Kantaattisykli: yhdestoista sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Varhaisin tämän pyhän kantaateista on Mein Herz schwimmt im Blut ("Sydämeni ui veressä") BWV 199, joka on Weimarin vuosilta 1712-14. Libretto pohjautuu sunnuntain evankeliumitekstiin, jossa puhutaan fariseuksen ja publikaanin rukouksesta (Luuk. 18:9-14). Alkupuoli kertoo ihmisestä, jota piinaa tietoisuus omista synneistä, jälkipuolella katse käännetään häneen, joka pelastaa ihmisen synneistään.

Neljäs osa, aaria Tief gebückt und voller Reue ("Kumarrun syvään täynnä katumusta"; alkaa kohdasta 10'56) tuo vahvasti mieleen Bachin ikätoverin Händelin. Kuudes osa on kantaatin ainoa koraali, kolmas säkeistö Johann Heermannin virrestä Wo soll ich fliehen hin (1630), joka on suomalaisille vähemmän tuttu. Viimeinen osa Wie freudig ist mein Herz ("Kuinka iloinen on sydämeni") on kepeä gigue, ja se päättää kantaatin tanssisarjan tapaan.

Kokoonpanossa on vain yksi laulaja, sopraano. Olisiko tämä peräti Bachin ensimmäinen soolokantaatti?

Vuonna 1723 Bach sävelsi tälle pyhälle kantaatin Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei BWV 179. Tänään (1.9.2019 klo 18) on myös Kahvia ja kantaatteja -ilta Joensuun Rantakylän kirkolla, jossa tämä kantaatti kuunnellaan. Niinpä saatte kantaatin tähän käännöksineen.

1. Kuoro-osan teksti on apokryfisestä Sirakin kirjasta (Sir. 1:29). Kun kyse on vanhasta tekstistä, Bach kirjoittaa fuugan vanhaan motettityyliin, jossa soittimet kaksintavat melodiaa. Sanaa falschem, väärä, Bach kuvaa kromaattisella sävelkululla. Ehkä ihmettelette, miksi se on välillä nouseva ja välillä laskeva. Se johtuu siitä ei-kovinkaan-yksinkertaisesta syystä, että Bachin fuuga on counter-fugue, vastafuuga. Siinä äänet tulevat sisään vuoroin alkuperäismuodossa (dux), vuoroin inversioina eli käännetyin intervallein. Basso laulaa duxin, sitten tenori laulaa inversion, sopraano duxin ja altto inversion. Bach muokkasi 1730-luvulla tämän kuoron säveltämänsä messun BWV 236 osaksi Kyrie.

Yksi tunnetuimmista vastafuugista on Die Kunst der Fugen viides osa Contrapunctus V. Videon grafiikka auttaa hahmottamaan, kuinka päin teema kulloinkin on, milloin teema ja sen inversio on ajettu ahtokulkuun ja niin pois päin. Mutta takaisin kantaattiin, jonka ensimmäisen osan sanat kuuluvat seuraavasti:

Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei, und diene Gott nicht mit falschem Herzen!

Katso, ettei jumalanpelkosi ole tekopyhyyttä, ja ettet palvele Jumalaa väärämielisellä sydämellä!

2. Toinen osa on resitatiivi, jossa anonyymi runoilija ruimii kovin sanoin tekopyhiä. Kun teksti annetaan tenorille, on vaikea välttyä evankelista-assosiaatiolta, sillä Bach antaa aina evankeliumitekstin laulamisen tenorille. Laodikealaisilla kirjoittaja viittaa Ilmestyskirjaan, jonka kirjoittaja puhuttelee väkevin sanankääntein Laodikean seurakuntaa: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani." (Ilm. 3:15-16)

Das heutge Christentum
Ist leider schlecht bestellt:
Die meisten Christen in der Welt
Sind laulichte Laodicäer
Und aufgeblasne Pharisäer,
Die sich von außen fromm bezeigen
Und wie ein Schilf den Kopf zur Erde beugen,
Im Herzen aber steckt ein stolzer Eigenruhm;
Sie gehen zwar in Gottes Haus
Und tun daselbst die äußerlichen Pflichten,
Macht aber dies wohl einen Christen aus?
Nein! Heuchler können's auch verrichten!

Nykyinen kristikunta
on valitettavan huonossa jamassa:
valtaosa maailman kristityistä
on haaleita laodikealaisia
ja pullistelevia fariseuksia,
jotka kyllä osoittavat ulkoista hurskautta
ja taivuttavat päätään maahan ruo'on tavoin,
mutta sydämessä piilee ylpeä itsensä ylistys;
he menevät kyllä Jumalan huoneeseen
ja hoitavat siellä ulkoiset velvollisuutensa,
mutta tekeekö tämä heistä kristittyjä?
Ei! Tekopyhät voivat nämä myös suorittaa!

3. Tenoriaariassa jatketaan samaa teemaa. Synkoopit kuvaavat väärämielisyyttä, arvelee Alfred Dürr. Bach, joka vanhemmiten ekunemisoitui, otti aarian messun BWV 236 Gloriaan osaksi Quoniam. Messussa mukana on oboe ja tunnelma on kovin toisenlainen.

Falscher Heuchler Ebenbild
Können Sodomsäpfel heißen,
Die mit Unflat angefüllt
Und von außen herrlich gleißen.
Heuchler, die von außen schön,
Können nicht vor Gott bestehn.

Väärien tekopyhien kuvia
voisi nimittää Sodoman omeniksi,
jotka ovat sisältä saastaa
vaikka ulospäin kiiltävät kauniisti.
Tekopyhä, joka on ulkoa kaunis,
ei voi selvitä Jumalan edessä.

4. Basson resitatiivissa Bach ohimennen värittää sanaa Demut, nöyryys, alennusmerkillä. Aivan lopussa resitatiivi lavenee ariosoksi.

Wer so von innen wie von außen ist,
Der heißt ein wahrer Christ.
So war der Zöllner in dem Tempel,
Der schlug in Demut an die Brust,
Er legte sich nicht selbst ein heilig Wesen bei;
Und diesen stelle dir,
O Mensche, zum rühmlichen Exempel
In deiner Buße für!
Bist du kein Räuber, Ehebrecher,
Kein ungerechter Ehrenschwächer,
Ach bilde dir doch ja nicht ein,
Du seist deswegen engelrein!
Bekenne Gott in Demut deine Sünden,
So kannst du Gnad und Hilfe finden!

Joka on sisältä sellainen kuin ulkoa,
häntä voidaan nimittää tosi kristityksi.
Sellainen oli publikaani temppelissä,
joka nöyränä löi rintaansa,
hän ei esittänyt pyhempää kuin on;
ja tämä on annettu sinulle,
oi ihminen, kunnialliseksi esimerkiksi
kuinka tulee katua!
Et ole ryöväri, avionrikkoja,
etkä kunniaton herjaaja,
mutta älä kuvittele
että olisit sen vuoksi enkelinpuhdas!
Tunnusta Jumalalle nöyrästi syntisi,
niin voit löytää armon ja avun!

5. Epäilemättä kantaatin ilmaisuvoimaisin osa on a-molliin kirjoitettu sopraanoaaria, jossa on mukana kaksi oboe da cacciaa. Erehtymättömällä tyylitajullaan Bach lainasi tämän osan (hieman kevyemmin puhaltimin tosin) myöhemmin messun BWV 234 Agnus Dein osaksi Qui tollis peccata mundi, joka pois otti mailman synnin.

Liebster Gott, erbarme dich,
Laß mir Trost und Gnad erscheinen!
   Meine Sünden kränken mich
   Als ein Eiter in Gebeinen,
   Hilf mir, Jesu, Gottes Lamm,
   Ich versink im tiefen Schlamm!

Rakas Jumala, armahda minua,
anna luottamuksen ja toivon ilmestyä minulle!
   Syntini piinaavat minua
   kuin märkivät luut,
   auta minua, Jeesus, Jumalan karitsa,
   minä uppoan syvään mutaan!

6. Päätöskoraalin sävelmä on tuttu suomalaisesta virsikirjasta, jossa sen sanat eivät ole Christoph Tietzen (1663), kuten tässä, vaan Georg Neumarkin (1630). Virrestä oli puhetta blogissa aiemmin.

Ich armer Mensch, ich armer Sünder
Steh hier vor Gottes Angesicht.
Ach Gott, ach Gott, verfahr gelinder
Und geh nicht mit mir ins Gericht!
Erbarme dich, erbarme dich,
Gott, mein Erbarmer, über mich!
("Ich armer Mensch, ich armer Sünder," verse 1)

Minä kurja ihminen, kurja syntinen
seison Jumalan kasvojen edessä.
Oi Jumala, menettele armeliaasti
äläkä vie minua oikeuteen!
Armahda minua, armahda minua,
Jumala, armahtajani, sääli minua!

Koraalikantaatti Herr Jesu Christ, du höchstes Gut BWV 113 perustuu Bartholomäus Ringwaldtin (1530-1599) samannimiseen virteen. Virrestä ja Ringwaldtista oli puhetta merkinnässä pari viikkoa sitten.

Kantaatin toisessa osassa Erbarm dich mein in solcher Last koraali on samantapainen kuin Bachin myöhemmässä urkualkusoitossa BWV 721, urkuversio vain on riisuttu koristeista.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa