Avausaarian teksti on vanhasta testamentista: "Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel! Miten voisin hylätä sinut niin kuin hylkäsin Adman, tehdä sinulle niin kuin tein Seboimille! Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli." (Hoos. 11:8) Efraim on Manassen pikkuveli, joka syntyi Joosefille Egyptissä seitsemän lihavan vuoden aikana. Adma ja Seboim ovat kaupunkeja, jotka sijaitsivat lähellä Sodomaa ja Gomorraa.
Kantaatti on kevyesti orkestroitu ja kaikkiaan varsin lyhyt. Päätösvirtenä on 7. säkeistö Johann Heermannin koraalista Wo soll ich fliehen hin, joka löytyy vuoden 1938 virsikirjasta (virsi 379:7). Tästä virrestä Bach teki vajaata vuotta myöhemmin koraalikantaatin BWV 5.
Kantaatti Mache dich, mein Geist, bereit BWV 115 (1724) perustuu Johann Burchard Freysteinin (1695) samannimiseen koraaliin. 10-säkeistöisessä virressä kehotetaan valvomaan ja rukoilemaan. Freystein (1671-1718), joka opiskeli Leipzigissa lakia ja sai teologiaansa vaikutteita pietisti Speneriltä, ei ollut paljon Bachia vanhempi, joten virsi olisi nykykielellä lisävihkokamaa.
Kokoonpano on melko tyypillinen: neliääninen kuoro, flauto traverso, oboe d'amore, kaksi viulua, alttoviulu, violoncello piccolo ja basso continuo. Lisäksi käyrätorvi vahvistaa sopraanolinjaa koraalissa.
Avausosa on passacaglia, toinen osa hieno alttoaaria, jossa laulaja kysyy, nukkuuko uninen sielu yhä. Aaria on yksi Bachin pisimpiä: alla olevassa Christophe Coinin esityksessä sen kesto on lähes 9½ minuuttia. Musikologi Klaus Hofmann huomauttaa, että tämä aaria aloittaa "musiikillisen unikohtauksen, joka olisi voinut koristaa mitä tahansa ajan oopperaa". Oboe d'amoren ja alton hidas kolmijakoinen keinunta ja keskustelu luovat kieltämättä unisen tunnelman. Samantapainen tunnelma on myös seuraavassa sopraanoaariassa, jossa roolia saavat traverso ja violoncello piccolo.
Bachin ainoa tenorisoololle sävelletty kantaatti (1726) on Ich armer Mensch, ich Sündenknecht BWV 55, minä onneton ihminen, minä synnin palvelija. Teksti liittyy evankeliumitekstiin kiittämättömästä palvelijasta (Matt. 18:23-35).
Avausaariassa tiivistetään minun ja Jumalan ero: "Er ist gerecht, ich unrecht", hän on oikeus, minä vääryys. Toinen aaria muistuttaa tekstiltään Matteus-passion aariaa Erbarme dich. Lopuksi kuullaan sama koraali Bin ich gleich von dir gewichen, joka passiossa seuraa tuota aariaa. On muuten komeaa tuossa alla olevassa tallenteessa, että viulisti yhtyy päätöskoraaliin.
En ole ollenkaan varma, että aikuiselle on hyödyksi potea ylenpalttista syyllisyyttä. Sen perusteella, mitä tunnen pietistisiä liikkeitä, suurinta syntisyyttä potevat monesti ne, jotka eivät ole tehneet kenellekään mitään. Terveeseen minäkuvaan kuuluu mielestäni sen seikan hyväksyminen, että ihminen on se mikä se on. Joku sanoo häntä synnin palvelijaksi, mutta oikeudenmukaisempaa olisi kutsua häntä ihmiseksi, ja fiksumpaa olisi kiinnittää huomio siihen hyvään, joka ihmisessä on, vahvistaa ja tukea sitä huonouden korostamisen sijaan. Ihminen on perisynnin turmelema, sanoo pietisti, mutta veljemme ja sisaremme itäisessä kirkossa muistuttavat, että ei, hän on Jumalan kuva.
Topi Linjama
Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti