Kantaattisykli: yhdestoista sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Varhaisin tämän pyhän kantaateista on Mein Herz schwimmt im Blut ("Sydämeni ui veressä") BWV 199, joka on Weimarin vuosilta 1712-14. Libretto pohjautuu sunnuntain evankeliumitekstiin, jossa puhutaan fariseuksen ja publikaanin rukouksesta (Luuk. 18:9-14). Alkupuoli kertoo ihmisestä, jota piinaa tietoisuus omista synneistä, jälkipuolella katse käännetään häneen, joka pelastaa ihmisen synneistään.

Neljäs osa, aaria Tief gebückt und voller Reue ("Kumarrun syvään täynnä katumusta"; alkaa kohdasta 10'56) tuo vahvasti mieleen Bachin ikätoverin Händelin. Kuudes osa on kantaatin ainoa koraali, kolmas säkeistö Johann Heermannin virrestä Wo soll ich fliehen hin (1630), joka on suomalaisille vähemmän tuttu. Viimeinen osa Wie freudig ist mein Herz ("Kuinka iloinen on sydämeni") on kepeä gigue, ja se päättää kantaatin tanssisarjan tapaan.

Kokoonpanossa on vain yksi laulaja, sopraano. Olisiko tämä peräti Bachin ensimmäinen soolokantaatti?

Vuonna 1723 Bach sävelsi tälle pyhälle kantaatin Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei BWV 179. Tänään (1.9.2019 klo 18) on myös Kahvia ja kantaatteja -ilta Joensuun Rantakylän kirkolla, jossa tämä kantaatti kuunnellaan. Niinpä saatte kantaatin tähän käännöksineen.

1. Kuoro-osan teksti on apokryfisestä Sirakin kirjasta (Sir. 1:29). Kun kyse on vanhasta tekstistä, Bach kirjoittaa fuugan vanhaan motettityyliin, jossa soittimet kaksintavat melodiaa. Sanaa falschem, väärä, Bach kuvaa kromaattisella sävelkululla. Ehkä ihmettelette, miksi se on välillä nouseva ja välillä laskeva. Se johtuu siitä ei-kovinkaan-yksinkertaisesta syystä, että Bachin fuuga on counter-fugue, vastafuuga. Siinä äänet tulevat sisään vuoroin alkuperäismuodossa (dux), vuoroin inversioina eli käännetyin intervallein. Basso laulaa duxin, sitten tenori laulaa inversion, sopraano duxin ja altto inversion. Bach muokkasi 1730-luvulla tämän kuoron säveltämänsä messun BWV 236 osaksi Kyrie.

Yksi tunnetuimmista vastafuugista on Die Kunst der Fugen viides osa Contrapunctus V. Videon grafiikka auttaa hahmottamaan, kuinka päin teema kulloinkin on, milloin teema ja sen inversio on ajettu ahtokulkuun ja niin pois päin. Mutta takaisin kantaattiin, jonka ensimmäisen osan sanat kuuluvat seuraavasti:

Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei, und diene Gott nicht mit falschem Herzen!

Katso, ettei jumalanpelkosi ole tekopyhyyttä, ja ettet palvele Jumalaa väärämielisellä sydämellä!

2. Toinen osa on resitatiivi, jossa anonyymi runoilija ruimii kovin sanoin tekopyhiä. Kun teksti annetaan tenorille, on vaikea välttyä evankelista-assosiaatiolta, sillä Bach antaa aina evankeliumitekstin laulamisen tenorille. Laodikealaisilla kirjoittaja viittaa Ilmestyskirjaan, jonka kirjoittaja puhuttelee väkevin sanankääntein Laodikean seurakuntaa: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani." (Ilm. 3:15-16)

Das heutge Christentum
Ist leider schlecht bestellt:
Die meisten Christen in der Welt
Sind laulichte Laodicäer
Und aufgeblasne Pharisäer,
Die sich von außen fromm bezeigen
Und wie ein Schilf den Kopf zur Erde beugen,
Im Herzen aber steckt ein stolzer Eigenruhm;
Sie gehen zwar in Gottes Haus
Und tun daselbst die äußerlichen Pflichten,
Macht aber dies wohl einen Christen aus?
Nein! Heuchler können's auch verrichten!

Nykyinen kristikunta
on valitettavan huonossa jamassa:
valtaosa maailman kristityistä
on haaleita laodikealaisia
ja pullistelevia fariseuksia,
jotka kyllä osoittavat ulkoista hurskautta
ja taivuttavat päätään maahan ruo'on tavoin,
mutta sydämessä piilee ylpeä itsensä ylistys;
he menevät kyllä Jumalan huoneeseen
ja hoitavat siellä ulkoiset velvollisuutensa,
mutta tekeekö tämä heistä kristittyjä?
Ei! Tekopyhät voivat nämä myös suorittaa!

3. Tenoriaariassa jatketaan samaa teemaa. Synkoopit kuvaavat väärämielisyyttä, arvelee Alfred Dürr. Bach, joka vanhemmiten ekunemisoitui, otti aarian messun BWV 236 Gloriaan osaksi Quoniam. Messussa mukana on oboe ja tunnelma on kovin toisenlainen.

Falscher Heuchler Ebenbild
Können Sodomsäpfel heißen,
Die mit Unflat angefüllt
Und von außen herrlich gleißen.
Heuchler, die von außen schön,
Können nicht vor Gott bestehn.

Väärien tekopyhien kuvia
voisi nimittää Sodoman omeniksi,
jotka ovat sisältä saastaa
vaikka ulospäin kiiltävät kauniisti.
Tekopyhä, joka on ulkoa kaunis,
ei voi selvitä Jumalan edessä.

4. Basson resitatiivissa Bach ohimennen värittää sanaa Demut, nöyryys, alennusmerkillä. Aivan lopussa resitatiivi lavenee ariosoksi.

Wer so von innen wie von außen ist,
Der heißt ein wahrer Christ.
So war der Zöllner in dem Tempel,
Der schlug in Demut an die Brust,
Er legte sich nicht selbst ein heilig Wesen bei;
Und diesen stelle dir,
O Mensche, zum rühmlichen Exempel
In deiner Buße für!
Bist du kein Räuber, Ehebrecher,
Kein ungerechter Ehrenschwächer,
Ach bilde dir doch ja nicht ein,
Du seist deswegen engelrein!
Bekenne Gott in Demut deine Sünden,
So kannst du Gnad und Hilfe finden!

Joka on sisältä sellainen kuin ulkoa,
häntä voidaan nimittää tosi kristityksi.
Sellainen oli publikaani temppelissä,
joka nöyränä löi rintaansa,
hän ei esittänyt pyhempää kuin on;
ja tämä on annettu sinulle,
oi ihminen, kunnialliseksi esimerkiksi
kuinka tulee katua!
Et ole ryöväri, avionrikkoja,
etkä kunniaton herjaaja,
mutta älä kuvittele
että olisit sen vuoksi enkelinpuhdas!
Tunnusta Jumalalle nöyrästi syntisi,
niin voit löytää armon ja avun!

5. Epäilemättä kantaatin ilmaisuvoimaisin osa on a-molliin kirjoitettu sopraanoaaria, jossa on mukana kaksi oboe da cacciaa. Erehtymättömällä tyylitajullaan Bach lainasi tämän osan (hieman kevyemmin puhaltimin tosin) myöhemmin messun BWV 234 Agnus Dein osaksi Qui tollis peccata mundi, joka pois otti mailman synnin.

Liebster Gott, erbarme dich,
Laß mir Trost und Gnad erscheinen!
   Meine Sünden kränken mich
   Als ein Eiter in Gebeinen,
   Hilf mir, Jesu, Gottes Lamm,
   Ich versink im tiefen Schlamm!

Rakas Jumala, armahda minua,
anna luottamuksen ja toivon ilmestyä minulle!
   Syntini piinaavat minua
   kuin märkivät luut,
   auta minua, Jeesus, Jumalan karitsa,
   minä uppoan syvään mutaan!

6. Päätöskoraalin sävelmä on tuttu suomalaisesta virsikirjasta, jossa sen sanat eivät ole Christoph Tietzen (1663), kuten tässä, vaan Georg Neumarkin (1630). Virrestä oli puhetta blogissa aiemmin.

Ich armer Mensch, ich armer Sünder
Steh hier vor Gottes Angesicht.
Ach Gott, ach Gott, verfahr gelinder
Und geh nicht mit mir ins Gericht!
Erbarme dich, erbarme dich,
Gott, mein Erbarmer, über mich!
("Ich armer Mensch, ich armer Sünder," verse 1)

Minä kurja ihminen, kurja syntinen
seison Jumalan kasvojen edessä.
Oi Jumala, menettele armeliaasti
äläkä vie minua oikeuteen!
Armahda minua, armahda minua,
Jumala, armahtajani, sääli minua!

Koraalikantaatti Herr Jesu Christ, du höchstes Gut BWV 113 perustuu Bartholomäus Ringwaldtin (1530-1599) samannimiseen virteen. Virrestä ja Ringwaldtista oli puhetta merkinnässä pari viikkoa sitten.

Kantaatin toisessa osassa Erbarm dich mein in solcher Last koraali on samantapainen kuin Bachin myöhemmässä urkualkusoitossa BWV 721, urkuversio vain on riisuttu koristeista.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: kymmenes sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Kantaatin Schauet doch und sehet, ob irgend ein Schmerz sei BWV 46 alkukuoron sanat on tuttuun tyyliin vanhasta testamentista, tällä kertaa Valitusvirsistä: "Pysähtykää, katsokaa! Onko kipua sen kivun vertaista, joka on kannettavakseni pantu? Herra rankaisi minua hehkuvan vihansa päivänä." (Val. 1:12)

Tekstissä valitetaan Jerusalemin hävitystä ja kuoron musiikki on surun murtamaa. Mollissa hitaasti etenevä kolmijakoinen kuoro huokauskuvioineen ja napolilaisine sointuineen on puhdaspiirteinen barokin lamento. (Oho, tulipas paljon määreitä tuohon virkkeeseen.) Tekstin jälkimmäinen virke on sävelletty fuugaksi. Sanalla Jammern, piinat, on kromaattinen kulku.

Alkukuoroa seuraavassa resitatiivissa tenori kehottaa raunioitettua Jumalan kaupunkia valittamaan. Nokkahuilut tuovat säestykseen haurautta.

Bassoaaria Dein Wetter zog sich auf von weiten (alkaa allaolevassa linkissä kohdasta 8'47) on kuusiosaisen kantaatin draamallinen huippukohta. Tremolot ja pisteelliset rytmit varoittavat lähestyvästä myrskystä. Sanalle Strahl, säde, Bach kirjoittaa pitkän melisman.

Alttoaariasta Doch Jesus will auch bei der Strafe (12'50) puuttuu continuo - temppu, jonka Bach teki myös viikkoa aiemmin esitetyssä kantaatissa BWV 105. Alttoa säestää kaksi nokkahuilua ja kaksi oboe da cacciaa. Teksti puhuu rakastavasta Jeesuksesta, kuten puhutaan myös Matteus-passion continuottomassa aariassa Aus Liebe will mein Heiland sterben.

Kantaatti on kesältä 1723. Jos ihmettelet, miksi alkukuoro kuulostaa tutulta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet kuullut h-molli-messun, jonka Glorian osaksi Qui tollis peccata mundi tämän kuoro-osan myöhempinä vuosinaan muokkasi.

Loppukoraalissa puhutaan Kristuksen kärsimyksestä ja nokkahuilujen obligatot kiertelevät koraalin yllä.

Kantaatin Nimm von uns, Herr, du treuer Gott BWV 101 (alkaa kohdasta 19') alkukuoro on tyypillinen vuoden 1724 koraalikantaatin avausosa. Koraalimelodia on sopraanolla ja muiden äänien aiheet on johdettu koraalin sävelmästä. Fraasien välissä on soitinjaksot.

Kantaatin pohjana oleva Martin Mollerin virsi (1541) tuskin on tuttu suomalaiselle perusluterilaiselle. Sen sijaan sävelmä on tuttu virrestä 208, joka tunnetaan saksaksi nimellä Vater unser im Himmelreich ja josta Bach on tehnyt äärimmäisen kauniin koraalialkusoiton (tai oikeampi nimitys olisi Choralbearbeitung, joka voisi kääntyä vaikkapa sanalla "koraalityöstämys"). Laulussa pyydetään, että uskollinen Jumala ottaisi raskaan syyn niskoiltani eikä antaisi minun tuhoutua niin kuin Jerusalemin. Päivän evankeliumiteksti on Jeesuksen ennustus Jerusalemin tuhosta - siksi nämä kaikki tuhopuheet.

Tenoriaariassa Handle nicht nach deinem Rechten (kohdasta 24'30) on korviinpistävää matalan jousisoittimen pizzicatot. Bach viittaa tällä efektillä esimerkiksi koputukseen (vaikkapa adventtikantaatissa BWV 61) tai kuolinkelloihin (vaikkapa kantaatin BWV 95 aariassa, jonka Mark Padmore laulaa aivan järkyttävän hienosti), mutta tässä kyse ei ole kummastakaan. Vielä en ole edistynyt Bach-tieteissä niin pitkälle, että osaisin sanoa, mikä sana tai asia tässä aariassa (tai aariassa Erbarme dich) on se, joka on saanut Bachin turvautumaan pizzicatoihin, mutta aina voi arvata. Arvaan, että avainsana on katumus, mutta kysymys ei ole lapsellisesta "omatunto kolkuttaa" -efektistä, jollaista joku heppoinen barokkisäveltäjä voisi käyttää. Kyse on paljon syvemmästä olemiseen liittyvästä syyllisyydestä: me olemme syyllisiä, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää. Syyllisyys seuraa ihmistä, kunnes hänestä tulee Kristuksen kaltainen, kuten Anthony de Mello sanoisi. Tuo kristuksenkaltaiseksituleminen on muuten yleensä hyvin kaukana evankelista Luukkaan tuhlaajapoikamaisesta "parannuksen tekemisestä". No niin, nyt ajauduimme jo etäälle varsinaisesta aiheesta.

Bassoaariassa Warum willst du so zornig sein (kohdasta 30'00) Bach rakentelee nopea-hidas-kontrasteja. Warum-kysymys kohdassa 31'04 tuo mieleen Heinrich Schützin sointujenkäytön.

Seuraavassa tenoriresitatiivissa Die Sünd hat uns verderbet sehr (synti on meidät pilannut) koraalin säkeet vuorottelevat vapaiden, kommentoivien tekstijaksojen kanssa. Parin koraalisäkeen lopussa Bach tekee upean harhalopukkeen.

Sopraanon ja alton siciliano-rytmissä keinuvasta duetosta Gedenk an Jesu bittern Tod (muista Jeesuksen katkeraa kuolemaa) kuultaa katumus ja nöyryys, mutta melodramaattiseen lällyilyyn Bach ei tässäkään sorru. Soitinnuksena on oboe da caccia, huilu ja continuo.

Vuoden 1726 kantaatti  tälle pyhälle on Herr, deine Augen sehen nach dem Glauben BWV 102 (44'10). Mittava alkukuoro on kypsää Bachia. Teksti on lainattu Jeremian kirjasta: "Herra, rehellisyyttä sinä odotat. Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole kivusta välittäneet, olet tehnyt heistä miltei lopun, mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen. He eivät ole suostuneet kääntymään, vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio." (Jer 5:3)

Aariassa Weh der Seele (sielun tuska, alkaa kohdasta 50'28) huomio kiinnittyy yksinkertaiseen kokoonpanoon: vain maan ja taivaan väliin tuomitut oboe ja altto, ja continuo. Ensimmäiselle sanalle Weh Bach kirjoittaa tuskaisen dissonanssin.

Seuraavan, rivakan arioson (55'45) teksti on Roomalaiskirjeestä, ja laulajana vaikuttaa olevan Jeesus itse: "Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki." (Room. 2:4-5)

Seitsenosainen teos jakautuu kahteen puoliskoon, joista jälkimmäisen aloittaa tenoriaaria Erschrecke doch, peljästy toki (58'25). Bach työsti alkukuorosta myöhemmin Kyrien messuun BWV 235. Kolmas ja viides aaria päätyivät messuun BWV 233.

Loppukoraalin (1'03'50) melodiana on jälleen Vater unser im Himmelreich. Kuunnellaanpa vielä Bachin vanhemman kollegan Georg Böhmin (1661-1733) koristeellinen versio tästä Lutherin virrestä. Bach sai mahdollisesti Böhmiltä urkujensoiton opetusta Lüneburgissa vuosien 1700-02 aikana. Otetaan vielä Bachin oma versio BWV 737, jossa on Isä meidän -rukouksen hiljaista henkeä.

Otetaan John Eliot Gardinerin tallenne, vaikka siinä onkin kaikki kolme kantaattia peräperään ja äänityksen laatukin on niin & näin.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: yhdeksäs sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Kantaattiin Herr, gehe nicht ins Gericht BWV 105 loppukesältä 1723 on nimettömäksi jäänyt libretisti sisällyttänyt paljon raamattuviitauksia.

Alkukuoron teksti on lainattu Psalmista: "Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön." (Ps. 143:2) Motettityylillä mennään, ensin hitaasti, sitten nopeampi, polyfoninen jakso, soittimet kaksintaa lauluääniä.

Toinen osa alkaa miltei suoraan Psalmin 51 jakeella 11, jossa sanotaan, että "älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi". Hieman myöhemmin löytyy viittaus Malakian kirjaan, josa sanotaan näin: "Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia." (Mal. 3:5)

Kolmannen osan sopraanoaaria viittaa kenties Roomalaiskirjeen kohtaan (2:15): "heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä". Tästä aariasta muuten puuttuu basso continuo, mikä voisi liittyä kaiken perustan, Jumalan, poissaoloon. Kuten muistamme, Bachhan piti kenraalibasso-oppaassaan vuodelta 1738 kenraalibassoa musiikin täydellisimpänä perustana. "Kuinka vapisevat ja hoippuvat syntisen ajatukset", laulaa sopraano tässä yhdessä Bachin kauneimmista sopraanoaarioista.

Neljännen osan teksti liittyy Paavalin epistolaan "hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol. 2:14).

Viidennessä osassa, tenoriaariassa, laulaja päättää tarttua mammonan ja maallisten asioiden sijaan Jeeuksen ystävyyteen. Soitinkokoonpanoa ylevöittää käyrätorvi.

Kantaatti päätty Johann Ristin koraalin Jesu, der du meine Seele (1641) yhdenteentoista säkeistöön, jonka jousivibrato on samantapainen kuin aiemmassa sopraanoaariassa Wie zittern und wanken. Mutta koraalissa tapahtuu muutakin: ensin jouset soittavat nopeita 16-osakuvioita, sitten 8-osia trioleita, 8-osia, neljäsosia trioleina ja lopulta pelkkiä neljäsosia. Vapina ja hoippuminen hidastuvat, ja kun continuo vielä lopussa hiljenee, "synnintekijän häiriintynyt mieli saatetaan rauhan tilaan", kuten John Eliot Gardiner sanoo [Musiikkia taivaan holveissa, s. 321]. Nerokasta.

1724 Bach sävelsi tälle pyhälle koraalikantaatin Was frag ich nach der Welt BWV 94. Kantaatin pohjana on Balthasar Kindermannin (1664) koraali.

Alkukuoron ensimmäiset rivit kääntyvät jotenkin näin: "Miksi hakisin maailmaa ja kaikkia sen aarteita, kun voin vain sinussa, Jeesukseni, löytää hauskuuteni!" Teksti tuo mieleen Siionin laulun 117 (vuoden 1976 kirjasta): "Kun tieni aivan ahdas on / mä juoksen linnaani, / veisailen Jeesuksestani / ja voin niin hauskasti."

Nostan esille pari aariaa tästä kantaatissa. Alttoaariassa Betörte Welt, lumottu maailma, altto vakuuttelee huilun säestämänä haikeasti sitä, että hänen aarteensa ei ole valta, rikkaus eikä kulta. Sopraanoaarian Es halt es mit der blinden Welt sävellaji (fis-molli) ja oboe d'amore ovat sopivia kuvaamaan katumusta, Buß, jota laulaja haluaa harjoittaa.

Kolmannen Leipzigin vuosikerran kantaatti tälle pyhälle on Tue Rechnung! Donnerwort BWV 168. Sen teksti on Weimarista tutun Salomon Franckin vuodelta 1715. Kiihkeätunnelmaisessa avausosassa vaaditaan tekemään tiliä. Franck viittaa päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 16:1-9), jossa Jeesus kertoo tarinan epärehellisestä taloudenhoitajasta, jolle isäntä sanoo tu Rechnung, tee tili toimistasi. Sen verran huono olen raamatuissa, etten tajua tarinasta oikeastaan yhtään mitään.

Kantaatti loppuu Bartholomäus Ringwaldtin koraalin Herr Jesu Christ, du höchstes Gut (1588) kahdeksanteen säkeistöön. Ringwaldt oli maalaispappi, joka Ilmestyskirjaa tutkittuaan oli tullut siihen päätelmään, että Kristuksen toinen tuleminen oli aivan lähellä, tarkalleen sanoen vuonna 1584. Tästä syystä olisi tärkeää tehdä parannus nyt eikä ensi vuonna. Virsi löytyy meidän virsikirjasta numerona 278 ja tuon mainitun säkeistön sanat kuuluvat seuraavasti:

Hengellä armon vahvista
kantamaan ristiäni
ja haavoissasi puhdista,
uudista elämäni.
Suo voimaa kuolemastasi,
suo, että turvaan armoosi
myös täältä lähteissäni.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: kahdeksas sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

"Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini" (Ps. 139:23), pyydetään kantaatin Erforsche mich, Gott, und erfahre mein Herz BWV 136 alkukuorossa. Käyrätorvi syventää saundia. Teos on Bachin ensimmäiseltä Leipzigin-kesältä 1723.

Teemaltaan kantaatti muistuttaa edellisen pyhän kantaatteja, sillä tässäkin yksi avainsana on Heucher, tekopyhä. Kolmannen osan alttoaaria viittaa selkeimmin päivän evankeliumitekstiin, joka on Vuorisaarnan kohdasta, jossa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista (Matt. 7:15-23). Se päivä on tulossa, jolloin ihmisen salaisuudet tuomitaan, ja jonka edessä tekopyhät vapisevat, laulaa altto. Oboe d'amore ja fis-molli pehmentävät sanoja Bachille tyypilliseen tapaan niin että kuulija - sen sijaan että alkaisi pelätä viimeistä tuomiota - rakastaakin musiikkia ja ihmistä.

Tämän ja kantaatin Siehe zu, dass deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei ("katso, ettei jumalanpelkosi ole tekopyhyyttä") BWV 179 (elokuulta 1723) kohdalla John Eliot Gardiner ounastelee, että Bachilla olisi näillä halunnut välittää jotakin henkilökohtaista viestiä esimiehilleen. Tiedä sitten, mutta Bach tuntuu tosiaan inhonneen tekopyhyyttä.

Loppukoraalin sävelmä on tuttu virrestä Auf meinen lieben Gott, Mun hyvään Herraani, joka on meidän virsikirjassa numerona 297.

Vuoden 1724 koraalikantaatti Wo Gott der Herr nicht bei uns hält BWV 178 pohjautuu virteen, jonka Justus Jonas (1524) muotoili Psalmin 124 pohjalta. Virsi on pitkä, mutta Psalmi lyhyt, lainaan sen tähän kokonaan:

1. Ellei Herra olisi ollut puolellamme -- näin sanokoon Israel --

2. ellei Herra olisi ollut puolellamme, kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,

3. meidät olisi nielty elävältä. Kun heidän vihansa myrsky nousi,

4. vedet olisivat meidät vieneet, tulvan aallot peittäneet,

5. vyöryvät vedet hukuttaneet.

6. Ylistetty olkoon Herra! Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.

7. Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti.

8. Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan.

Kantaatti varoittaa Kristusta vastustavista voimista ja on sellaisena helposti yhdistettävissä päivän evankeliumiin. Bassoaaria Gleichwie die wilden Meerenswellen liittyy jakeisiin kolme ja neljä. Jouset piirtävät Saatanan valtakunnan aaltokuvioita, joissa kristityn pursi keinuu villisti.

Kuudes osa on aaria tenorille ja siinä kehotetaan ailahtelevaa (joka on oivallisesti kuvattu musiikissa) järkeä vaikenemaan. Ollaan aika etäällä Psalmista, mutta hyvinkin lähellä valistuksen ajatuksia, jotka noihin aikoihin tunkeutuivat jo Saksan provinsseihinkin. Bachin rationalismissa Raamatun ihmeet (ylösnousemusta lukuunottamatta) näyttelevät varsin vähäistä roolia, mutta milloinkaan säveltäjä ei näytä kyseenalaistavan kristinuskon peruskysymyksiä.

Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist BWV 45 on neljänneltä Leipzigin kesältä 1726. Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Avauskuoro lainaa sanat Vanhan testamentin puolelta: "Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen." (Miika 6:8) Alfred Dürr pitää kuoro-osaa loistavana esimerkkinä kypsään ikään ehtineen Bachin kyvystä johtaa musiikkia yksittäisestä teemasta.

Vaikka kantaatti on vain 7-osainen, se jakautuu kahteen puoliskoon, joista ensimmäinen kuultiin ennen saarnaa ja toinen saarnan jälkeen. Jälkimmäinen puolisko alkaa Jeesuksen sanoilla: "Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'" (Matt. 7:22-23) Harvoin Bach koristelee Jeesuksen sanat näin konserttomaisin värein; osa on kuin Vivaldin viulukonserton Allegro.

Bassoariosolle vastakkainen on sitä seuraava aaria Wer Gott bekennt, joka on lempeä triosonaatti altolle, huilulle ja basso continuolle. A-taite kertoo niistä, jotka oikeasti sydämessään tuntevat Jumalan. Sen sijaan ne, jotka vain suullaan toistavat Herran nimeä, täytyy palaa ikuisesti, sanoo B-taite. Huh huh!

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: seitsemäs sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Kantaatti Ärgre dich, o Seele, nicht BWV 186 on Weimarissa 1716 sävelletyn kantaatin BWV 186a laajennettu versio. Alun perin Bach sävelsi kantaatin kolmannelle adventtisunnuntaille, mutta koska Leipzigissa oli adventtina tempus clausum, sitä ei voitu adventtina esittää, joten Bach muokkasi kappaleen yhteensopivaksi kesäsunnuntaille 1723. Käytännössä laajennus merkitsi koraalien uudelleensäveltämistä ja resitatiivien - alkuperäisversiossa on vain kuoro-osia ja aarioita - lisäämistä.

Alkukuoroon Bach kirjoittaa riipiviä sekstejä. "Älä ole harmissasi, sielu, että kaikkein korkein valo, Jumalan kunnia ja kirkkaus, on hunnutettu palvelijan muotoon." Alkukuoro on muuten melkoisen mutkikas paketti. Muoto on rondo ABABA, jossa A-taitteen tekstinä on kantaatin nimi ja B-taiteella on kolme muuta tekstiriviä. A-taite on kiinnostava polyfoninen kuoron ja soitinten yhdistelmä. B-taite on homofonisempi ja kuoro laulaa a cappella vain continuon säestyksellä.

1724 Bach sävelsi upean koraalikantaatin Was willst du dich betrüben BWV 107. Sen pohjana on koraali, jonka Johann Heermann kirjoitti 30-vuotisen sodan aikana 1630. Suomalaisessa virsikirjassa Heermannin tekstiä ei ole, mutta sävelmä löytyy muun muassa adventtivirrestä Valmistu, Herran kansa - joka muuten myös on kirjoitettu 30-vuotisen sodan aikana, ja joka on osoitettu kolmannelle adventille aivan kuten Bachin edellinen kantaatti alunperin.

Heermannin koraalin ensimmäinen säkeistö viittaa Psalmiin: "Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." (Ps. 42:6) Avausosan hidas tempo, mollisävellaji, puupuhaltimet ja kirpeät dissonanssit kuvaavat sielua tuskissa. Melodia on sopraanoilla, joita käyrätorvi tukee. Järkyttävän kaunista musiikkia.

Seitsenosaisessa kantaatissa on vain yksi resitatiivi. Aarioita on neljä, joista ehkä kiinnostavin on tenoriaaria (osa 4). Tekstissä puhutaan siitä, kuinka Saatana vastustaa Jumalaa (koraalin ensimmäinen säe "Wenn auch gleich aus der Höllen") - teema on laskeva - ja Jumalan tuesta (koraalin viimeinen säe "denn dein Werk fördern Gott") - teema on miltei päinvastainen, nouseva.

Loppukoraali on kiitosaiheinen, ja kolmijakoinen tanssi, ehkä nopea siciliano tai jopa gigue. Bachilla ilo muuttuu kuin itsestään tanssiksi.

Tämä kantaatti on yksi niistä (noin) kahdestatoista, joissa tekstinä on pelkkä koraali.

Kantaatin Er wartet alles auf dich BWV 187 yleisilme on samantapainen kuin edellisissä. Kantaatti on kesältä 1726.

Alkukuoron teksti on Psalmista: "Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi." (Ps. 104:27-28) Alkupuoli on vapaata polyfoniaa, mutta jälkipuolisko, joka alkaa sanoilla "wenn du ihnen gibest" on neliääninen kuorofuuga.

Kolmannessa osassa altto laulaa kauniisti Jumalan hyvyydestä ("sinun armosi on se, mistä kaikki hyvä tulee") ja sen jälkeen Jeesus kysyy aariassa, että teidän ei pidä miettiä, mitä söisitte tai joisitte tai millä itsenne vaatetatte. Taivaallinen isä tietää kyllä, mitä te tarvitsette.

Tämä kantaatti liittyy selvästi päivän evankeliumitekstiin, jossa Jeesus ruokkii neljätuhatta miestä (Mark. 8:1-10). Alkukuoron lisäksi Bach käytti kaikkia kantaatin kolmea aariaa luterilaisessa myöhemmin messussa BWV 235.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: kuudes sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Alttosolistille kirjoitettu kantaatti Vergnügte Ruh, beliebte Seelenlust BWV 170 on heinäkuulta 1726. Bachilla näyttää olleen noihin aikoihin käytettävissä joku pätevä, kenties Alex Potterin kaltainen kontratenori, sillä hän kirjoitti kolmanteen Leipzigin vuosikertaansa pari muutakin alttokantaattia. Orkesteri on kesäisen kevyt, vain jouset, continuo ja oboe d'amore.

Ensimmäinen osa on auvoisasti keinahteleva siciliano, jonka tekstissä ihastellaan "siunattua rauhaa, rakastettavaa sieluniloa", jonka asunto on sydämessäni. Kolmas osa on aaria, josta puuttuu continuo. Harvinaisella ratkaisulla Bach näyttää viittaavan tekstiin, jossa puhutaan elämästä ilman Jumalaa. Bach piti kenraalibassokirjoitusta - jossa olennaisessa roolissa on bassolinja ja sitä vahvistava bassosoitin - täydellisimpänä musiikin muotona. Täydellisyys viittaa Bachin tapauksessa Jumalaan ja epätäydellisyys vastaavasti Jumalan puuttumiseen, näin tulkitsen.

Viisiosaisen kantaatin päättää aaria, jossa kaivataan inhottavien syntien maasta rauhan majaan. Kuunnelkaapa, kuinka Bach saa aarian avaavalla tritonus-intervallilla aikaan jännitteen: toisaalta paholainen (tritonus = diabolus in musica, paholainen musiikissa) ja synti ovat läsnä, toisaalta laulajan luottamus ja varmuus tulevasta rauhasta ovat järkähtämättömät. Tämä on tarkkaa ihmisen osan kuvausta.

Kantaatin Es ist das Heil uns kommen her BWV 9 Bach sävelsi 1730-luvulla täydentämään koraalikantaattivuosikerrasta tältä pyhältä puuttuvan kantaatin.

Koraalikantaatin pohjana oleva Paul Speratuksen virsi kuului ensimmäiseen luterilaiseen virsikirjaan Achtliederbuch (kahdeksen laulun kirja), joka julkaistiin 1524. Kokoelman virsistä neljä oli kirjoittanut Luther, kolme Speratus ja yhden ilmeisesti Justus Jonas.

Virsi löytyy meidän virsikirjasta numerolla 262. Virsistä kirjan kirjoittanut Tauno Väinölä ei innostu virrestä: "Alkuaan 14-säkeistöinen On hyvyydessään Jumala on opetusvirsi. Innostavana sitä ei voi pitää. Se on kuin kappale dogmatiikkaa runon muodossa. Sävelmäkin on melko puiseva."

Luterilaisesta vanhurskauttamisopista kertova teksti ei kieltämättä ole kovin innostava, mutta koraalisävelmässä on parin muunnesävelen tuomaa luonteikkutta.

Kantaatin kivoin osa on viides osa, duetto altolle ja sopraanolle, joiden kanssa tanssahtelevat continuo, nokkahuilu ja oboe d'amore. Teksti kertoo siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta, eikä mikään muu voi häntä auttaa. Kontemploikaamme kantaattia kuunnellessamme tätä seikkaa, joka on myös psykologisesti tosi.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa

Kantaattisykli: viides sunnuntai kolminaisuuden jälkeen

Koraalikantaattivuosikerran kantaatin Wer nur den lieben Gott läßt walten BWV 93 pohjana on Georg Neumarkin (1621-1681) virsi, joka löytyy meikäläisestä kirjasta numerolla 370 Ah, tiesi usko haltuun Herran.

Nuori Neumark lähti kotiseudultaan Thüringenistä opiskelemaan Königsbergiin, johon 30-vuotinen sota ei yltänyt. Matkalla hän joutui ryöväreiden yllättämäksi. Puille paljaille rosvottu Neumark jatkoi kuitenkin matkaa, kohtasi ystävällisiä ihmisiä ja sai Kielistä kotiopettajan paikan. Tämä tuntui hänestä taivaan lahjalta, ja hän sepitti virren. Myöhemmin hän jatkoi Königsbergiin lakia opiskelemaan. Näin kertoilee Tauno Väinölä, joka on kirjoittanut hienon hakuteoksen Virsikirjamme virret.

Bachille Neumark tuli tutuksi Weimarin hovissa, sillä Neumarkista tuli hovirunoilija ja kirjastonhoitaja. Tämä koraali kuultiin pari viikkoa sitten kantaatin Ich hatte viel Bekümmernis BWV 21 osassa Sei nun wieder zufrieden, meine Seele, jossa bassot laulavat koraalin toisen ja viidennen säkeistön.

Kantaatti alkaa concertante-tyylisellä kuoro-osalla, jossa melodia kulkee sopraanolla ja jota rytmittävät soitinritornellot. Sointipalettia hallitsee kaksi oboeta. Kantaatin keskimmäisen osan dueton Er kennt die rechten Freudenstunden Bach sovitti myöhemmin Schübler-koraaliksi BWV 647.

Toinen tälle pyhälle säilyneistä kantaateista on Siehe, ich will viel Fischer aussenden BWV 88 vuodelta 1726. Sen teksti liittyy Pietarin kalansaaliista kertovaan evankeliumitekstiin, joka Bachin aikaan luettiin kirkossa. Meidän luterilaisessa kirkkovuodessa tämä pyhä on apostolien päivä, jolloin muistellaan apostoleita ja erityisesti keisari Neron vainojen uhreja.

Kantaatti alkaa bassosoololla Jeremian kirjasta: "Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita. Sen jälkeen lähetän suuren joukon metsästäjiä kaikille vuorille, kukkuloille ja kallionrotkoihin metsästämään heitä." (Jer. 16:16) Musiikin 6/8-keinunta vie ajatukset venelauluun, barcarolleen. Urkupiste pitää katseen horisontissa. Alfred Dürr kutsuu tätä osaa "näkymäksi järvelle". Kun puhutaan metsästäjistä, mukaan tulevat metsästystorvet.

Bach kirjoittaa osan nimeksi "basso solo", vaikka kyse on ilmiselvästä aariasta. Ehkä raamatuntekstin sovittamista aariaksi pidettiin tuohon aikaan sopimattomana, sillä aaria viittaa oopperaan. Nyt basso muuten ei ole vox Christi, vaan peräti ihan vox Dei.

Toinen osa loppuu kysymykseen, hylkääkö Jumala meidät pahalle, johon tenoriaaria vastaa attacca subito, että Nein, nein! Dürr kuulee musiikin selkeydessä yhteyden tekstikohtaan rechte Bahn, oikea tie. Neljännessä osassa Jeesus sanoo Pietarille: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." (Luuk. 5:10)

Kuudes osa on resitatiivi, jossa kohdassa 15'28 on seuraava lause: "Kommt Mühe, Überlast, Neid, Plag und Falschheit her". Tulkoon vaiva [huokauskuvio], ylikuorma [heh, ylärekisterissä], kateus, riesa [yllättävä sävel] tai vääryys [yllättävästi mentiinkin alas].

Lopussa soi jälleen virren 370 viimeinen säkeistö puhdistavana neliäänisenä sovituksena.

Topi Linjama

Kantaattisykli-sarjassa kierretään kirkkovuosi Bachin kantaattien kanssa