torstai 30. marraskuuta 2017

Unen veli

Mua pelottaa että mä kuolen,
vaikertaa tyttö sängyssä.

Isä silittää poskea:
kuolema on kuin uni

ja kuoro laulaa
hiljaa, hitaasti
"Komm, o Tod, du Schlafes Bruder"

vasta herätessä tietää
että on nukkunut:
jos herää,
kaikki on hyvin;
jos ei herää,
ei tiedä että on nukahtanut.

Tyttö kääriytyy peittoon,
hymyilee varovaisesti

airo herpoaa soutajan kädestä - 
pursi on saapunut
poukamaan

Nukkumaanmenohetki (ja vanhempana onnistumisen hetki, joita ei koskaan ole liikaa) tiivistyi ja etääntyi takavuosina runoksi. Oma roolinsa tässä tunnelmapalassa oli Bachin sovittamalla koraalilla, jonka sanat on kirjoittanut Johann Franck (1618-77) Brandenburgin itäkolkassa kohta 30-vuotisen sodan jälkeen. Franck kuvailee kuolemaa "unen veljeksi". Koraali päättää kantaatin Ich will den Kreuzstab gerne tragen BWV 56, josta oli puhetta edellisessä merkinnässä.

Komm, o Tod, du Schlafes Bruder,
Komm und führe mich nur fort;
Löse meines Schiffleins Ruder,
Bringe mich an sichern Port!
Es mag, wer da will, dich scheuen,
Du kannst mich vielmehr erfreuen;
Denn durch dich komm ich herein
Zu dem schönsten Jesulein.
("Du, o schönes Weltgebäude," 6. säkeistö)

Tule, oi kuolema, unen veli,
tule ja johdata minut pois.
Vapauta purteni peräsin,
vie minut varmaan satamaan!
Karttakoon sinua, kuka tahtoo -
minua ilahdutat suuresti,
sillä sinun kauttasi pääsen
suloisen Jeesuksen luo.
[suom. TL]

Tässä Philippe Herreweghen johtama selkeäpiirteinen ja konstailematon tulkinta:
Bachin (ajan) ajattelussa kuolema ja uni ovat niin lähellä toisiaan, ettei aina ole selvää, kummasta puhutaan. Näiden sukulaisuus näkyy meilläkin: sanomme, että joku "nukkuu pois" etenkin silloin, kun kuolema vie nukkuvan ihmisen "varmaan satamaan".

Kun ristiltä nostettu Jeesus kannetaan hautaan, onko hän kuollut vai nukkuuko hän? Ehkä Bachin tulkintaa kuvastaa se, että hän valitsee sekä Johannes- että Matteus-passion loppukuoron sävellajiksi c-mollin (joka on myös tuon ^ koraalin sävellaji), jolla hän usein viittaa nukkumiseen. Bach antaa haudan äärellä itkevien huutaa "ruht wohl" ja "ruhe sanfte". Sen lisäksi hän tuntuu sävellajivalinnallaan sanovan: "Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu."

Kuoroille vinkki: Jämsän kristillisen kansanopiston kuoro levytti 90-luvulla tämän koraalin meillä tutun virren "Matkamiehen mieli palaa" (VK 621) sanoin. Toimii erinomaisesti. Oletan, että tämä versio on Tiina Vuorenmaan johtaman kuoron levyttämä, vaikkei Tubessa mitään esittäjätietoja olekaan:


Topi Linjama

2 kommenttia:

  1. Viimeksikin edellisessä bloggauksessasi puutuin asiaan, josta en ymmärrä mitään (musiikkiin). Jatkan siis samalla linjalla (saksan kieli) : Eikö tuo 'Jesulein' ole jonkin asteinen diminutiivi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan diminutiivi! Harvoissa suomalaisissa käännöksissä sellaista muotoa saadaan aikaiseksi - lähinnä tulee mieleen joululaulu, jossa seimeen syntynyttä Jeesusta kutsutaan nimellä "Jeesunen".

      Poista

Bachin jalanjäljissä 25.-29.3.2024

Olin keväisessä Thüringenissä ja Saksissa oppaana Bach-reissulla, jonka järjesti Kalajoen kristillinen opisto . Tässä postauksessa kerron re...