus Liebe will mein Heiland sterben) sopraanoaarioista vastaa ruotsalaisdaami Klara Ek. Hänen kapasiteetistaan saa käsitystä, kun kuuntelee PergolesinStabat materia, jota hän laulaa yhdessä kontratenori Andreas Schollin kanssa.
Jeesuksen roolin laulaa Juha Kotilainen, joka ei hänkään ole ensimmäistä kertaa passiota tekemässä. Muutama vuosi sitten Kotilainen lauloi Jeesuksen roolin Helsingin tuomiokirkossa, kuten tästä Cantores Minores -kuoron odotuksentäyteisestä trailerista käy ilmi.
Sitä joskus mietin, että Jeesus ei ole ihan simppeli rooli. Johanneksen evankeliumin Jeesus on välillä ärsyttävänkin tietoinen siitä, mitä tulee tapahtumaan; hän katsoo itseään yläpuolelta. Matteuksen Jeesus on enemmän ihmisenkaltainen; hänessä on enemmän lihaa ja verta. Matteus-passion Jeesus ei mielestäni saa olla liian itsevarma, mahtipontinen tai melodramaattinen.
Luulen, ettei edes kokeneen laulajan ole aivan helppoa esittää ihmistä ja Jumalaa.
Tenoriaariat hoitelee portugalilainen Fernando Guimarães. Häneltä löytyy maistiaiseksi kauniisti kaartuva tulkinta Johannes-passion niin sanotusta sateenkaariaariasta Erwäge, wie sein blutgefärbter Rücken. Kuulostaa hyvältä tenorivalinnalta.
Bassoaariat laulaa baritoni Aarne Pelkonen, jonka ura on ollut hyvässä nosteessa viime vuosina. Laitetaanpa Pelkoselta malliksi liediä. Basso on sikäli merkittävä, että hän saa laulettavakseen passion viimeisen aarian Mache dich, mein Herze, rein. Siinä on ylipapillista ylevyyttä. Vaativa on myös aaria Komm, süßes Kreuz, jossa on Bachille(kin) harvinaislaatuisen syvää kontemplaatiota.
Orkesterina on Suomalainen barokkiorkesteri, kuoroina Suomen laulu - joka tekee passiota 92. kertaa - CandoMini, Helsingin konservatorion nuoret laulajat sekä Kannelkellot.
***
Mikä teos Matteus-passio oikein on? Länsimaisen taidemusiikin korkeimpia huippuja, ooppera ilman näyttämöä, musiikkisaarna ja Bachin laajin teos. Olen kirjoittanut passiosta tähän blogiin ja vähän muuallekin, ja kokoan alle muutaman linkin ja huomion.
Pari vuotta sitten kirjoitin Kotimaahan esseen, jossa väitin, että Bachin terveessä ihmiskuvassa hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa kuin fuugan teemat. Yhä olen sitä mieltä, että passion suurin voima on sen rehellisessä, ketään kosiskelemattomassa ihmiskuvassa.
Alkukuorossa erityisen kiinnostavaa on sen kaksinapaisuus: kuorosatsi etenee e-mollissa, mutta sen ylle nousee koraali G-duurissa. Lukuisista musiikinretorisista keinoista tartuin syksyllä taukoon, affekteista puolestaan suruun, joka ilmenee passiossakin kyynelvirtoina. Ensimmäisen osan loppupuolen kuorokohtauksessa Bach virittää harmonisen jännitteen äärimmilleen.
Passion loppu ei ole valoisa. Yleensä molliterssi siivotaan duuriin loppusoinnussa, mutta Matteus-passion loppukuoro päättyy mollisointuun, jota kirpeyttää 7_8 pidätys tai appogiatura. Mollisointu on ihmisen aluetta, duurisointu viittaa Jumalaan. Loppukuorossa jäädään ihmisen alueelle, sillä ylösnousemusta ei vielä ole.
Topi Linjama Matteus-passio Helsingin Johanneksen kirkossa to 18.4.2019 klo 19
