Die Himmel erzählen die Ehre Gottes BWV 76 kesältä 1723 on rakenteeltaan tismalleen samankaltainen 7+7-osainen järkäle kuin viikkoa aiemmin kuultu Die Elenden sollen essen BWV 75. Myös tämä kantaatti alkaa sitaatilla vanhasta testamentista: "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla." (Ps. 19:1,3) Vanhanaikainen permutaatiofuuga pukee tekstiä oikein hyvin.
Kahteen puoliskoon (miten käännetään englannin sanat part, joka tarkoittaa yhtä kantaatin kahdesta osasta, ja movement, joka tarkoittaa yhtä kantaatin 14 osasta?) jakautuva kantaatti alkaa kunniasta ja päätyy rakkauteen ja muihin uskon hedelmiin. Soitinnuksessa se näkyy siten, että alkupuolella äänessä on trumpetti, loppupuolella viola da gamba sekä oboe d'amore.
Toisen puoliskon alun sinfoniaa Bach käytti myöhemmin uruille säveltämässä triosonaatissa BWV 528 avauksena.
Molemmat puoliskot päättyvät Lutherin koraaliin Es woll uns Gott genädig sein, joka pohjautuu Psalmiin 67. Koraalin valittava sävy liittyy soitinnuksen lisäksi sen fryygiseen sävelmään. Fryyginen kirkkosävellaji saa ominaisvärinsä asteikon alennetuista toisesta ja seitsemännestä sävelestä. Duurissa ja harmonisessa mollissa asteikon seitsemäs sävel on ylennetty ja vaatii purkautumista päätössäveleen. Fryygisessä asteikossa päätössävelelle purkautumista vaatii pikemminkin asteikon toinen sävel. Tämä johtosävelen tapaan käyttäytyvä asteikon toinen sävel antaa fryygiselle sävellajille tyypillisen häilyvän luonteen. Myös Matteus-passiossa viiteen kertaan kuultava koraali on fryygisessä sävellajissa.
Vuoden 1724 kantaattina kuullaan sama virsisävelmä, mutta nyt Bach työstää virrestä koko kantaatin Ach Gott, vom Himmel sieh darein BWV 2. Tämäkin virsi on Lutherin kynästä, mutta nyt sen pohjana on valituspsalmi 12.
Virsi löytyy suomalaisesta virsikirjasta numerolla 187 ja Erkki Tuppurainen kertoo virsikirja.fi -sivulla hauskan virteen liittyvän detaljin: "Tuskin monikaan lienee pannut merkille Lutherin käyttämän sävelmän esiintymistä W. A. Mozartin suositussa Taikahuilu-oopperassa, johon säveltäjä on sijoittanut monia salamielisyyksiä. Kun päähenkilöt johdatetaan koettelemuksiin kahden haarniskamiehen ohi, nämä laulavat tällä sävelmällä tekstiä, joka muistuttaa virren viidettä säkeistöä."
Avausosa on motettityylinen koraalifantasia, jossa altto laulaa cantus firmusta kahden oboen tuella. Altto, oboet ja kromaattisen sävelkulut - siinä ollaan tekstin ytimessä. Vapaasti kääntäen: Voi Jumala, katso taivaasta tänne alas ja armahda meitä! Kovinpa ovat vähissä pyhät, sanaasi ylenkatsotaan ja melkein kaikki ovat luopuneet uskosta!
Kokemus maailman pahuudesta ei nähtävästi ole muuttunut sitten psalmistin aikojen.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ollaanpa tarkkana: Bachin kirkkovuodessa helluntaijakson pyhäpäivät numeroidaan kolminaisuuden sunnuntaista, meillä helluntaista. Niinpä Bachin ensimmäiselle kolminaisuuden jälkeiselle sunnuntaille säveltämät kantaatit ovat toisenhelluntain jälkeisen sunnuntain kantaatteja.
Bachin ensimmäinen Leipzigin virassaan esittämä (uskomattoman upea, iso) kantaatti Die Elenden sollen essen BWV 75 kuultiin ensi kerran Nikolain kirkossa 30.5.1723. Kantaatissa on kaksi symmetristä seitsenosaista puoliskoa, joista ensimmäinen esitettiin ennen saarnaa, toinen saarnan jälkeen. Tästä alkoi Bachin kunnianhimoinen hanke säveltää kantaatti jokaiselle kirkkovuoden pyhälle (niin sanottu ensimmäinen Leipzigin kantaattivuosikerta).
Ensimmäinen osa siteeraa Psalmia: "Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!" (Ps. 22:26) Evlut kirkon kirkkokalenterissa sunnuntain teema on katoavat ja katoamattomat aarteet.
Anonyymi runoilija kirjoittaa viidennen osan sopraanoaariassa, että jokaisen, joka kantaa Lasaruksen kivut kärsivällisesti, enkelit ottavat luokseen. Päivän evankeliumiteksti on Luukkaalta kohdasta, jossa puhutaan Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä (Luuk. 16:19-31). Tarina on sellainen, että rikas mies saa maan päällä mahan täyteen, mutta Lasarus makaa paiseissa portinpielessä. Kuoleman jälkeen osat vaihtuvat ja rikas mies kärsii helvetin tulessa ja Lasarus nojailee taivaassa Abrahamiin. Huh huh!
Lapsuuden seuroissa peloteltiin helvetillä sen verran, että minulta on mennyt usko kaikkiin kuolemanjälkeistä helvettiä koskeviin tarinoihin. Sori siitä, evankelista.
Päivän epistolateksti (1. Joh. 6:16-21) muuten servaa kivasti pelottelijat: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."
Ensimmäinen puolisko päättyy Samuel Rodigastin (1675) koraalin Was Gott tut, das ist wohlgetan seitsemänteen säkeistöön, jossa laulaja kehottaa itseään kohtaamaan maalliset kärsimykset pelotta. Toisen puoliskon lopussa on saman koraalin neljästoista säkeistö. Entisaikaan on ollut malttia veisata.
Bassoresitatiivissa (osa 11) on kiinnostava teologinen yksityiskohta: laulajan mukaan se, joka kieltää itsensä ja antaa Jumalan rakkauden tehdä hänessä työtä, kadottaa maailman, mutta löytää itsensä ja Jumalan. Tästä niin samaa mieltä.
Tässä kantaatissa on tuoreutta ja uskoa parempaan maailmaan.
Mittava on myös vuoden 1724 kantaatti O Ewigkeit, du Donnerwort BWV 20, joka aloittaa Bachin koraalikantaattien vuosikerran. Alkukuoro, ranskalaisen alkusoiton muotoon rakennettu koraalifantasia, ei siis aloita pelkästään tätä kantaattia tai kirkkovuoden toista puoliskoa, vaan sitä säveltäessään Bachin mielessä on ollut kenties melko pitkällekin mietitty koraalikantaattien sarja. Tromba di tirarsi - suomeksi kai liukutrumpetti: siinä on pasuunankaltainen vetomekanismi - vahvistaa sopraanojen cantus firmusta.
Edellisen kantaatin alttoaariassa sanottiin, että Jeesus tekee minusta hengellisesti rikkaan (Jesus macht mich geistlich reich, osa 10). Tässä kantaatissa altto kehottaa pelastamaan sielun ja välttämään Saatanan orjuutta (aaria O Mensch, errette deine Seele, osa kuusi).
Kantaatin toinen puolisko alkaa tuomiopäivän signaalilla ja varoituksella, ettei koskaan tiedä, milloin kuolema tulee. Alton ja tenorin duetto O Menschenkind kuvailee aika värikkäästikin helvetin kauhuja (Wo Heulen und Zähnklappen sein, missä on ulvontaa ja hampaidenkiristelyä) ja vetoaa kuulijaan, jotta tämä välttäisi syntiä.
Vuoden 1726 kirkkovuoden toinen puolisko alkoi kantaatilla Brich dem Hungrigen dein Brot BWV 39. Kantaatti alkaa väkevällä vanhan testamentin tekstillä: "Murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi." (Jes. 58:7-8)
Alkukuorossa on harvinaisen syvää empatiaa ja toisen osaan asettumisen tuntua. Tauoilla erotetut kuviot voisivat viitata leivän murtamiseen. Sanalle Elend, kurjuus, Bach kirjoittaa kromaattisesti laskevan melisman. Sana führe, johtaa, on pitkä melisma. Nokkahuilut tuovat haurauden tuntua.
Seitsenosaisen kantaatin keskimmäinen osa on resitatiivi, jossa vox Christi laulaa palan heprealaiskirjeestä: "Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen." (Hepr. 13:16) Loppukuorossa puhutaan samoista katoamattomien aarteiden piiriin kuuluvista asioista.
Tätä erityisen puhuttelevaa ja yhä ajankohtaisempaa kantaattia kutsuttiin pakolaiskantaatiksi tiettävästi jo vuoden 1732 "pakolaiskriisin" aikana. Edellisenä vuonna 20 000 protestanttia joutui lähtemään katolisesta Salzburgista. Preussin keisari Friedrich Wilhelm I toivotti heidät avosylin vastaan asuttamaan ruton tyhjentämää Itä-Preussia. Kirjoitin tästä kantaatista viime lokakuussa, jolloin valkoposkihanhet muuttivat puutarhapalstani yli etelään.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Bach aloitti työt Leipzigissa alkukesästä 1723 ja alkoi heti tehtailla kantaatteja. Juhannuksen kantaatti Ihr Menschen, rühmet Gottes Liebe BWV 167 on tämän vuosikerran ensimmäisiä.
Kirkossa juhannusta vietetään Johannes Kastajan syntymän muistoksi. Ajoitus perustuu käsitykseen, jonka mukaan Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Suomessa Johannes Kastaja kalpenee yöttömän yön ja keskikesän kukoistuksen rinnalla.
Kolmas osa, sopraanon ja alton duetto Gottes Wort, das trüget nicht, on tavattoman kaunis, kaksijakoinen aaria (alkaa kohdasta 5'57). A-taite vakuuttaa arasti ja hauraasti, ettei Jumalan sana petä. B-taitteessa kerrotaan suunnilleen sama asia kirjoitettuna nopeammaksi fuugamaiseksi taitteeksi. Tämä duetto on tiettävästi ensimmäinen, jossa Bach käyttää oboe da cacciaa eli jahtioboeta. Englannin barokkisolistien jahtioboisti käsittelee soitinta upeasti.
Kantaatti loppuu upeasti tanssahtelevaan ylistysvirteen ja kuorofantasiaan Nun lob, mein Seel, den Herren. Samaa virttä Bach käytti tämän kantaatin lisäksi ainakin neljässä kantaatissa, muun muassa joulun jälkeisen sunnuntaina 30.12.1725 kantaatissa BWV 28.
Vakavahenkisempi juhannuksen 1724 kantaatti Christ unser Herr zu Jordan kam BWV 7 kuuluu koraalikantaattisarjaan ja sen pohjana on Lutherin samanniminen virsi. Ensimmäinen osa on mittava koraalifantasia, toinen bassoaaria, joka liittyy virren toisen säkeistön tekstiin, kolmas tenorin resitatiivi, jonka keskellä on säkeitä virren kolmannesta säkeistöstä. Sitten kuullaan jälleen virren tekstiin perustuva aaria, resitatiivi ja aaria, jotka anonyymi runoilija on johtanut koraalin säkeistöistä. Lopuksi kuullaan koraalin seitsemäs säkeistö neliäänisenä.
Kantaatin keskiössä on kaste. Juhannukseen teoksen sitoo Johannes Kastaja, joka kastoi Jeesuksen Jordan-virrassa (kenties juhannuksena vuonna 28). Lutherin kastekäsitys summataan viimeisessä säkeistössä: silmä näkee vain veden ja vain usko voi ymmärtää Jeesuksen veren.
Kantaatti Freude dich, erlöste Schar BWV 30 on Bachin myöhäistuotantoa vuodelta 1738. Myöhäisten kantaattien tapaan tämäkin pohjautuu pitkälti maalliseen kantaattiin. Tämän kantaatin taustalla on Huldigunskantate [Miten muuten sana Huldigung käännetään? Ymmärtääkseni se liittyy keskiaikaiseen juhlaan, jossa vuokralainen tai vasalli lupaa uskollisuutta isännälleen.] Angenehmes Wiederau BWV 30a, jonka tekstin on kirjoittanut Picander.
BWV 30 on mittava, kaksiosainen kantaatti.
Alla kaikki kolme kantaattia John Eliot Gardinerin johtamana.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Pyhän kolminaisuuden ja uskontunnustuksen päivä vakiintui kirkkokalenteriin 1300-luvulla. Kirkkovuoden ensimmäisen puoliskon päättävän päivän tekstit puhuvat salatusta Jumalasta, joka ylittää ihmisymmärryksen. Evankeliumiteksti on Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelusta (Joh. 3:1-15), jossa Jeesus sanoo muun muassa näin: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." Näihin sanoihin liittyvät Bachin kantaatin O heil'ges Geist- und Wasserbad BWV 165 alkusanat. Oi pyhä henki- ja vesikylpy, tönkkösuomentaakseni otsikon. Salomo Franckin tekstiin kirjoitettu kantaatti on vuodelta 1715.
Kuusiosaisen kantaatin soitinnuksessa on vain jouset, continuo ja fagotti. Kuoroa tarvitaan loppukoraaliin.
Tämän kantaatin helmi on mielestäni sen kolmas osa, alttoaaria Jesu, der aus großer Liebe, joka keinuu sicilianon tahtiin c-mollissa pelkän continuon saattelemana. Altto puhuu Jeesuksen rakkaudesta ja armoliitosta, Gnadenbund.
Mariana von Zieglerin tekstiin 1725 sävelletty Es ist ein trotzig und verzagt Ding BWV 176 alkaa muitta mutkitta vanhan testamentin tekstillä ja motettityyppisellä kuorofuugalla. Bach näyttää usein antavan vanhoille teksteille vanhanaikaisen ilmaisun. "Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa", sanoo profeetta Jeremia (Jer. 17:9).
Toisen osan resitatiivissa laulaja toteaa, että Nikodemos tuli Jeesuksen luo yöllä, ei päivällä. Sen jälkeen sopraano laulaa aarian, jossa todetaan, että kun kyseenalaistaa Mestarin, joutuu piileksimään päivänvalolta. Sopraanon valoisa gavotti on ilman muuta päivän puolella. Alttoaariassa on sellainen erikoisuus, että kolme oboeta (joista yksi oboe da caccia) soittaa obligatoa yhteen ääneen. Tällaisia ratkaisuja kolminaisuuden teema tuottaa. Loppukoraali on arkaaisen modaalinen.
Koraalikantaatissa Gelobet sei der Herr, mein Gott BWV 129 on juhlan tuntua, kun kolme trumpettia ja patarummut ovat mukana avauskuorossa. Kantaatti on ajoitettu vuodelle 1727, mutta se voi olla peräisin edelliseltä syksyltä uskonpuhdistuksen juhlapäivältä.
Kantaatti on siitä harvinainen, että sen tekstinä on pelkkä koraaliteksti. Tällaisia kantaatteja Bachilla on noin tusinan verran, joista aiemmin tässä blogissa on esitelty ainakin BWV 4.
Virren teksti on täynnä ylistystä, kun neljä ensimmäistä säkeistöä alkaa sanoilla Gelobet sei der Herr, mein Gott, ylistetty olkoon Herra, Jumalani. Ensimmäinen säkeistö ylistää Luojaa, toinen ja kolmas Poikaa ja neljäs Henkeä. Viides säkeistö on jouluoratoriomaista ilolaulua taivaassa enkelien kanssa.
Pietisti Johann Oleariuksen (1611-84) - jonka hartauskirjoja muuten oli Bachin kirjahyllyssä - virsi löytyy meikäläisestä virsikirjasta numerona 328. Toinen ja kolmas säkeistö on suomennoksessa naitettu yhteen ja sävelmä on Johann Crügerin (1647), ei Ahasverus Fritschin (1679), kuten Bachilla.
Kantaatti Höchsterwünschtes Freudenfest BWV 194 on sävelletty alun perin urkujen vihkimisjuhlaan loppuvuodesta 1723. Kylän nimi on Störmthal palan matkaa kaakkoon Leipzigista, ja kylän urut ovat yhdet harvoista, jotka yhä ovat kutakuinkin bachinaikaisessa kuosissaan. Uruissa on sormio, jalkio ja 14 äänikertaa ja urkurakentajan nimi oli Zacharias Hildebrandt (1688-1757). Hieman myöhemmin hän joutui kiistaan Gottfried Silbermannin kanssa, joka piti Hildbrandtia kilpailijanaan, kertoo Wikipedia.
Pienin säädöin kantaatti soveltui pyhän kolminaisuuden sunnuntaille 1724. Myöhemmin sitä esitettiin myös lyhennettynä. No, kantaatti tosiaan on aika pitkä ja tulkinta rutiininomainen, jos saan sanoa.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Kantaatti Erwünschtes Freudenlicht BWV 184 on kantaatin BWV 173 tavoin maallinen kantaatti Köthenin vuosilta, jonka Bach muokkasi ensimmäiseksi Leipzigin helluntaiksi 1724. Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen olevan oikea paimen (Joh. 10:1-11) ja kantaatin tekstikin liippaa teemaa.
Kantaatti alkaa tenorin recitativo accompagnatolla, jota säestää kaksi huilua ja continuo. Laulaja ihastelee, kuinka Jumalan lähettämä Paimen ruokkii sielujamme ja antaa henkensä lauman puolesta. Toinen osa on sopraanon ja alton viehättävä duetto, jossa kehotetaan onnellista laumaa tulemaan Jeesuksen luo kiitollisuuden kera.
Neljäs osa, tenoriaaria, keinuu 3/4-rytmissä, mutta Gardinerin käsissä aaria kuulostaa olevan pikemminkin 6/8-rytmissä. Koraalin jälkeen kuullaan vielä gavottirytmissä etenevä loppukuoro, jossa pyydetään Hyvältä Paimenelta lohdutusta ja armollisten kasvojen ilmestystä, mutta joka kuulostaa ganz genau maallisen kantaatin osalta.
Päivän toinen kantaatti Er rufet seinen Schafen mit Namen BWV 175 (1725) alkaa lyhyellä tenorin ariosolla evankeliumitekstiin.
Alttoaariassa Komm, leite mir laulaja kaipaa viherjäisille niityille. Aaria etenee e-mollissa, 12/8-tahtilaji ja kolme nokkahuilua pitävät tunnelman mukavan pastoraalisena. "Minun sydämeni nääntyy, huokailee päivin ja öin, paimeneni, iloni", kirjoittaa libretisti Mariana von Ziegler, mutta Bach ei äidy äiteläksi, vaan pysyttelee pikemminkin haurauden puolella.
Neljäs osa, aaria Es dünket mich, ich se dich kommen on kirjoitettu tenorin ja violoncello piccolon duetoksi.
Kuudes osa on bassoaaria, jossa kehotetaan korvia avautumaan, sillä Jeesus on vannonut lyövänsä paholaisen ja kuoleman. Sanoilta Teufel, paholainen, ja Tod, kuolema, Bach pudottaa yllättäen ylennysmerkit pois, ja ne tuntuvat tulevan hieman toisesta (tonaalisesta) maailmasta. Lutherin koraali, jonka sanat on mukaillen suomennettu virteen 114, kuultiin aiemmin helluntaikantaatissa BWV 59.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Toisen helluntapäivän evankeliumitekstinä on pienoisevankeliumi - Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän - ja sitä seuraavat jakeet (Joh. 3:16-21).
Tästä kristinuskossa on kysymys - sanojen ja opin tasolla. Mutta kuinka muutat sanoiksi tuulen, joka tulee ja menee miten tahtoo? Kuinka kuvaat sanoin enkelkuoron laulun?
Sanat ovat monasti taakka, kun puhutaan asioista, jotka eivät kuulu pelkästään sanojen piiriin. Kun puhutaan uskosta, syntyy helposti loogisia väittämäketjuja ja hierarkkisia ajatusrakenteita. Missä on hierarkiaa, siellä on valtaa, ja missä on valtaa, siellä on vallan väärinkäyttöä.
Bach ei ollut dogmaatikko, vaan pikemminkin mystikko. Ei liene väärin lainata muutamia lauseita Riitta ja Seppo A. Teinosen kirjasta Keskustelua mystiikasta (s. 10-12).
"Mikä sitten on mainitsemasi elämän tarkoitus?" "Vastaan pyhän Ignatius Loyolan sanoin: 'Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus.' Se on ihmisen päämäärä ja tarkoitus." ... "Perimmältään asia on aivan yksinkertainen. Pyhä Ignatius lähtee liikkeelle Jumalasta. Hänhän on itsessään täydellinen ja itseriittoinen, mutta pelkästä rakkaudesta hän ryhtyi luomistyöhön. Pelkästä armosta hän loi maailmankaikkeuden, sulasta suopeudesta hän loi maapallon, pelkästä rakkaudesta hän loi ihmiskunnan, vain rakkautensa vuoksi hän loi sinut ja minut, ja vapaasta armostaan hän lähetti meille Poikansa, kun olimme hänestä vieraantuneet ja langenneet. Kaikki tämä on ilmaista lahjaa. Meiltä hän odottaa vain kiitollisuutta eli ylistystä, ja heti kun ihminen lausuu sen julki, hän on pelastunut. Pelkkä vastaus: 'Kiitos' tai jopa vain kiitollisuuden tunne riittää. Muu palveleminen seuraa itsestään." ... "Pyhä Ristin Johannes arvostelee ankarasti kaikkia 'sielujen tyranneja' ja sanoo: 'Jumala kuljettaa kutakin sielua eri teitä; on tuskin yhtään henkeä, joka vaelluksellaan noudattaisi edes puoleksi toisen tapaa.'"
***
Tälle päivälle mystikko Bachilta on säilynyt kolme kantaattia, joista varhaisin Erhöhtes Fleisch und Blut BWV 173 esitettiin toukokuussa 1724. Kantaatti on siitä erikoinen, ettei siinä ole lainkaan koraalia.
Seuraavan helluntain kantaatti Also hat Gott die Welt gebliebt BWV 68 alkaa koraalilla, joka perustuu edellämainittuun raamatuntekstiin. Siciliano-rytmissä keinuva kuoro kuuluu muodoltaan vapaimpiin Bachin kirjoittamiin koraalisovituksiin, sanoo Alfred Dürr.
Seuraavan sopraanoaarian musiikki on adoptoitu Metsästyskantaatista BWV 208. "Minun uskova sydän, riemuitse, laula, laske leikkiä, Jeesuksesi on täällä!" Kuulee, että sydän hyppii riemusta. Myös bassoaaria, neljäs osa, on Metsästyskantaatista. Loppukuoron teksti on jälleen Jeesuksen sanoja, jotka on osoitettu juutalaisten neuvoston jäsenelle Nikodemokselle (Joh. 3:18).
Kantaatin Ich liebe den Höchsten von ganzem Gemüte BWV 174 (1729) teksti on Picanderin kynästä. Ensimmäinen osa on lainaa kolmannesta brandenburgilaisesta konsertosta.
Päätöskoraalin sävelmä on tuttu Johannes-passion lopusta. Tämä Martin Schallingin virsi (1571) otettiin virsikirjaamme 1701 ja nykykirjasta päätöskoraali löytyy virren 376 ensimmäinenä säkeistönä. Bachilla melodia on tasajakoinen, virsikirjassa kolmijakoinen. Itse asiassa taidan laulattaa tämän virren, kun pidän tänä iltana alkuhartauden kirkkovaltuuston kokouksessa.
Tässä nämä kolme kantaattia peräperää.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen päivää, voi pitää kristillisen kirkon syntymäpäivänä. Sen verran tärkeästä pyhästä on kyse, että toinen helluntaipäivä eli helluntaita seuraava maanantai oli pyhäpäivä meillä vuoteen 1972 saakka. Vuoteen 1774 myös tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä, sanoo Wikipedia.
Bachin kantaatti Erschallet, ihr Lieder, erklinget, ihr Saiten! BWV 172 on toukokuulta 1714. Helluntai on juhla, ja Bach ottaa pumppuun kolme trumpettia ja patarummut. Libretto on luultavasti Salomo Fracnkin, jonka sanoihin Bach tapasi kantaatit Weimarissa kirjoittaa.
Tässä kantaatissa pistää silmään kaksi asiaa. Ensinnäkin viidennen osan duetossa anima, sielu (joka on sopraano), ja Spiritus Sanctus, Pyhä Henki (joka on altto), käyvät vuoropuhelua, jonka päätteeksi Pyhä Henki sanoo, että "minä olen sinun, ja sinä olet minun!" Oboe soittaa dueton päälle koraalia Komm, Heiliger Geist, Herre Gott niin koristeellisesti, että melodiaa on vaikea hahmottaa. Toinen erikoisuus on se, että alkukuoro kerrataan lopussa.
Lyhyt, epätäydellisenä säilynyt kantaatti Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 59 esitettiin Leipzigissa 1724 tai mahdollisesti jo 1723. Se alkaa samalla otteella Johanneksen evankeliumista (Joh. 14:23), joka kuultiin yllä esitellyn kantaatin toisena osana: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Hieman yllättäen teos loppuu bassoaariaan (paitsi että Tuomaskuoro oheisella äänitteellä laulaa loppuun kolmannen säkeistön Lutherin virrestä). Maailman kunnia ei ole mitään verrattuna kunniaan, jonka Jumala meitä ilahduttaa, laulaa basso. Aina välillä sitä miettii, missä ovat nykyajan pylväspyhimykset.
Edellisen kanssa sama nimi on kantaatilla Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 74, joka on vuodelta 1725. Yhtäläisyydet eivät lopu tähän: myös ensimmäinen osa on sama, paitsi että nyt on dueton sijaan neliääninen kuoro. Toinen osa, sopraanoarioso, lienee myös peräisin edellisestä kantaatista.
Neljäs osa on vox Christin aaria: "minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte", sanoo laulaja basso continuon säestämänä. E-molliin kirjoitetun osa on sävyltään vakava. Nousevat kulut ohjaavat ajatuksia taivaaseenastumisen suuntaan.
Toinen on meininki seuraavassa tenoriaariassa Kommt, eilet, stimmet Sait und Lieder, jossa kehotetaan iloitsemaan, sillä vaikka hän on mennyt pois, hän palaa pian takaisin. Tosin Saatana sillä välin käy ympäri etsien kenen hän nielis. Sanaa eilet, kiiruhtakaa, Bach juoksuttaa asiaankuuluvasti.
Kuudennen osan resitatiivin sanat ovat Roomalaiskirjeestä (Room. 8:1) ja Bachin ystäville tutut motetin Jesu, meine Freude toisesta osasta. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."
Sitten kuullaan concertante-tyylinen alttoaaria Nichts kann mich erretten, jossa viulisti joutuu töihin. Ei mikään voi erottaa minua helvetin kahleista, paitsi Jeesus, hänen verensä. Kantaatti päättyy helluntaivirteen, joka löytyy meidän virsikirjasta numerona 118 (toinen säkeistö).
Kantaatti O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe BWV 34 on Bachin myöhäisimpiä kantaatteja. Tosin se pohjautuu olennaisin osin hääkantaattiin vuodelta 1726, sanoo Dürr. Läpeensä mestarillista musiikkia.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Molemmat tälle pyhällä säilyneistä kantaateista kantavat samaa otsikkoa: Sie werden euch in den Bann tun. Vuonna 1724 sävellettyyn kantaattiin BWV 44 liitetään numero I, seuraavana vuonna sävellettyyn BWV 183 numero II.
Kantaatin aloittava evankeliumiteksti on aika hurja: "Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle." (Joh. 16: 2) Basson ja tenorin tummasävyistä duettoa säestävät oboet. Kuoro yhtyy jakeen loppupuoleen. Sanaa tötet, surmaa, Bach värittää kromaattisin sävelkuluin.
Sitten seuraa madrigaalityylinen alttoaaria, jossa kerrotaan kristittyjen, tosi opetuslasten, kohtaavan kärsimystä, hyljeksintää ja tuskaa. Seuraava koraali jatkaa samoilla linjoilla. "Der schale Weg ist trübsalvoll", kaita tie on kärsimyksentäyteinen. Tenoria säestää pelkkä basso continuo, ja vaikka tekstissä puhutaan kärsimyksestä, koraali henkii pikemminkin luottamusta.
Synkistä sävyistä päästään oikeastaan vasta kuudennessa osassa, sopraanoaariassa Es ist und bleibt der Christen Trost, kristityn lohtuna on ja pysyy, että Jumala suojelee kirkkoaan (alkaa kohdasta 11'05).
Loppukoraali on Heinrich Isaacin (n. 1450-1517) kirjoittama Innsbruck, ich muss dich lassen. Sama melodia kuullaan ainakin kolmessa kantaatissa ja Johannes- ja Matteus-passiossa.
Koska kantaatti In allen meinen Taten BWV 97 pohjautuu edellisen kantaatin päättävään sävelmään, otetaan se tähän väliin, vaikka nyt ei noudatetakaan kronologiaa. Vuonna 1734 kirjoitetun kantaatin teksti on Paul Flemingin koraalista, mutta kantaatin käyttötarkoituksesta on vain arvauksia, kuten häihin.
Ensimmäinen säkeistö on muodoltaan ranskalainen alkusoitto, ja sen reipas optimismi tuo mieleen saman vuoden lopulla esitetyn jouluoratorion. Rudolf Lutz kokoonpanoineen on noussut omassa rankkauksessani ihan sinne top-vitosen nurkille.
Koraali henkii luottamusta siihen, että Jumala tietää kyllä, mikä on minulle parasta. "Ich nehm es, wie ers gibet", otan sen, mitä hän [Jumala] antaa, sanotaan kolmannessa säkeistössä. "Es gehe, wie es gehe", asiat menee niin kuin ne menee, sanoo laulaja yhdeksännessä säkeistössä, jonka sanat kuultiin myös kantaatin BWV 44 päätösosassa. Runoilija-fyysikko Fleming on kirjoittanut virren 1633 juuri ennen Moskovan-matkaa. Paluumatkalla 1634 Fleming kävi muuten Tallinnassa (eli oikeastaan Suomessa, sillä tuohon aikaan Tallinna kuului Ruotsiin ja Ruotsi puolestaan oli osa Suomea) ja parin vuoden päästä hän lähti Persiaan. Reissumiehiä toisin kuin Bach.
Tällä sivulla on vähän avattu sitä, miten Bach kätkee koraalimelodiaa aarioihin.
BWV 183:n runollinen osa on Mariane von Zieglerin käsialaa. Vaikka teoksen avaava evankeliumiteksti on sama kuin kantaatissa BWV 44, nyt ei lähdetä liikkeelle isolla kuorojohdannnolla, vaan muutaman tahdin bassoresitatiivilla. Eroon joutumista, Bann, Bach kuvaa suurella intervallilla ja sanan tötet Bach maalaa alaspäisellä vähennetyllä septimisoinnulla.
Tenoriaariassa solistista roolia saa myös violoncello piccolo, josta oli puhetta eräässä aiemmassa merkinnässä. Kolmas osa on resitatiivi accompagnato, eli siinä on säestäviä soittimia - itse asiassa koko joukko: kaksi oboe d'amorea, kaksi oboe da cacciaa ja jouset. Resitatiivia leimaa ich bin bereit -motiivi.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
