Bachin kantaatti Erschallet, ihr Lieder, erklinget, ihr Saiten! BWV 172 on toukokuulta 1714. Helluntai on juhla, ja Bach ottaa pumppuun kolme trumpettia ja patarummut. Libretto on luultavasti Salomo Fracnkin, jonka sanoihin Bach tapasi kantaatit Weimarissa kirjoittaa.
Tässä kantaatissa pistää silmään kaksi asiaa. Ensinnäkin viidennen osan duetossa anima, sielu (joka on sopraano), ja Spiritus Sanctus, Pyhä Henki (joka on altto), käyvät vuoropuhelua, jonka päätteeksi Pyhä Henki sanoo, että "minä olen sinun, ja sinä olet minun!" Oboe soittaa dueton päälle koraalia Komm, Heiliger Geist, Herre Gott niin koristeellisesti, että melodiaa on vaikea hahmottaa. Toinen erikoisuus on se, että alkukuoro kerrataan lopussa.
Lyhyt, epätäydellisenä säilynyt kantaatti Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 59 esitettiin Leipzigissa 1724 tai mahdollisesti jo 1723. Se alkaa samalla otteella Johanneksen evankeliumista (Joh. 14:23), joka kuultiin yllä esitellyn kantaatin toisena osana: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Kolmantena osana kuullaan jälleen Lutherin koraali Komm, Heiliger Geist, Herre Gott.
Hieman yllättäen teos loppuu bassoaariaan (paitsi että Tuomaskuoro oheisella äänitteellä laulaa loppuun kolmannen säkeistön Lutherin virrestä). Maailman kunnia ei ole mitään verrattuna kunniaan, jonka Jumala meitä ilahduttaa, laulaa basso. Aina välillä sitä miettii, missä ovat nykyajan pylväspyhimykset.
Edellisen kanssa sama nimi on kantaatilla Wer mich liebet, der wird mein Wort halten BWV 74, joka on vuodelta 1725. Yhtäläisyydet eivät lopu tähän: myös ensimmäinen osa on sama, paitsi että nyt on dueton sijaan neliääninen kuoro. Toinen osa, sopraanoarioso, lienee myös peräisin edellisestä kantaatista.
Neljäs osa on vox Christin aaria: "minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte", sanoo laulaja basso continuon säestämänä. E-molliin kirjoitetun osa on sävyltään vakava. Nousevat kulut ohjaavat ajatuksia taivaaseenastumisen suuntaan.
Toinen on meininki seuraavassa tenoriaariassa Kommt, eilet, stimmet Sait und Lieder, jossa kehotetaan iloitsemaan, sillä vaikka hän on mennyt pois, hän palaa pian takaisin. Tosin Saatana sillä välin käy ympäri etsien kenen hän nielis. Sanaa eilet, kiiruhtakaa, Bach juoksuttaa asiaankuuluvasti.
Kuudennen osan resitatiivin sanat ovat Roomalaiskirjeestä (Room. 8:1) ja Bachin ystäville tutut motetin Jesu, meine Freude toisesta osasta. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."
Sitten kuullaan concertante-tyylinen alttoaaria Nichts kann mich erretten, jossa viulisti joutuu töihin. Ei mikään voi erottaa minua helvetin kahleista, paitsi Jeesus, hänen verensä. Kantaatti päättyy helluntaivirteen, joka löytyy meidän virsikirjasta numerona 118 (toinen säkeistö).
Kantaatti O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe BWV 34 on Bachin myöhäisimpiä kantaatteja. Tosin se pohjautuu olennaisin osin hääkantaattiin vuodelta 1726, sanoo Dürr. Läpeensä mestarillista musiikkia.
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti