maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kantaattisykli: toinen helluntaipäivä

Toisen helluntapäivän evankeliumitekstinä on pienoisevankeliumi - Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän - ja sitä seuraavat jakeet (Joh. 3:16-21).

Tästä kristinuskossa on kysymys - sanojen ja opin tasolla. Mutta kuinka muutat sanoiksi tuulen, joka tulee ja menee miten tahtoo? Kuinka kuvaat sanoin enkelkuoron laulun?

Sanat ovat monasti taakka, kun puhutaan asioista, jotka eivät kuulu pelkästään sanojen piiriin. Kun puhutaan uskosta, syntyy helposti loogisia väittämäketjuja ja hierarkkisia ajatusrakenteita. Missä on hierarkiaa, siellä on valtaa, ja missä on valtaa, siellä on vallan väärinkäyttöä.

Bach ei ollut dogmaatikko, vaan pikemminkin mystikko. Ei liene väärin lainata muutamia lauseita Riitta ja Seppo A. Teinosen kirjasta Keskustelua mystiikasta (s. 10-12).

"Mikä sitten on mainitsemasi elämän tarkoitus?"
"Vastaan pyhän Ignatius Loyolan sanoin: 'Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus.' Se on ihmisen päämäärä ja tarkoitus."
...
"Perimmältään asia on aivan yksinkertainen. Pyhä Ignatius lähtee liikkeelle Jumalasta. Hänhän on itsessään täydellinen ja itseriittoinen, mutta pelkästä rakkaudesta hän ryhtyi luomistyöhön. Pelkästä armosta hän loi maailmankaikkeuden, sulasta suopeudesta hän loi maapallon, pelkästä rakkaudesta hän loi ihmiskunnan, vain rakkautensa vuoksi hän loi sinut ja minut, ja vapaasta armostaan hän lähetti meille Poikansa, kun olimme hänestä vieraantuneet ja langenneet. Kaikki tämä on ilmaista lahjaa. Meiltä hän odottaa vain kiitollisuutta eli ylistystä, ja heti kun ihminen lausuu sen julki, hän on pelastunut. Pelkkä vastaus: 'Kiitos' tai jopa vain kiitollisuuden tunne riittää. Muu palveleminen seuraa itsestään."
...
"Pyhä Ristin Johannes arvostelee ankarasti kaikkia 'sielujen tyranneja' ja sanoo: 'Jumala kuljettaa kutakin sielua eri teitä; on tuskin yhtään henkeä, joka vaelluksellaan noudattaisi edes puoleksi toisen tapaa.'"

***

Tälle päivälle mystikko Bachilta on säilynyt kolme kantaattia, joista varhaisin Erhöhtes Fleisch und Blut BWV 173 esitettiin toukokuussa 1724. Kantaatti on siitä erikoinen, ettei siinä ole lainkaan koraalia.

Seuraavan helluntain kantaatti Also hat Gott die Welt gebliebt BWV 68 alkaa koraalilla, joka perustuu edellämainittuun raamatuntekstiin. Siciliano-rytmissä keinuva kuoro kuuluu muodoltaan vapaimpiin Bachin kirjoittamiin koraalisovituksiin, sanoo Alfred Dürr.

Seuraavan sopraanoaarian musiikki on adoptoitu Metsästyskantaatista BWV 208. "Minun uskova sydän, riemuitse, laula, laske leikkiä, Jeesuksesi on täällä!" Kuulee, että sydän hyppii riemusta. Myös bassoaaria, neljäs osa, on Metsästyskantaatista. Loppukuoron teksti on jälleen Jeesuksen sanoja, jotka on osoitettu juutalaisten neuvoston jäsenelle Nikodemokselle (Joh. 3:18).

Kantaatin Ich liebe den Höchsten von ganzem Gemüte BWV 174 (1729) teksti on Picanderin kynästä. Ensimmäinen osa on lainaa kolmannesta brandenburgilaisesta konsertosta.

Päätöskoraalin sävelmä on tuttu Johannes-passion lopusta. Tämä Martin Schallingin virsi (1571) otettiin virsikirjaamme 1701 ja nykykirjasta päätöskoraali löytyy virren 376 ensimmäinenä säkeistönä. Bachilla melodia on tasajakoinen, virsikirjassa kolmijakoinen. Itse asiassa taidan laulattaa tämän virren, kun pidän tänä iltana alkuhartauden kirkkovaltuuston kokouksessa.

Tässä nämä kolme kantaattia peräperää.


Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bachin jalanjäljissä 25.-29.3.2024

Olin keväisessä Thüringenissä ja Saksissa oppaana Bach-reissulla, jonka järjesti Kalajoen kristillinen opisto . Tässä postauksessa kerron re...