torstai 8. maaliskuuta 2018

Miehet ei itke, vai itkeekö

Itkeminen herättää myötätuntoa ja auttamisen halua. Se on ihmisyyden jakamista. Kuvia itkevistä ja heitä lohduttavista nähdään luonnonmullistusten, sotien ja terrori-iskujen yhteydessä.

Lapset osaavat itkeä hyvin monenlaisissa yhteyksissä, mutta monilta aikuisilta, erittäinkin meiltä miehiltä, itkemisen kyky tuntuu kadonneen. Itkua ei kuitenkaan yleensä ottaen kannata estää tai hävetä, sillä itkeminen on normaalia ja hyödyllistä.

"Jos itkettää, kyyneleitä ei ole hyvä pidätellä loputtomiin, sillä itkun pidättäminen on kova stressi keholle ja mielelle. Jatkuvasta tunteiden patoamisesta voi olla seurauksena esimerkiksi lihasjännityksiä tai päänsärkyä", sanotaan tässä jutussa.

Lueskelin Ian Bostridgen kirjaa Schubertin talvinen matka. Laulun Gefrorne Tränen, Jäätyneet kyyneleet, kohdalla kerrotaan seuraavaa: "Winterreise sävellettiin aikana, jolloin ylenpalttiseen kyynelehtimiseen suhtauduttiin jo hiukan epäillen. Niin sanottu tunteiden aika, 1700-luvun puolivälistä vuosisadan loppupuolelle, oli tulvinut kyyneleitä. Sitä ennen vuolas itkeminen oli kuulunut esimerkiksi pietistiseen uskoon", sanoo Bostridge ja mainitsee esimerkkinä Bachin kantaatin Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen.

Kantaatti on Bachin varhaistuotantoa ja sen alkukuoro (ja siitä hic et nunc tehty suomennos) kuuluu seuraavasti:
Weinen, Klagen,
Sorgen, Zagen,
Angst und Not
sind der Christen Tränenbrot,
die das Zeichen Jesu tragen.


Itku, valitus,
suru, vavistus,
pelko ja hätä
ovat kristityn kyyneleinen leipä,
ne kantavat Jeesuksen merkkiä.
[suom. TL]

Samasta kuorosta Bach pienin muutoksin työsti Crucifixus -osan kirkkomusiikilliseen omaelämäkertaansa, h-molli-messuun.

Pietismin kyyneleistä ei ole kuin kukonkiekaisu Raamattuun, jonka kuuluisin itkevä mies lienee apostoli Pietari, yksi kristikunnan esi-itkijöistä. Pietari esiintyy yhdessä kauneimmista synnintunnustuksista:
Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katsahda puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli sinut kieltänyt, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa. Ja anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaissa iankaikkisesti.
Raamatun lyhin jae taitaa olla Joh. 11:35: "Jeesus itki." Ehkä tällä alleviivataan Jeesuksen inhimillisyyttä.

Pietarin ja Jeesuksen lisäksi kovin montaa itkevää miestä ei uudesta testamentista löydy. No, onhan tietenkin Paavali, joka Apostolien tekojen (luku 20) mukaan sanoi jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille, että "kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä", mutta Paavalista ei suinkaan aina tiedä, milloin hän astuu retoriikan puolelle.

Vanhassa testamentissa itkevät lähes kaikki vähänkään tärkeämmät miehet. Veljilleen itsensä ilmaissut Joosef "puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen" (1. Moos. 45:2). Abraham itkee, Jaakob ja hänen veljensä Esau itkee, Saul itkee, Job itkee ja Daavid, musiikkiterapeutti ja kuningas, vasta itkeekin.

Matteus-passiossa itkeminen mainitaan laskujeni mukaan neljä kertaa, kyyneleet viisi kertaa:
  • Tränenflüssen - kyynelvirrat (numerossa 9)
  • Zähren - kyyneleet (10)
  • bewein - itke (35)
  • weinete bitterlich - itki katkerasti (46)
  • Zähren - kyyneleet, weint - itkee (47)
  • Tränen - kyyneleet (61)
  • beweine - itken (77)
  • Tränen - kyyneleet (78)
Bachin libretisti Picanderin tunteellisesta pietismistä ei ole kauhean pitkä matka lestadiolaisuuteen, josta imin hengellisen äidinmaitoni. Lestadiolaisuus on toki maallistunut ja kylmennyt sitten 1900-luvun, mutta yhä lestadiolaisuudessa on kenties nähtävissä viitteitä itkemisestä ja vuolaasta tunteiden ilmaisusta. Ainakin vielä vuoden 1961 Siionin laulut -kokoelmassa (jota muuten molemmat isoisäni olivat laatimassa) on laulu (numero 13), jonka kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat tähän tapaan:
1. Käy kyynellähteeksi, o kova rinta,
katso kuin kallis on sun syntis hinta!
Tuomittu Jeesus on jo kuolemahan
ja pantu kuolun puuta kantamahan.
2. Mieluisest' menee Pääkallon paikkaan,
köysissä kädet on, seljässä taakka.
Ilmankos itkutta näkisit näitä:
syypään edestä syytön henkens' heittää.
Laulun tekijää ei kerrota, mutta arvelen tekstin (joka voisi olla suoraan Picanderilta) olevan jonkun 1600-luvun pietistin kynästä.

Topi Linjama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuinka ottaa Bachin kantaatit haltuun?

Bach sävelsi arviolta 300 kantaattia, joista kolmannes on kadonnut. Valtaosa kantaateista on kirkkokantaatteja eli teoksia, jotka esitettiin...