Kantaattisykli: kolmas adventtisunnuntai

Kolmannen adventin kantaatin kohdalla voi toistaa toisen adventin tarinan: Weimarissa Bach sävelsi kantaatin (BWV 186a), jonka musiikki on kadonnut - paitsi että Bach muokkasi materiaalista Leipzigissa uuden kantaatin (BWV 186).

Tästä piäsöö jotennii kärrylöille, että minkämoinen oli tämä kantaatti. Erittäinkin alkukuoro on kyllä upea.

Bach-Werke-Verzeichnis (BWV)-numeron (141) on saanut myös kantaatti, joka luetaan nykyisin Georg Philipp Telemannin (1681-1767) tuotantoon. Otetaan sekin tähän, ihan vain näytteeksi Bachin ystävän ja hänen poikansa kummisedän tyylistä. Pohjoissaksalainen myöhäisbarokki kuulostaa paljossa samalta, olivatpa säveltäjän nimikirjaimet sitten JSB tai GPT. Kysymys on pitkälti siitä, että molemmat säveltäjät käyttävät yleisesti tunnettuja ja varsin vakiintuneita harmonisia, rytmisiä, melodisia ja yleensä musiikin retorisia kuvioita.

Mutta tietenkin silti on vain yksi Bach.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa