Taulumäki

Kiirastorstai, kello lähestyy kuutta illalla. Ilma on kirkas, hanki puhdas kuin kalliohauta.

***

Eilen istuin Taulumäen kirkon parvella Jyväskylässä odottelemassa konsertin alkua. Ihmettelin paitsi sitä, että Jyväskylässä kaikki kaupunginorkesterin konsertit tapaavat olla loppuunmyytyjä, myös sitä, kuinka suurta on ihmisten kaipuu hiljentymään sakraaliin tilaan hengellisen musiikin äärelle.

Ohjelmassa oli Matteus-passio. Odotin esitystä suorastaan lapsellisen innostuneesti ja mietin, miksi. Huomasin hämmästyksekseni, että vaikka kirjoitan Matteus-passiosta kirjaa ja olen kuullut passion tallenteilta varmasti toistasataa kertaa, katsonut lukuisia kertoja yuutuubista ja soittanut sen moneen kertaan pianolla läpi, niin en ole koskaan kuullut teosta livenä. Kiitos Jyväskylä Sinfonialle ja kaikille esiintyjille tästä ainutlaatuisuudesta!

Sitten käärin musiikkikriitikonvillapaitani hihat.

Passio joko seisoo tai kaatuu evankelistan mukana; tylsä evankelista pitkästyttää kuulijat, eläytyvä pitää intensiteetin yllä. Jussi Salonen kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin.

Amerikkalainen Kevin Greenlaw esitti Jeesuksen osan ja bassoaariat. Meni hetki, ennen kuin hyväksyin Greenlaw’n hieman teräksisen baritonisaundin, mutta sitten aloin nauttia. Hieman samoin kävi altto Erica Backin kohdalla: jos korva on tottunut alttoon tai kontratenoriin, mezzosopraanon fakkia ei heti sulata. Backin lämpimän kiinteä ääni sopi tähän kattaukseen mainiosti.

Aika lailla passion kultaisen leikkauksen kohdalla on sopraanoaaria Aus Liebe. Aivan enkelillisesti lauloi Tuuli Lindeberg tämän aarian, joka on kuin hiljainen ruusutarha vihamielisten joukkojen valtaamassa kaupungissa.

Jyväskylä Sinfonia ja kamarikuoro Cantinovum hoiti hommansa mallikelpoisesti. Erityisesti ykkösorkesterin oboe- ja huilusoolot lämmittivät mieltä. Kuoron ääntämyksessä kiinnitti paikoin huomiota saksan kapean e:n puuttuminen (esimerkiksi sanoilla Wege ja Pflege koraalissa Befiehl du deine Wege). Gambasoolot soittanut Markku Luolajan-Mikkola herättää eloon kaiken, mitä hän soittaa.

Kapellimestari Ainars Rubikis piti esityksen hyvin koossa. Johonkin puuttuakseni puutun koraaleihin: Alkukuoron ripienosopraano ei noussut muun tekstuurin yläpuolelle, kun sen esittämisestä vastasi sopraanosolisti. Oli hieno ratkaisu esittää koraali Wenn ich einmal soll scheiden ilman säestystä. Sen sijaan Mir hat die Welt trüglich gericht’t oli mielestäni turhan julistava.

***

Kiirastorstai, ilta ja yhdestoista hetki. Pienehkö seurue nauttii illallista opettajansa kanssa. Opettaja on juuri kertonut, että yksi heistä on kavaltava hänet. Ystävät tulevat hyvin surullisiksi, sehr betrübt, ja Bach siirtyy puhtaasta C-duurista huonosti soivaan b-molliin. Kohta on aika lähteä Getsemanen puutarhaan, jossa seurue on yöpynyt kuluneet viikot, sillä kaupunki on tupaten täynnä pääsiäisjuhlavieraita. Tulee kipu ja kauhu, mutta myös koraali Was mein Gott will, das g’scheh allzeit.

Suurta juhlaa teille, ihmiset.

Topi Linjama