Komm, Jesu, komm,
mein Leib ist müde,
die Kraft verschwindt
je mehr und mehr,
ich sehne mich nach
deinem Frieden;
der saure Weg wird
mir zu schwer!
Saavu, Jeesus, saavu,
minun ruumiini on väsynyt,
voima katoaa katoamistaan,
kaipaan sinun rauhaasi.
Katkera tie käy
liian raskaaksi!
[käännös TL]
Tätä kirjoittaessani olen 40 v, ja väsynyt. Mietin, miksei motetti voisi puhua myös (työ)uupumuksesta.
Juuri, kun keski-ikäiselle on alkanut hahmottua, mikä on tärkeää, tavoittelemisen arvoista, kestävää ja hyvää, die Kraft verschwindt je mehr und mehr. Työn, perheen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja omien ambitioiden ristipaineessa keski-ikäisellä on vain yksi joululahjatoive: saisi olla rauhassa. Ich sehne nach deinem Frieden, der saure Weg wird mir zu schwer!
Bachin vokaalituotantoa on muuten kammattava tiheällä kammalla, jotta löytää samanlaisen sointipatsaan, jonka hän kirjoittaa sanalle Frieden. Rauhaan laskeudutaan kipeiden riitasointujen kautta. Sekunnin murto-osaksi sävellaji ja päämäärä häviävät näkymättömiin.
Jos minulta kysytään, niin Bachin tuotannossa on myös melko harvassa sellaista omakohtaisuutta, jota tässä motetissa on. Ikään kuin säveltäjä tarkastelisi motetissa lapsuuden perussurua - Johann Sebastian jäi orvoksi 9-vuotiaana - taiteilijan tutkimusvälineillä, lähietäisyydeltä, yksityisen yleistäen, mutta ilman sentimentaalisuutta ja säälittelyä.
Kiinnittäkäämme vielä huomiomme motetin alkuhetkeen: kun laulajat laulavat "komm", ensin kuuluu "k", eikö vain? Äänellisesti se vastaa varsin paljon urkupillin aluketta. Mitä on mahtanut Bach ajatella urkuja soittaessaan ja niille säveltäessään? Puhetta, jossa on vokaaleja ja konsonantteja, sanomme yhdessä Nikolaus Harnoncourtin kanssa.
Sitten on tässä motetissa vielä lyhyt tasajakoinen pätkä ja perusteellisempi jakso, joka kuulostaa pitkälti menuetilta - tanssia hautajaisissa! - ja jossa sanotaan, että "du bist der rechte Weg, die Wahrheit und das Leben" eli että sinä olet oikea Tie/tie, Totuus/totuus ja Elämä/elämä.
Iltalaulunkaltaisessa loppukoraalissa sulkeudutaan Herran käsiin ja sanotaan maailmalle hyvää yötä.
Topi Linjama
Juuri, kun keski-ikäiselle on alkanut hahmottua, mikä on tärkeää, tavoittelemisen arvoista, kestävää ja hyvää, die Kraft verschwindt je mehr und mehr. Työn, perheen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja omien ambitioiden ristipaineessa keski-ikäisellä on vain yksi joululahjatoive: saisi olla rauhassa. Ich sehne nach deinem Frieden, der saure Weg wird mir zu schwer!
Bachin vokaalituotantoa on muuten kammattava tiheällä kammalla, jotta löytää samanlaisen sointipatsaan, jonka hän kirjoittaa sanalle Frieden. Rauhaan laskeudutaan kipeiden riitasointujen kautta. Sekunnin murto-osaksi sävellaji ja päämäärä häviävät näkymättömiin.
Jos minulta kysytään, niin Bachin tuotannossa on myös melko harvassa sellaista omakohtaisuutta, jota tässä motetissa on. Ikään kuin säveltäjä tarkastelisi motetissa lapsuuden perussurua - Johann Sebastian jäi orvoksi 9-vuotiaana - taiteilijan tutkimusvälineillä, lähietäisyydeltä, yksityisen yleistäen, mutta ilman sentimentaalisuutta ja säälittelyä.
Kiinnittäkäämme vielä huomiomme motetin alkuhetkeen: kun laulajat laulavat "komm", ensin kuuluu "k", eikö vain? Äänellisesti se vastaa varsin paljon urkupillin aluketta. Mitä on mahtanut Bach ajatella urkuja soittaessaan ja niille säveltäessään? Puhetta, jossa on vokaaleja ja konsonantteja, sanomme yhdessä Nikolaus Harnoncourtin kanssa.
Sitten on tässä motetissa vielä lyhyt tasajakoinen pätkä ja perusteellisempi jakso, joka kuulostaa pitkälti menuetilta - tanssia hautajaisissa! - ja jossa sanotaan, että "du bist der rechte Weg, die Wahrheit und das Leben" eli että sinä olet oikea Tie/tie, Totuus/totuus ja Elämä/elämä.
Iltalaulunkaltaisessa loppukoraalissa sulkeudutaan Herran käsiin ja sanotaan maailmalle hyvää yötä.
Drum schließ ich mich in deine Hände
und sage, Welt, zu guter Nacht!
Eilt gleich mein Lebenslauf zu Ende,
ist doch der Geist wohl angebracht.
Er soll bei seinem Schöpfer schweben,
weil Jesus ist und bleibt der wahre Weg zum Leben.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti