Jesus bleibet meine Freude

Jos seuraisimme leipzigilaista 1720-luvun kirkkojärjestystä, niin adventin aikana ei sen paastoluonteesta johtuen soitettaisi kantaatteja. Paastoaminen ja nautinnon siirtäminen juhlaa edeltävästä ajasta itse juhlaan on kaikin puolin kannatettava asia, mutta musiikin kuuntelua en jumalana tai kirkkona rajoittaisi, sillä hyvä musiikki kiistatta vie ihmisen lähemmäksi ainakin ensin mainittua.

Bach sävelsi Weimarin vuosinaan adventtikantaatin, jonka osia hän käytti myöhemmin Leipzigissa Marian ja Elisabethin kohtaamisen muistolle pyhitetyn päivän musiikkina. Tietääkö joku, mikä on tuon pyhän suomenkielinen nimi?

Kantaatti Herz und Mund und Tat und Leben BWV 147 alkaa juhlallisesti kuorolla ja trumpeteilla.

Kantaatin molemmat osat päättyvät Martin Jahnin (n. 1620- n. 1682) kirjoittamaan koraaliin Jesu, meiner Seelen Wonne. Jos minulta kysytään, niin kantaatin päättävässä koraalin 16. säkeistössä on sellaista rauhaa ja poutapäivän iloa, jota harvoin tapaa Bachin teoksissa. 

Jesus bleibet meine Freude,
Meines Herzens Trost und Saft,
Jesus wehret allem Leide,
Er ist meines Lebens Kraft,
Meiner Augen Lust und Sonne,
Meiner Seele Schatz und Wonne;
Darum laß ich Jesum nicht
Aus dem Herzen und Gesicht.

Jeesus pysyy ilonani,
sydämeni palsami ja mahla.
Jeesus torjuu kaikki vaivat,
hän on minun elämäni voima,
silmieni ilo ja aurinko,
sieluni aarre ja onni.
Siksi en päästä Jeesusta
sydämestäni enkä silmistäni.
[suom. TL]

Koraali alkaa kohdasta 25'35''.

Sävelmä löytyy evankelisluterilaisen kirkon virsikirjasta parilla eri sanoilla. Tauno Väinölä kertoo virrestä täällä.

Tästä koraalista lienee tehty enemmän sovituksia kuin mistään muusta Bachin kipaleesta. Pianistina tykkään, että Myra Hessin pianosovitus on se ainoa oikea sovitus, ja että esityksistä ikonisin on romanialaisen Dinu Lipattin esitys kesäkuulta 1950. Hodgkinin tautiin vain 33-vuotiaana kuollut Lipatti levytti koraalin puoli vuotta ennen kuolemaansa.

Tämä on teologiaa:

Topi Linjama